Vaakkolammi-Likokallion luonnonsuojelualue

Vaakkolammi-Likokallion luonnonsuojelualue sai lain voiman 28.12.2005 Pirkanmaan ympäristökeskuksen päätöksellä. Vaakkolammin-Likokallion luonnonsuojelualueen perustamisesta tekivät kaupungille esityksen 15.3.2000 Kaarilan omakotiyhdistys, Tampereen kasvitieteellisen yhdistys, Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri. Luonnonsuojelualue on kooltaan 8,9 hehtaaria. Rauhoituksen tarkoitus on säilyttää Vaakkolammin ja Likokallion monipuolinen lehtoluonto ja kulttuurikasvisto.

Alueella liikkuessa tulee noudattaa rauhoitusmääräyksiä.

Alueen sijainti ja kulkuyhteydet

Vaakkolammin-Likokallion luonnonsuojelualue sijaitsee Kaarilan ja Epilän kaupunginosissa, noin 4,5 km keskustasta länteen. Luonnonsuojelualue on kaksiosainen. Pienempi osa (2,68 ha) käsittää Vaakkolammin luoteispuolella sijaitsevan jyrkän kaakkoisrinteen, joka jää Nokiantien ja Vaakonpuiston kävelytien väliin. Suurempi osa (6,1 ha) sijaitsee Vaakkolammin etelärannalla ja itäpuolella, ja siihen sisältyvät myös Vaakonkadun itäpuolinen Likokallio ja sen aluslehto. Myös Vaakkolammin vesialuetta (0,88 ha) etelärannalta kuuluu suojelualueeseen. Yhteensä suojelualueen pinta-ala vesialueineen on 8,9 ha.

Vaakkolammin-Likokallion luonnonsuojelualue sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä, Pispalan valtatien, Nokiantien ja Nokian moottoritien välissä. Pispalan valtatieltä alueelle pääsee esimerkiksi Vaakonkatua pitkin.

Reitit ja palvelut

Vaakkolammin kaakkoiskulmaan on rakennettu pitkospuut ja maastoportaat kulkua helpottamaan. Vaakkolammella on ollut luontopolku rasteineen ja oppaineen, mutta sitä ei ylläpidetä enää. Alueelle on tulossa alueen luonnosta kertovia opastauluja. Lisäksi luonnonsuojelualueen rajat on merkitty rajapaaluin.

Vaakkolammin pohjois- ja länsipuolella on rakennettu puisto varusteineen ja kevyen liikenteen väylineen. Vaakonpuistossa on leikki- ja pelikentät sekä frisbeegolfrata.

Alueen kuvaus ja luonnon piirteet

Vaakkolammi-Likokallio kuuluu eteläboreaaliseen lehtovyöhykkeeseen, niin sanottuun vuokkovyöhykkeeseen, jonka rehevintä ydinaluetta kutsutaan Etelä-Hämeen lehtokeskukseksi. Kokonaisuutena alueen kasvisto ja linnusto on monipuolista, vanhojen kulttuurikasvilajien täplittämää lehtoluontoa.

Alueen puusto edustavaa, huomiota herättävimpänä Likokallion lehmusryhmä. Eri ikäistä lahopuustoa on runsaasti, sekä maapuina että pystyssä. Alueen sammallajistossa on arvokkaita piirteitä, kuten pari huomionarvoista luontoarvoja osoittavaa lajia, vuoririippusammal (Neckera oligocarpa) ja taljaruostesammal (Anomodon attenuatus).

Erikoisuutena iso osa Epilän puoleisen rinteen sinivuokkokannasta kuuluu f. marmorata –taksoniin, jonka lehtiä koristavat vaaleat täplät.  Vaakkolammin ympäristön eläimistä on tutkittu vain linnustoa. Vaateliaisiin lajeihin kuuluu mustapääkerttu. Pesimälinnustoon kuuluu myös pikkutikka. Alue on pikkutikalle ihanteellista elinympäristöä ja sen jokavuotinen pesimäpaikka. Paikalta on myös havaintoja äärimmäisen uhanalaisesta valkoselkätikasta.

Vaakkolammi on kaupungistuneiden sinisorsien suosima pesimäalue. Muita vakiintuneita lajeja ovat silkkiuikku, telkkä ja tavi. Vesilintujen lisäksi lammella pesii kaksi lokkilajia, kala- ja naurulokki, joista jälkimmäinen on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.

Alueen historiaa

Vaakkolammin ympäristö on vanhaa asutus- ja viljelyaluetta, ja Likokalliota on ilmeisesti käytetty jo esihistoriallisena aikana käräjäpaikkana. Läheisen Kaarilan kartanon omistaja, Turun akatemian professori P. A. Gadd perusti mailleen kasvitieteellisen puutarhan 1700-luvulla, mistä jotkin seudun kasvit lienevät saaneet alkunsa. Vaakkolammin ympäristössä laidunsi karjaa vielä 1950-luvulla. Viisikymmentäluvulla itse järvestä alkoi tulla myös ympäristöhaitta, kun läheiset nahka- ja väritehtaat laskivat sinne jätevetensä. Järvi ruopattiin 1961, ja pohjoisrannoille rakennettiin kuoppia, joihin ruoppauslietettä kasattiin. Rannoille rakennettiin patoja, jottei jäte valuisi takaisin järveen. Täytemaan alle jäivät alkuperäiset luontaiset rantaluhdat, ja tilalle tuli jyrkkärajainen, täytemaapohjainen rantaviiva. Nykyään Vaakkolammin länsi- ja pohjoispuoli on hoidettua nurmikkopohjaista puistikkoa.