Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Syyskuun alussa Tampereen seudun työväenopiston uutena apulaisrehtorina aloittaneen Anne Partasen omaa oppimispolkua ohjaa vahva palo kehittyä. Työväenopistossa hän luottaa keskustelemisen ja kuuntelemisen taitoihin.
Kasvatustieteiden tohtoriksi väitellyt Partanen on alkuperäiseltä koulutukseltaan luokanopettaja. Kymmenen luokanopettajavuoden jälkeen Partanen siirtyi yliopistoon opettamaan kasvatustieteitä ja kouluttamaan luokanopettajia sekä tekemään tutkijan työtä. Viimeiset 10 vuotta hän on työskennellyt vapaan sivistystyön parissa, viimeksi rehtorina Järvi-Saimaan kansalaisopistossa.
– Olen aina pitänyt eri-ikäisten ihmisten kanssa työskentelystä. Parasta on se, että oppilaitosmaailmassa saa tuottaa ihmisille hyvinvointia erilaisten kurssien ja tapahtumien kautta.
Tampereelle Partasen toi nimenomaan apulaisrehtorin tehtävä – mahdollisuus jatkaa elinikäisen oppimisen polkua, kehittyä ja kehittää vapaata sivistystyötä kaupunkilaisten hyväksi.
– Työväenopisto on yksi alueen merkittävimmistä hyvinvointipalveluiden tuottajista. Tampereen seudun työväenopisto on paikallisesti ja valtakunnallisesti innovatiivinen ja elinvoimainen työ- ja oppimisympäristö, Partanen kertoo.
Työ vapaan sivistystyön parissa on monipuolista uraa tehneelle Partaselle tuttua, mutta jokaisessa opistossa on omat vivahteensa.
– Täällä on tekemisen meininki, joka kyllä tarttuu helposti.
Partanen kokee tärkeänä työssään kansalaisopistotoiminnan tunnettavuuden kasvattamisen. Toimintaa kehutaan kansainvälisesti, mutta on silti ihmisiä, jotka eivät ole kuulleetkaan opistoista. Partasen mukaan kokemusperäisen palautteen merkitys onkin erityisen suuri. Monet tulevat kursseille ystäviensä innoittamina.
Työväenopisto ottaa ehdotuksia vastaan uusista kurssi-ideoista ja toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan.
– Jokainen voi siis löytää oman näköisensä kurssin tai tapahtuman työväenopiston runsaasta valikoimasta. Työväenopistossa on jokaiselle oikeasti jotakin koulutuksellisen tasa-arvon ja lähipalveluperiaatteen mukaisesti. Kaiken lisäksi jokaisella on mahdollisuus oppia ja kehittyä omien tietojensa ja taitojensa puitteissa, Partanen kertoo.
Partanen itse on harrastanut kansalaisopistossa pitkään eri lajeja.
– Olen saanut tutustua kokkaamisen saloihin ja kokea liikunnan riemua. Seuraavaksi mielessä siintävät jooga- ja FasciaMethod-ryhmät Ylöjärvellä.
Untuvikkotamperelaiselle uudessa kotikaupungissa parasta on sen monipuolisuus.
– Tampere on tunnettu kulttuuri-, taide- ja liikuntakaupunki. Myös Tamperetta ympäröivä luonto viehättää, Partanen kertoo.
Elokuussa Tampereelle muuttanut Partanen ei ole vielä ehtinyt pysähtyä Tampereen luonnon äärelle, mutta ensimmäisenä luonnon ystävä aikoo suunnata Pyynikin harju- ja rantamaisemiin.
Tampereen seudun työväenopisto osallistuu 5.9.–11.9.2022 Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus JOTPAn koordinoimalle Osaaminen näkyviin -viikolle, joka kannustaa huomaamaan monissa eri ympäristöissä hankittua osaamista.
Mikä on apulaisrehtori Partasen salainen, työelämän ulkopuolella hankittu taito, joka ei näy opistoarjessa?
– Se liittyy läheisesti luontoon. Olen harrastanut melontaa 16 vuotta, ja minulla on oma kajakki, jolla voi siirtyä helposti vesille. Meloessa pääsee lähelle luontoa ja retkeillessä näkemään eläimiä, jotka näyttäytyvät harvoin ihmiselle. Olen nähnyt uivia hirviä, saukkoja ja vesilintuja poikueineen.
Melontaa on vaikea yhdistää apulaisrehtorin työpäivään, mutta muuta osaamistaan Partanen pääsee hyödyntämään uudessa työssään. Johtamiskokemuksen lisäksi tehtävä vaatii kirjoitus- ja digitaitoja, mutta erityisesti hän aikoo vaalia sosiaalisia taitoja.
– Puhumisen, kuuntelemisen ja keskustelemisen taitoja tarvitaan niin perusarjessa kuin haastavissa tilanteissa. Pidän myös tärkeänä sitä, että huumorinkukka saa kukkia vapaasti.
Jätä kommentti