Soukonvuoren luonnonsuojelualue

Soukonvuoren luonnonsuojelualue on perustettu 18.3.2011 ja sen pinta-ala on noin 35,5 hehtaaria. Se sijaitsee noin viisi kilometriä Tampereen keskustasta koilliseen Kauppi-Niihaman alueella. Luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituksen tarkoituksena on säilyttää alueen vanha metsä eliölajistoineen ja ympäristöineen sekä ohjata kaupunkilaisten virkistystä ja ulkoilua alueella.

Alueella liikkuessa tulee noudattaa rauhoitusmääräyksiä.

Rauhoitusmääräykset

Alueen sijainti ja kulkuyhteydet

Alueeseen pääsee tutustumaan esimerkiksi lähtemällä Niihaman majalta. Niihaman ulkoilumajalta jatketaan Pikku-Niihamantietä pitkin noin 700 metriä suojelualueen rajalle. Aluetta voi lähestyä myös esimerkiksi jäämällä bussilla Tampereen tenniskeskukselle ja kävelemällä ensin Toimelantietä, jonka varrelta alueelle lähtee polkuja.

Niihaman majalle kulkee kesäaikaan myös pikkubusseja. Tarkemmat tiedot bussiyhteyksistä Tuomilogistiikan verkkosivuilta.

Reitit ja palvelut

Soukonvuori on tärkeä luontokohde ja virkistysalue, jonka halki kulkee talvisin hiihtolatuja ja sulan maan aikana suosittu Kauppi-Leinolan valaistu pääulkoilureitti. Soukonvuorelle on pystytetty alueen luonnosta kertovia opastauluja ja alueen rajat on merkitty maastoon puupaaluihin kiinnitetyillä tunnuskilvillä. Soukonvuoren polkujen kuljettavuutta parannettiin vuonna 2019 uusilla pitkospuilla.

Soukonvuoren luonnonsuojelualueella osittain kulkeva Niihaman luontopolku kunnostettiin vuonna 2020.

Niihaman majalla on kahvila, wc ja muita palveluita.

Alueen kuvaus ja luonnon piirteet

Soukonvuoren metsäalue on osaksi varttunutta vanhaa metsää, jossa on runsaasti lahopuuta ja lahopuusta riippuvaista lajistoa. Soukonvuoren kaakkoispuolen kasvillisuus tekee siitä Etelä-Hämeen lehtokeskukselle tyypillisen reheväkasvuisen lehdon monilajisine lehtokasveineen.

Luonnonsuojelualueeseen kuuluu varsinaisen Soukonvuoren lisäksi myös sen eteläpuoleisia alueita. Itse vuori kohoaa maastosta vain hieman, eikä lakipaljastumia ole. Pääosin suojelualue on melko luonnontilaista, vaikka aikoinaan siellä onkin harjoitettu metsänhoitoa ja peltoviljelyä. Peltolaikut ovat kuitenkin jo aikoja sitten metsittyneet. Suuri osa metsästä on varttunutta, 100–120-vuotiasta kuusikkoa.  

Kääpä- ja kääväkäslajisto on Soukonvuoren luonnonsuojelualueella varsin monipuolinen. Tämä kertoo osaltaan metsän vanhasta iästä sekä runsaasta lahopuustoisuudesta. Harvinaisuutena alueelta on löydetty vuonna 2007 vaaravahakas.

Pesimälintujen lajisto on selvästi monipuolisin muihin lähimetsiin verrattuna. Etelä-Suomessa uhanalaiseksi luokiteltu pohjantikka pesii alueella. Myös vankkoja kuusimetsiä suosiva kanahaukka on pesinyt alueella jo varsin pitkään. Idänuunilinnun, pikkusiepon ja peukaloisen esiintyminen kertoo iäkkäästä, luonnontilaisen kaltaisesta sekametsästä. Alueella liikkuvista nisäkkäistä liito-orava on luonnonsuojelullisesti merkittävin. Alueella liikkuu säännöllisesti hirviä ja metsäkauriitakin on havaittu. Lisäksi mainittakoon kettu ja mäyrä, jotka asustavat alueella edelleen.

Luonnonsuojelualue jätetään kehittymään luonnontilaan. Kuolleet ja kaatuneet puut jätetään paikoilleen lahoamaan. Kaatunut puu voidaan siirtää, jos se estää esimerkiksi virallisen latu- tai kulkureitin käyttöä. Reitin koneellinen kunnossapito on myös mahdollista rauhoituksen jälkeenkin. Kaatopuu voidaan siirtää sivummalle ja jättää lahoamaan. Tarkoituksena on ajan mukaan kehittää Soukonvuoren metsästä aarniomainen luonnonmetsä sekä samalla edistää Suomen uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelua.

Päivitetty 27.10.2022