Nuoret SIB -hankkeessa jokainen nuori voi olla oma itsensä
Jessica ja Jenna ovat olleet mukana SIB-hankkeessa kolmisen vuotta, kutakuinkin täysi-ikäistymisestään lähtien. 18 vuoden ikä merkitsee isoa itsenäistymisharppausta erityisesti laitokseen sijoitetulle nuorelle, kun sieltä pitää muuttaa pois. Perhesijoituksessa oleva voi jäädä perheeseen asumaan myös 18 vuotta täytettyään.
Jessica ja Jenna kertovat, että kun he omilla tahoillaan kuulivat SIB-hankkeesta, se vaikutti lupaavalta. Molemmat olivat siinä tilanteessa, että kaikkea saatavilla olevaa tukea ja kannustusta teki mieli ainakin kokeilla.
– Mielestäni se kertoo tästä paikasta ja näistä ihmisistä, että olen ollut kolme vuotta mukana ja kokemukset ovat pelkästään positiivisia. Täällä saa olla täysin oma itsensä, Jessica toteaa.
Viestittelyä, tapaamisia, arjen asioita
Rinnallakulkijuus on osoittautunut Nuoret SIB -hankkeen keskeisimmäksi työmuodoksi. Tampereen hankkeessa nuorten rinnalla kulkevat Diakonissalaitoksen Vamos-palvelun valmentajat. Kukin nuori saa itse määritellä sen, mihin ja milloin tarvitsee rinnallakulkijan tukea.
– Kyllä me melkein joka viikko tapaamme ja lisäksi viestittelemme säännöllisesti. Jos on vaikka joku huono hetki, niin Lotta on turvallinen aikuinen, jolle voi laittaa viestiä ja tietää saavansa apua, Jenna kertoo.
Kun Jessica aloitti SIB-hankkeessa, erittäin tiivis rinnallakulkijuus ja yksilötyöskentely olivat silloin sitä, mitä hän tarvitsi ja toivoi. Nykyään Jessica käy aktiivisesti Vamoksen yhteisön toiminnoissa ja kokee sen omakseen. Hän pitää kuitenkin edelleen yhteyttä rinnallakulkijaansa Mikaelaan ja näkee tätä viikoittain.
– SIB on tuonut toivoa tulevaisuuden suhteen. Kun saa paljon tukea juuri niissä asioissa, jotka tuntuvat itsestä vaikeilta, tajuaa pääsevänsä vaikeuksien yli. Eikä ole yksin, Jessica sanoo.
Hankalia asioita voivat olla esimerkiksi byrokratian kiemurat tai muiden arjen käytännön asioiden hoitaminen. Toisinaan ei tarvita muuta kuin rinnallakulkijan läsnäoloa ja pientä tuuppausta, jotta hommat saa liikkeelle.
Nuoret näkyviin ja kuuluviin
Vamoksen valmentajat Lotta Torppa ja Mikaela Paakkunainen painottavat, että heidän työssään on tärkeää saada nuoret näkyviin ja kuuluviin. Jokaisen nuoren tilanne on omanlaisensa, joten myös jokainen rinnallakulkijan ja nuoren suhde on ainutlaatuinen.
SIB-hanke on poikkeuksellisen pitkä: se kestää vuoden 2030 loppuun asti. Tämä mahdollistaa pitkät suhteet, joissa nuoret ja ja heidän valmentajansa oppivat tuntemaan toinen toisensa hyvin. Se rakentaa luottamusta.
– Tuntuu, että täällä halutaan oikeasti nuorten parasta, Jessica toteaa.
Jenna lisää pitävänsä myös tavasta, jolla nuoret kohdataan Vamoksessa. Kun aikaa on riittävästi, tapaamiset ja yhteydenotot eivät mene pelkästään siihen, että käydään vain jotain tiettyä ja ennaltamäärättyä asiaa läpi. Rinnallakulkijoiden tuella hoidetaan tietysti paljon virallisia asioita, mutta fiilisten ja kuulumisten kysely on yhtä lailla osa työtä.
Rinnallakulkijuuden lisäksi nuoret ovat oikeutettuja ryhmätoimintoihin ja voivat osallistua Vamoksen yhteisöön haluamalla tavalla. Lisäksi nuoret ovat oikeutettuja lisäpalveluihin, sillä tarvittaessa on mahdollista hankkia esimerkiksi lyhytterapiajaksoja tai tukiopetusta.
Vamoksen valmentajien lisäksi nuoren elämässä on useimmiten paljon muitakin aikuisia eli eri palvelujen työntekijöitä. Siksi Vamos tekee tiivistä yhteistyötä esimerkiksi jälkihuollon, koulujen, asumispalveluiden ja terveydenhuollon kanssa.
Tulevaisuuden suunnitelmia
Yhteisenä tavoitteena on, että kaikki nuoret suorittavat toisen asteen opinnot ja ovat 25 vuotta täytettyään joko työelämässä tai jatko-opinnoissa. Valmentajat painottavat, että nuoret tekevät tulevaisuutensa itse. Vamoksen väki kulkee rinnalla kaikissa tilanteissa ja elämänvaiheissa, välillä lähempänä, välillä kauempana.
Jenna opiskelee parhaillaan kosmetologiksi ja toivoo, että voisi tulevaisuudessa ryhtyä yrittäjäksi.
– Yrittäjänä saisin itse päättää, millaista työtä olisi oikeasti kiva tehdä, Jenna sanoo.
Jessica on hakenut yhteishaussa lukioihin ja kaavailee jatkavansa opiskelua myös pidemmälle.
– Jossain vaiheessa haluaisin työskennellä nuorten kanssa, varmaan jotain samantyyppistä työtä kuin täällä Vamoksella tehdään, Jessica kertoo.
Rinnallakulkijat Mikaela ja Lotta iloitsevat siitä, miten paljon Jessica ja Jenna ovat kasvaneet ja oppineet SIBin aikana – ja miten paljon elämää on vielä edessä.
Yksityisyyden suojaamiseksi Jessica ja Jenna eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään. Haastatteluun osallistuivat heidän lisäkseen Vamoksen valmentajat Mikaela Paakkunainen ja Lotta Torppa. Lisäksi artikkelia varten on haastateltu erikoissuunnittelija Esko-Pekka Järvistä Tampereen kaupungilta.
