Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Tampereen seudun työväenopistossa järjestettävä Kurun Kaiku -sekakuoro syntyi kurulaisten omasta toiveesta, kun kuoroja johtanut, kanttori-laulunopettaja Anne Viljamaa-Harju muutti seudulle. Kylän kuorokaipuu käveli vastaan kotitiellä.
Pohjanmaalla syntynyt, mutta pääkaupunkiseudulla opiskellut ja pitkään työskennellyt Anne Viljamaa-Harju muutti Kuruun, kun elämään tuli uusi puoliso ja kantatien kupeesta löytyi sattumalta yhteinen unelmien talo. Vaikka kotipaikaksi Kuru valikoitui talon ansiosta, ei Pirkanmaalle päätyminen ollut täysi vahinko.
– Opiskellessani Italiassa laulua ihastuin maan vahvaan kulttuuriin ja identiteettiin. Mietin, mistä Suomessa voisin löytää samanlaista. Mieleeni tuli heti Tampere ja Pirkanmaa, Viljamaa-Harju kertoo.
Talokauppojen jälkeen hän päätyi järjestämään kotikonsertteja, joista sana kiiri puskaradiossa. Kohtaaminen kylänraitilla taas loi alkusysäyksen paikalliskuorolle.
– Eräs mies tuli juttelemaan minulle ja tiedustelemaan, olenko musiikin kanssa tekemisissä. Hän kertoi, että seudulle tarvittaisiin kuoro ja uudenlaista menoa, Viljamaa-Harju kertoo.
Pitkään laulua opettanut ja kuoroja johtanut kanttori innostui ehdotuksesta heti.
– Kuoro on minulle todella tärkeä instrumentti, ja kuorossa myös itse pääsisin tutustumaan kurulaisiin ja paikalliskulttuuriin paremmin. Musiikki kuuluu kaikkialle, ja jotenkin ajattelen, että minun tehtäväni on tuoda sitä ihmisten luo.
Kurun kaiku -nimi symboloi kuoron syntytarinaa.
– Kuoroa huhuiltiin, ja kaiku vastasi. Nimi liittyy äänelliseen elementtiin, jota voi hyödyntää myös kuoron identiteetin vahvistamisessa, ja lisäksi kaiusta voi tehdä performatiivisia elementtejä, Viljamaa-Harju kertoo.
Kurun Kaikuun ovatkin tervetulleita kaikki laulun paloa tuntevat aikuiset. Kuoroon ei ole koelaulua, vaan uudet laulajat laulatetaan vain stemmoja varten. Omista laulutaidoista ei siis tarvitse olla huolissaan.
– Laulaminen on kehitettävissä oleva asia. Amusiaa on todella harvoin, ja myös ääntä voi kehittää. Nuotinlukutaito voi auttaa harjoittelussa, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä. Kuoronjohtaja opettaa teoriaa ja musiikin iloa, Viljamaa-Harju toteaa.
Laulu- ja ihmisääni ovat fonetiikkaa yliopistossa opiskelleelle Viljamaa-Harjulle ”kiehtova mysteeri” – jokaisella on omansa, vaikka lauluääntä voi tutkia tieteellisestä näkökulmasta.
– Rakastan jokaisen ihmisen äänen esiin tuomista. Kuoro on mahtava instrumentti siihen monisävyisyytensä ansiosta.
Kuoronjohtaja toivoo, että Kurun Kaiku tavoittaisi monenlaiset ihmiset niin Kurusta kuin lähiseuduilta. Kuorolaulun vanhoillista imagoa ei kannata pelätä.
– Kuoro voi olla musiikkityylillisesti rajatonta.
Kurun Kaiun harjoitukset järjestetään Kurun seurakuntatalolla keskiviikkoisin. Joillekin kolme tuntia voi kuulostaa pitkältä harjoitusajalta, mutta Viljamaa-Harjun mukaan aika kuluu nopeasti. Harjoitukset koostuvat äänen lämmittelystä ja äänen muodostamisesta sekä kehittämisestä. Lisäksi kokoontumisissa kuorolaiset pääsevät harjoittelemaan yhteissointia ja stemmoja.
– Kuoron harjoitteluun kuuluu myös esiintymisen ja koreografioiden harjoitteleminen. Kun aikaa on reilusti, on aikaa oikeasti auttaa opiskelijoita.
Viljamaa-Harjulla on selvä viesti kaikille kuoroon liittymistä pohtiville.
– Tule katsomaan ja kokemaan musiikin ilmaisun ilo. Usein kuorosta syntyy elinikäinen jano laulamiseen.
Jätä kommentti