Kolme asiaa, jotka olen oppinut digikehittämisestä

Sen kahdenkymmenen vuoden aikana, joina olen ollut tavalla tai toisella mukana digikehittämisessä, asiat ovat muuttuneet paljon. Eikä vain uusien mahdollisuuksien ja ideoiden osalta, vaan myös koko ala on myllätty uusiksi. Joku voisi väittää, että muutos on tapahtunut vieläpä monta kertaa. 

Urani alkuaikoina digitalisoitiin yksinkertaisia tehtäviä, hankittiin uusia sovelluksia, ryhdyttiin keräämään dataa ja muodostettiin rekistereitä. Sitten keksittiin liittää sijaintitietoa tai muuta ulkopuolista tietoa dataan, ja saatiin paikkatietoa tai yhä laajempia metatietoja eri asioille. Nyt tälle kerätylle datalle yritetään keksiä erilaisia käyttökohteita ja hyödyntää sitä entistä paremmin – mahdollisesti ennustaa tulevaa!

Kuitenkin muutoksen aikana tietyt asiat kehittämisessä eivät ole muuttuneet. Kuten jo vuosia sitten huomattiin, paremmat softat tai laajemmat tiedot eivät ole tae muutokselle. Varsinkaan sellaiselle muutokselle, jolla tehdään paremmin, nopeammin, tarkemmin tai fiksummin asioita. Jos muutos on vain tekninen eikä tuo hyötyjä käyttäjille, toiminta ei parane – usein päinvastoin. Datan laatu rapautuu, uudet softat pölyttyvät, ja oletettu hyöty muuttuu todistetuksi taakaksi. Mahdollisesti kalliiksi sellaiseksi.

Muutoksen johtaminen on sitoutumista valintoihin

Kun nyt sitten nämä ohdakkeet on kierretty ja kehittämiselle on tunnistettu muitakin hyötyjä kuin uutuuttaan kiiltelevä softa (joka on vähän parempi kuin Turussa), päästään itse kehittämisen haastavimpaan osaan: muutoksen läpivientiin. Se ei tapahdu komentamalla, rahalla tai pyytämällä. Se tulee ohjaamalla, sitoutumalla, kuuntelemalla ja myöntämällä tosiasiat. 

Joskus muutos on välttämätöntä, ei perusteltua – se on tunnustettava. Joskus muutos herättää vastarintaa – se on siedettävä, kuunneltava, mutta on myös seisottava valintojen takana. Muutoksen johtaminen on sitoutumista niihin valintoihin, jotka on päätetty valita, siitä huolimatta, että joskus seisominen vaatii valjailla kiinnittymistä peruskallioon. Niitä valjaita sitten kiinnittää osaava projektiorganisaatio, joka tukee johtoa valinnoissa.

Aidosti hyödyllisen muutoksen ainesosa

Tällä hetkellä digikehittämisessä puhutaan (lähes ainoastaan) tekoälystä. Se kun tappaa toimistossa ja vapaa-ajalla kuin vanhat hyönteissumutteet. Pelkään, että keskustelu on palautumassa takaisin kehällä tämän tekstin alkupisteeseen, kun teknologia ajoi asioita muutokseen. En väitä, että nyt tehdyt valinnat tai panostukset olisivat turhia. Vauhdissa on vain muistettava se, että teknologia itsessään ei ole montaa muutosta vienyt loppuun asti. Tarvitaan osaaja, joka tuo teknologian ihmiselle ymmärrettäväksi ja käyttöön. Ihminen on muistettava ottaa mukaan, koska muuten aidosti hyödyllistä muutosta ei tapahdu.

Joten kolme asiaa, joita olen oppinut digikehittämisestä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana:

1. Hyvä idea on vain hyvä idea ilman johdon tukea
2. Digikehittäminen on usein lopulta hyvin vähän teknologiakehittämistä. Suurin muutos saadaan aikaan toiminnan muutoksella, jota teknologia ajaa.
3. Digikehittämisen parhaat osaajat osaavat auttaa ihmistä. Teknologia on mahdollistaja, mutta ihmisen täytyy menestyä, jotta opit kantavat hedelmää. Parhainkin tuote on vain teknologiaa ilman käyttäjää ja hyötyä.

Toivottavasti olen oppinut muutakin. Ja toivottavasti opin lisää. Vaikuttaisi, että jokainen päivä on edelleen mahdollisuus uuden oppimiselle.