Luontopohjaiset hulevesikohteet hillitsevät veden tulvimista kaduille

Uomanvarren kunnostus tekee puistoista samalla kauniimpia.
Tummatakkinen henkilö seisoo sillalla ihaillen ojaa, joka sijaitsee kauniissa ympäristössä.
Salla Leppänen kertoo, että Vuohenoja on keskeinen osa Tampereen seudun hulevesiverkostoa.

Hulevesien hallintaan on viime vuosina alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ilmastonmuutoksen vuoksi sateet lisääntyvät ja saattavat olla rankempia.

Kaduille ja asuinalueille leviäviä tulvia yritetään nykyään estää muun muassa luontopohjaisilla hulevesiratkaisuilla. Ne ovat imeyttäviä, suodattavia ja puhdistavia järjestelmiä, jotka mukailevat luonnon prosesseja. Sellaisia on Tampereella tehty esimerkiksi Vuohenojan vesireitillä Nallenpuistossa ja Sandelininpuistossa, joka sijaitsee Kalevan ja Hakametsän rajoilla, Hervannan valtaväylän ja Aarikkalankadun välissä.

Molempiin on rakennettu tulva-alueita hulevesien viivytykseen ja kunnostettu uomia.

Viivytyksellä tarkoitetaan virtaamien tasaamista rankkasateilla ja lumien sulaessa. Vesi nostetaan hallitusti tulva-alueelle, josta se hiljalleen johtuu eteenpäin eikä leviä tulvina kaduille.

Tampereen kaupungin hulevesiasiantuntija Salla Leppänen kertoo, että työ on eräänlaista paluuta vanhaan. Suomessa alettiin 1950-luvulta lähtien suoristaa ja putkittaa valtaojia. Samalla luontaiset tulva-alueet uomien varsilta poistettiin. Niin kävi Vuohenojallekin.

– Avouoma on aina putkea parempi vaihtoehto, sillä tilaa vedenpinnan nousemiseen on enemmän ja uoma tarjoaa kulkuyhteyden eliöstölle.

Vaaleanpunainen kasvi, jota asiantuntija nostaa kädellään.
Rantakukka on kesän viimeisiä kukkivia niittykasveja.

Vuohenoja on muun muassa Takahuhdin, Uudenkylän ja Hakametsän alueella virtaava uoma. Sen yläpuolella sijaitsee iso valuma-alue, joka ulottuu Kangasalan puolelle ja jonka hulevedet ohjautuvat Vuohenojan kautta Iidesjärveen ja sieltä edelleen Pyhäjärveen.

Nallenpuisto koki muodonmuutoksen

Ennallistamisen jälkeen esimerkiksi Sandelininpuiston kohdalla uomassa on mutkia, syvänteitä ja pohjakynnyksiä, jotka aiheuttavat vaihtelevia virtausoloja. Kaloja varten on kutusoraikoita ja poikaskivikoita.

Uomaa ympäröiville tulvatasanteille on istutettu kukkivia luonnonkasveja: keltakurjenmiekkaa, röyhyvihvilää ja muita, jotka kasvaisivat kosteilla niittyalueilla muutenkin. Osmankäämi on levinnyt luontaisesti.

– Me hulevesi-ihmiset tykkäämme osmankäämistä, koska se sitoo typpeä vedestä. Maisemaihmiset taas eivät, koska se leviää niin voimakkaasti, Leppänen hymyilee.

Myös Kissanmaan Nallenpuisto on kokenut muodonmuutoksen. Aiemmin luotisuora oja Ritakadun varressa tulvi herkästi läheiseen risteykseen. Nyt entinen hiekkakenttä ja ojan ympäristö on muutettu tulvaniityksi ja tulvat saatu hallintaan.

Luonnon monimuotoisuus lisääntyy

Veden laatua ja määrää seurataan reaaliajassa. Tampereen valtaojissa on huleveden laadun ja virtaaman mittausasemia. Kaupungilla on myös yksi sadannanmittausasema, ja ensi kesänä tulee kaksi lisää.

– Ne antavat dataa päätöksenteon ja suunnittelun tueksi, Leppänen sanoo.

Uomanvarsien parannustoimet on suunniteltu huolellisesti, jotta niistä on hyötyä muutenkin kuin hulevesien hallinnassa. Ympäristön pitää olla toimiva myös eläimille. Nallenpuistossa ja Sandelininpuistossa eliöstö on nyt monipuolisempaa ja uoman eroosio vähentynyt.

– Lisäksi nämä ovat kauniita paikkoja. Tutkimusten mukaan kaupunkiluonnossa oleskelu tukee ihmisen mielen hyvinvointia, ja kerran jopa näin jonkun istuvan meditaatioasennossa Nallenpuiston penkillä, Leppänen kertoo.

Tumma-asuinen hulevesiasiantuntija seisoo keskellä vehreää maisemaa. Takana on puita.
Salla Leppänen tietää, että ilmastonmuutos teettää paljon työtä hulevesien hallinnalle.

Hulevedet

  • Hulevesi on sade- ja kuivatusvettä, joka ei haihdu tai imeydy vaan jää valunnaksi kaduille ja pihoille.
  • Niin sanottuja hulevesiratkaisuja tehdään, jotta tulvia ei aiheudu ei-toivottuihin paikkoihin.
  • Hulevettä voidaan vähentää jo sen syntypaikalla. Jos piha- tai pysäköintialue jätetään päällystämättä, sadevesi imeytyy maahan eikä sitä tarvitse johtaa pois. Kasvipeitteet, vaikkapa viherkatot, lisäävät veden haihtumista. Purot, lammikot ja hulevesikosteikot hidastavat veden matkaa kohti vesistöä.

    Lähde: vesi.fi
Teksti: Anu Kylvén
Kuvat: Laura Happo
Jaa sosiaalisessa mediassa