Tamperelainen – mene metsään!

Tampereen kaupunki omistaa peräti 7500 hehtaaria metsää. Niistä kolme neljäsosaa on erityisen sopivia ulkoiluun ja metsässä samoamiseen, mutta muissakin voi hyvin käydä virkistäytymässä. Metsänreunassa näkyy kuitenkin myös uhkakuvia.
Henkilö metsän keskellä.
Metsäasiantuntija Jani Ahon työajasta puolet kuluu metsien keskellä.

Seison Pyynikillä näkötornin vieressä. Ympärillä oleva puusto on lähinnä mäntymetsää ja jopa yli kaksisataa vuotta vanhaa. Näiden puiden ollessa nuoria oli James Finlayson juuri perustanut kehruukonetehtaansa Tammerkosken rannalle. 

Tamperelaisen ei tarvitse mennä kauas päästäkseen oikeaan metsään niin halutessaan. Ydinkeskustan asukkaallakin sellainen löytyy kävelymatkan tai korkeintaan lyhyehkön ratikka-ajelun päästä. Pyynikin puiden latvat siintävät Keskustorille ja Kauppikin on helposti saavutettavissa. 

Kaupungin metsistä peräti 3800 hehtaaria sijaitsee kantakaupungin alueella aivan asutuksen tuntumassa. Suoranaisiksi lähimetsiksi on Tampereen metsäalueista luokiteltu seitsemän prosenttia, eli reilut viisisataa hehtaaria.

Katso kartasta, millaiseen metsään haluaisit mennä

Käveltyäni Pyynikiltä kotiin avaan netin Oskari-karttapalvelusta kartan Tampereen metsistä. Klikkaan näytöllä näkötornin viereen ja näen avautuvasta inforuudusta yhdellä vilkaisulla, millaisessa metsässä äsken liikuin. 

Kartasta voit kätevästi tarkistaa, minkä tyyppistä metsää mistäkin päin kaupunkia löytyy. Haluttua kohtaa klikkaamalla saat tietää, onko kyseessä suojelualue, lähimetsä tai suojametsä, minkä ikäisiä ja korkuisia puita kyseisellä paikalla kasvaa ja millaisia ovat paikan maapohja ja kasvualue. Linkki metsäkarttaan löytyy jutun lopusta.

Maastoissa on valinnanvaraa

Suurin osa kaupungin metsäomaisuudesta on muuta kuin talousmetsiä, joita on vain viisitoista prosenttia eli hieman yli tuhat hehtaaria. Niihinkään ei kohdistu taloudellisia tavoitteita, vaan hoitoa ja käyttöä ohjaavat esimerkiksi luonnon monimuotoisuus, virkistysarvot, sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen hillintä.

Suurin osa, 29 prosenttia, on luokiteltu ulkoilumetsiksi. Retkeilymetsiä on neljätoista prosenttia. Tampere tarjoaa siis hyvät mahdollisuudet metsistä nauttimiseen ja luonnossa virkistäytymiseen. 

Kun tähän lisää alueen hyvinkin vaihtelevat maastonmuodot kallioineen ja harjumuodostelmineen, sekä kaupungissa kokonaan tai osittain sijaitsevat noin 160 järveä, eivät maisemat käy vaellellessa tylsiksi. Myös metsätyypit vaihtelevat karuista kankaista reheviin lehtoihin ja soihin. Lehtoja ja reheviä metsälehmusmetsiköitä on Tampereella paikoin runsaasti.

Kolmannes metsistä on suojeltuja tai erityisen arvokkaita

Päästäkseni luonnon keskelle nousin ensin portaita pitkin Tiporaitilta Pispalanharjulle. Siellä ympärilläni oli kartan mukaan Pyynikin mittapuulla melko nuorta suojelumetsää.

Lähes kolmannes Tampereen omistamista metsistä, 31 prosenttia, on joko suojelualuetta tai arvometsiä. Ensin mainitut on suojeltu lain perusteella, jälkimmäiset puolestaan ovat maisemaltaan, tai luonto- tai kulttuuriarvoiltaan erityisiä. Arvometsät eivät ole suojeltuja ja niiden erityisten arvojen säilyttäminen voi edellyttää huolellisesti harkittuja hoitotoimenpiteitä.

Luokituksesta riippumatta kaikissa kaupungin metsissä liikkuminen on sallittua. Suojelualueilla ja arvometsissä kannattaa kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta ympäristöä kohtaan.

Yllätys ei varmaankaan ole, että valtaosa metsistä eli 3300 hehtaaria sijaitsee vanhojen liitoskuntien, vanhastaan harvaan asuttujen Teiskon ja Aitolahden alueilla. Tampere omistaa metsää myös kahdeksan muun kunnan alueella, yhteensä neljäsataa hehtaaria.

Metsiä hoidetaan harkiten

Metsiä tietysti hoidetaan hieman eri tavoin käyttötarkoituksen mukaan. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on aina keskeisenä tavoitteena ja esimerkiksi talousmetsissäkin vältetään lintujen häirintää 1.4.–31.7. eli pesimisaikana. Liito-oravat otetaan huomioon niiden asuinsijoilla ja kulkureiteillä.

Hakkuutähteet jätetään maastoon, mikäli virkistyskäyttö ei edellytä niiden pois korjaamista. Virkistysalueilla on otettava huomioon metsässä liikkujien turvallisuus ja reittien kulkukelpoisuus. Niinpä polut raivataan avoimiksi ja kaatumisvaarassa olevat puut poistetaan niiden varsilta. Poluista kauempana oleviin tiheikköihin ei kosketa.

Osa kaadetuista puista jätetään maastoon lahoamaan ja tarjoamaan näin ruokaa ja suojaa niistä riippuvaisille lajeille. Luontaisesti kaatuneet maapuut jätetään myös maastoon, pois lukien kulkureiteille kaatuneet puut. Nekin saatetaan siirtää metsään tai puistoon lahoamaan.

Kirjanpainaja tekee tuhojaan kuusimetsissä

Kävelemme metsässä Kaupin golfkentän lähellä kaupungin metsäasiantuntija Jani Ahon kanssa. Tikka takoo puunrunkoa lähistöllä ja edempänä karkuun loikkii kauris. Eräs komea haapa on Ahon arvion mukaan vähintään 60-vuotias.

Täällä on kuitenkin helppo nähdä, että osa puista on huonossa kunnossa. Tuulenkaatoja on paljon. Alueella on erityisen paljon yli 80-vuotiasta kuusimetsää, joka varsinkin yhden puulajin metsiköissä on altis eräälle vanhalle vainoojalleen. 

Kirjanpainaja on puolen sentin mittainen kuoriainen, joka järsii ravinnokseen mieluiten tuoretta kuusipuutavaraa. Runsaslukuisina ne hyökkäävät kuitenkin myös elävien puiden kimppuun ja tappavat ne nestehukkaan. Kuivuus ja lämpimät kesät altistavat kuuset kirjanpainajille. 

Aho näyttää nuorta puuta, joka valuu pihkaa yltympäriinsä. Se on merkki kirjanpainajan hyökkäyksestä.
-Tuo puu tulee kuolemaan, ehkä jo kesän alussa, Aho toteaa.

Kuusikon keskellä on alue, jossa iso osa suurista puista on jo kuollut ja kaarnattomia. Rungoissa näkyy kirjanpainajan käytäväverkostoja. Hengissä oleviin puihin ovat tikat hakanneet koloja kirjanpainajan toukkia etsiessään.

Ilmastonmuutos on hyvä kuoriaisille, huono kuusille

Kaupungin metsäpäällikkö Anne Tuominen kertoo, että tuhoista on tullut kaupunkilaisiltakin huolestuneita yhteydenottoja.
- Eikä huoli ole ollenkaan turha, Tuominen huomauttaa.

Kirjanpainaja on sinänsä Suomen metsissä tuttu otus. Tuomisen mukaan niiden kannat luontaisesti runsastuvat muutaman vuoden välein, jolloin ne pystyvät tekemään laajojakin tuhoja. Sen jälkeen kanta aina taantuu muutamaksi vuodeksi. 

Ilmastonmuutoksen ja kuivien kesien myötä olosuhteet niille ovat parantuneet ja vastaavasti vanhat kuuset heikentyneet ja altistuneet tuhoille. Kuivina ja kuumina kesinä ötökät ovat onnistuneet kasvattamaan myös toisen sukupolven, mikä kasvattaa niiden tuhovoimaa.
- Muutos vuosina 2022–23 oli raju ja silmin havaittava.

Hän kertoo, että suunnitelmia kirjanpainajatuhojen hillitsemiseksi on jo olemassa. Toimenpiteet eivät kuitenkaan ole helppoja, sillä huomioon otettavia näkökulmia on useita.
-Emme me aio Kaupissa tehdä avohakkuita, mikä olisi se perinteinen torjuntatapa, Tuominen toteaa. Kuusikoidemme vaalimiseksi on syytä tehdä hienovaraisempia ja huolellisesti suunniteltuja toimenpiteitä.

Puun runko ja kaarnaa henkilön kädessä.
Kirjanpainaja on tehnyt käytävänsä kuusen kaarnan alle.
Teksti: Ismo Lehtonen
Kuvat: Laura Happo
Jaa sosiaalisessa mediassa