Raatihuoneella palkittu Teemu Haapakoski rakensi tuhansien eurojen arvoiset studiotarvikkeet hävikkikalusteista
Nuorisotyöntekijä Teemu Haapakoski ottaa tukevan otteen tekemästään isosta puukalusteesta ja siirtää sitä aavistuksen lähemmäksi studion takaseinää Monitoimitalo 13:ssa. Painavan bassoansan siirtäminen saa kuitenkin Haapakosken vaihtamaan otettaan tiukemmaksi.
– Eivät nämä sieltä autotallistakaan tänne studioon helposti siirtyneet, vitsailee Teemu Haapakoski.
Kahdeksantoista vuotta pääsääntöisesti studiotyötä tehnyt nuorisotyöntekijä palkittiin Henkilöstö kehittäjänä -kilpailussa Raatihuoneella kesäkuun alussa. Syynä palkitsemiseen olivat juuri kyseiset bassoansat, jotka Haapakoski oli tehnyt itse autotallissaan musiikkistudion käyttöä varten.
Kirjahyllyistä tonnien arvoiset akustiikat
Bassoansa on akustiikkatuote, jolla pyritään poistamaan äänten alataajuuksia. Pinta- ja seinäheijastusten takia kaiuttimista tuleva ääni vääristyy sisätiloissa kuulijan korviin. Studioissa käytetäänkin paljon erilaisia akustiikkaan liittyviä materiaaleja, kuten mattoja ja kalusteita.
Monitoimitalo 13 studiossa Haapakoski tuskaili pitkään bassotaajuuksien kanssa, ja mittausten avulla Haapakoski huomasikin ison äänikuopan juuri alataajuuksien kohdalla. Monitoimitalo 13 studioon tarvittiin siis uusia akustiikkamateriaaleja, mutta bassoansat eivät ole kuitenkaan halvimmasta päästä.
– Alataajuuksia imevät bassoansat ovat kalleimpia akustiikkaelementtejä, joita studioihin tarvitaan. Studioon tarvitut bassoansat olisivat maksaneet yli tuhat euroa per kappale Yhdysvalloista.
Haapakoski on yksi av-tekniikan vastaavista Monitoimitalolla. Haapakoskea kiinnostaa musiikissa juuri äänen käyttäytyminen, tekniikan kanssa työskentely sekä miten näistä osa-alueista saa parhaimman mahdollisen potentiaalin irti. Nuorempana tuuban ja rumpujen soittamisen kautta Haapakoski innostui lopulta ääni- ja valotekniikasta toimien freelancerina eri äänitoistoalan yrityksille.
– Kiersin Tiktakin ja Uniklubin kanssa, sekä pyörittelin levyjä DJ:nä opiskelun ohella.
Uusien bassoansojen ostamisen sijaan Haapakoski löysi netistä kyseisten bassoansojen piirustukset. Lyhyen tutkailun jälkeen Haapakoski osti piirustukset muutamalla kympillä ja aloitti sopivien materiaalien etsimisen.
– Monitoimitalolla oli menossa vanhaa tavaraa kaatopaikalle ja katselin kirjahyllyjä, jotka olivat tukevaa lastulevyä. Ne lähtivät mukaan.
Haapakoski rakenteli vanhoista kirjahyllyistä omalla ajallaan piirustusten mukaiset bassoansat, ja hetken päästä Monitoimitalon studio ei enää kärsinyt alataajuuksien äänikuopista.
– En ole kummoinen nikkaroija, mutta tässä projektissa tuli onnistuttua hyvin.
– Haluan innostaa ihmisiä hyödyntämään käytettyjen tavaroiden uudelleenkäyttöä ja vähentämään hävikkiä. Kaikkea ei tarvitse heittää roskiin, päättää Haapakoski.
