Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Kielten opettaminen on vuosikymmenten aikana muuttunut yllättävän vähän. Kun aloitimme itse opettajina, kommunikatiivinen kieltenopetus ja opiskelijaa aktivoivat menetelmät olivat jo olleet mukana kieltenopettajan opinnoissamme. Vähitellen ne alkoivat tulla esille myös oppimateriaaleissa.
Edelleen nykypäivänä kantavana ajatuksena on opiskelijoiden aktivointi – tärkeämpää kuin se, mitä opettaja tekee, on se, mitä opiskelijat tekevät. Opettajan tehtävä on mahdollistaa oppiminen ja altistaa opiskelijat kielelle pyrkien jättämään itsensä taka-alalle.
Menetelmiä, tapoja ja tehtävätyyppejä on monenlaisia, ja niillä kaikilla on omat hyvät puolensa. Joku askartelee tehtävälippusia, lautapelejä, kuvakortteja ja AB-paritöitä jo opiston opetustaukojen aikana valmiiksi, kun taas toisella on perinteisempi tyyli. Yhteistä on se, että molemmista opiskelijat pitävät. Jos meiltä kysyy, mitä menetelmää itse käytämme, valitsemme eri menetelmistä parhaita osia.
Opiskelijoiden oppimistyylit ovat erilaisia, ja siksi on tärkeää tarjota erityyppisiä tehtäviä. Myös opiskelijoiden ikä, tausta ja elämänkokemukset vaihtelevat. Kukin asettaa omat tavoitteensa ja päättää oman panostuksensa elämäntilanteensa mukaan. Ryhmän toiminta on aina tietynlainen kompromissi niin sisällön kuin tason suhteen. Hienoa on, että opisto myös tarjoaa mahdollisuuden samalla kurssimaksulla vaihtaa toiselle kurssille, jos taso osoittautuu vääräksi.
Osalla opettajista on päätyö muualla. Esimerkiksi kieltenopettajista suuri osa kerää tuntinsa eri oppilaitoksista. Pitkän kesätauon jälkeen elokuussa ja joulutauon jälkeen tammikuussa jännitämme, miten moni kurssi alkaa tai jatkuu.
Miksi ihmeessä pätkätyöstä huolimatta opettajat palaavat elokuussa opistoon kuin muuttolinnut? Siihen on yksinkertainen syy. Opiskelijat ovat todella mahtavia ja motivoituneita! He tulevat tunneille vapaaehtoisesti oppimisen vuoksi, ei suorittamisen. Opettaminen on vaihtelevaa ja ihmisläheistä.
Emme myöskään ole sidottuja tiettyyn opetussuunnitelmaan, joten tunneista voi tehdä oman ja ryhmän näköiset. Osallistujat innostuvat yhteisestä aiheesta ja luovat toimivan ja viihtyisän ryhmän kokoontuessaan yhteisen kiinnostuksen äärelle. Paras palaute on se, kun joku toteaa tunnin lopussa ‘ai loppuiko tunti jo, menipä aika nopeasti’.
Opiskelijapalautteessa nousee usein esille se, että opettaja kohtelee kaikkia tasapuolisesti, tunneilla ei tarvitse jännittää ja mukaan uskaltaa tulla, vaikka ei olisi aina tehnyt ’läksyjä’, niin hyvä kuin oppimisen kannalta olisikin edes pieni hetki viikon aikana kerrata opiskeltua.
Opiston kielten verkkokurssitarjonta alkoi vuonna 2007 englannin pienellä kirjoituskurssilla ja laajeni vähitellen muihin kieliin. Syksyllä 2012 Sampolan remontin jälkeen työväenopiston opettajat saivat lähiopetustunneilleen modernin esitystekniikan. Digitaalisuus tehostaa ja rikastaa opetusta esimerkiksi opettajan antamien linkkivihjeiden ja kurssiblogien muodossa, ja netistä myös löytyy runsaasti sekä maksutonta että maksullista tarjontaa.
Vuosina 2020–2021 niin kielten opettajat kuin opiskelijat tekivät koronasulkujen siivittämänä todellisen digiloikan. Joulutauon aikana kieltenopettajat kuvainnollisesti yhdessä yössä yksin tai kaverin kanssa harjoitellen ottivat haltuun Teamsin, Zoomin tai jonkin muun etäopetussovelluksen.
Tammikuussa 2021 olimmekin valmiit aloittamaan suurimman osan kielikursseista etänä. Ilahduttavan moni lähti reippaasti mukaan koko kevääksi. Kevään kokemusten rohkaisemana opisto tarjoaa nyt entistä enemmän verkkokursseja. Verkko-opetus ei kuitenkaan korvaa kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia – people like people!
Kirjoittajat ovat Tampereen seudun työväenopiston pitkäaikaisia kieltenopettajia.
Jätä kommentti