Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Tampereen seudun työväenopiston Teatteriryhmä aikuisille -kurssilla valmistuu lukuvuoden loppuun mennessä täyspitkä näytelmä, joka saa ensi-iltansa huhtikuun lopussa Monitoimitalo 13:n näyttämöllä. Kurssin saama suosio osoittaa, että teatteriharrastuksella on paikka aikuisten maailmassa, jonka arki usein kaipaa leikillisyyttä.
Kun ilmoittautuminen syksyllä alkaville kursseille oli ollut käynnissä muutaman minuutin, ryhmän ohjaaja Tero-Matias Junnila kurkisti varovasti uuden teatteriryhmänsä tilannetta. Yllätys oli suuri, sillä paikat olivat täyttyneet hetkessä, ja jono oli pitkä.
– Korona-ajan jälkeen ihmiset ovat kaivanneet paljon yhteisöllisyyttä, jota teatteriryhmä tarjoaa.
Junnilan mukaan aikuisilla on myös tarve leikinomaisuuteen, mikä kasvattaa teatteriharrastuksen suosiota.
– Vaikka tekisi vakavan näytelmän, leikkiähän se on.
Teatteriryhmää ohjaava Junnila on tyytyväinen uuden porukan ryhmäytymiseen, sillä uusi ryhmä, tila ja konteksti asettavat aina haasteita ohjaajalle.
– On ohjaajasta kiinni, saako ilmapiirin tehtyä. Täytyy lukea ihmisiä ja tilanteita tarkkaan. Kun itse uskaltaa heittää niin sanotusti tyhmiä ajatuksia, esiintyjätkin uskaltavat heittäytyä, Junnila kertoo.
Junnila valitsi Pauliina Rauhalan romaanin Taivaslaulu teatteriryhmän käsikirjoitukseksi, kun ryhmän kokoonpano oli selvinnyt. Hän halusi tehdä harrastajaryhmän kanssa syvällisen näytelmän. Taivaslaulu kertoo vanhoillislestadiolaisen nuoren pariskunnan kipuilusta traditioiden ja oman näköisen elämän välillä.
– Taivaslaulun teksti on hieno ja siinä on tarpeeksi rooleja. Näyttelijät ovat ottaneet sen omakseen, vaikkei kyseessä ole mikään kevyin ensinäytelmä.
Harjoitusaikataulu kansalaisopistossa on tiivis, joten roolijako tehtiin parin kokoontumiskerran jälkeen. Roolitus syntyi mielikuvien perusteella, kun Junnila oli selvittänyt, minkä kokoisia rooleja näyttelijät olisivat valmiita tekemään.
– Osa antoi vapaat kädet, osa taas halusi tehdä pienen roolin tai vain kokeilla näyttämöllä oloa.
Teatteriryhmän Rauni Perkiötä näyttelemisessä viehättää se, että saa olla jotakin muuta kuin oma itsensä. Teatteriharrastusta aloittaessa ei tarvitse olla valmis näyttelijä, vaan tärkeintä on yhteistyökyky.
– Kyllä tämä heittäytymistä vaatii. Pitää osata oma rooli ja huolehtia myös siitä, että vastavuoroisuus toimii.
Sakari Muhonen on näytellyt jonkin verran ennen Taivaslaulua.
– Olen ollut Tuntemattomassa sotilaassa ekstrana neuvostosotilas. Tykkään heittäytyä, ja nyt saa ottaa vähän enemmän roolia. Niitä on minulla itse asiassa nyt kaksi, joista toinen on lapsen rooli. Se on kirjaimellisesti heittäytymistä.
Muhonen on harrastanut työväenopistossa myös puutöitä, joissa jokainen edistää omaa työtään.
– Näytelmää tehdessä syntyy ihan omanlainen yhteisö, kun kaikki tekevät yhteistä projektia.
Teatteri Valiokunta -nimellä esiintyvän ryhmän syksy on kulunut näytelmän ensimmäistä puoliskoa harjoitellessa. Viikoittaiset kokoontumiset koostuvat alkulämmittelystä, kuten kehon käynnistelystä, mielen tyhjentämisestä ja assosiaatioharjoituksista, minkä jälkeen näytelmän kohtauksia työstetään.
Junnila ei aio tehdä Taivaslaulusta edeltäjiensä kopiota.
– Haluaisin tuoda tähän sellaista letkeyttä, ettei joitakin kohtia tehtäisi liian tosissaan. Rauhalan romaani ja näytelmän käsikirjoitusversio kulkevat koko ajan mukana, mutta tavoite on myös irrottautua siitä, ettei tule aivan yksi yhteen -jäljitelmää.
Tarja Koskinen toteaa teatteriryhmän vaativan enemmän sitoutumista kuin työväenopiston muut kurssit. Valmis näytelmä ei synny satunnaiskäynneillä, vaan pitkäjänteisellä työllä.
– Ei voi miettiä vain omia vuorosanoja, vaan pitää ymmärtää, mitä näytelmässä tapahtuu, mikä sen idea on ja miten se kronologisesti etenee.
Teatteriryhmän mukaan ohjaajalla on suuri merkitys ryhmän ilmapiirissä. Psykologisesti turvallinen olo vaatii inhimillisyyttä ja helposti lähestyttävyyttä.
– Voimme esittää ideoita, ja mietimme aina yhdessä, voiko niitä toteuttaa. Ideoiden esittämistä ei tarvitse pelätä, Koskinen kertoo.
Penkiltä näyttämölle
Suurimmalla osalla teatteriryhmän osallistujista ei ollut aikuisiältä teatterikokemusta. Usein teatteriryhmään päätyy kuitenkin ihmisiä, jotka ovat harrastaneet teatteria katsomosta käsin. Taivaslaulu viekin Tarja Koskisen teatteriharrastuksen uudelle tasolle.
– Olen itse kuluttanut teatterin penkkejä yli 30 vuotta. Nyt pääsen itse näyttämölle ja vieläpä rooliin, joka on hyvin kaukana minusta itsestäni.
Kevään ajan jatkuvat harjoitukset huipentuvat täyspitkän näytelmän esittämiseen. Esityksen pituus väliajan kanssa on arviolta kaksi tuntia.
– Odotan sitä tyytyväistä oloa, että jes, me tehtiin tämä ja että minä itse pystyin tähän, Koskinen sanoo.
Jätä kommentti