Alakoululaiset pääsevät luontoon oppimaan
Hervannan vesitornin viereisessä metsässä kirmaa joukko Kanjonin koulun kolmasluokkalaisia. He yrittävät miettiä ympäristöopin tehtävärastilla, mitkä luonnosta löytyvät asiat voisivat kuvata korkeita ja mitkä matalia ääniä.
Toisella rastilla vesitornin juurella mietitään, mitkä luonnon äänet ovat kovia ja mitkä hiljaisia. Kolmannella rastilla testataan desibelimittarin kanssa, kuinka voimakas on esimerkiksi kuiskaus verrattuna vaikkapa lähistöllä nakuttavaan tikkaan tai puissa laulaviin peippoihin.
Oppilaat saavat myös laulaa mittariin, ja yhteiseksi lauluksi valikoituu tietysti Suomen tämänvuotinen euroviisukappale.
Kolmannen luokan ympäristöopissa on meneillään äänten oppijakso, ja ääniä on tultu kuuntelemaan luonnonhelmaan osana Tampereella toteutettavaa luontoterveyden pilottihanketta. Tarkoituksena on muuttaa koko opetuksen toimintakulttuuri niin, että eri oppitunteja pidettäisiin ulkona.
– Kun ääniä on ensin kuunneltu luonnossa, niiden tunnistaminen luokassa on helpompaa. Suomea toisena kielenä opiskelevilla tämä helpottaa oppimista, kun ääniä kuvaaville käsitteille löytyy konkreettisia esimerkkejä, kertovat desibelirastin opettajat Anette Koponen ja Nina-Maria Lindholm opetuksen hyödyistä.
Luonto parantaa keskittymiskykyä ja arvosanoja
Vesitornin rastivalvojana on luokanopettaja Salla Saikkonen, jonka varsinainen työpaikka löytyy Tesoman koulusta. Hän on kuitenkin Luontolähettiläs-hankkeessa ulkona oppimisen tutor-opettaja ja käy loppukeväästä tiistaiaamuisin Kanjonin koululla pilotoimassa luonnossa oppimista.
– Työparini kanssa testasimme viime syksynä kuuden viikon ajan ulkona oppimista ympäristöopin oppitunneilla Tesomalla ja Vuoreksessa. Tuotimme itse opetusaineiston, joka perustuu seutukunnalliseen ympäristöopin sähköiseen oppimateriaaliin eli Aivot käyttöön -materiaaliin, Saikkonen kertoo.
Luonnossa oppimisen on huomattu kiinnostavan oppilaita, parantavan heidän keskittymiskykyään myös muilla tunneilla ja jopa nostavan arvosanoja, luonnontuntemuksen lisääntymisen lisäksi.
Sitran rahoittaman hankkeen tavoitteena on tuoda luonnon moninaiset terveyshyödyt kaiken ikäisille. Tampereella kohderyhmänä ovat varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa olevat lapset ja nuoret.
Alkuvuodesta 2026 Saikkonen työpareineen veti opettajille suunnatun koulutuksen pääkirjasto Metsossa, jossa halukkaat opettajat saivat ilmoittautua pilotoimaan ulkona opettamista loppukeväälle.
Saikkonen tekee pilottiryhmille oppimateriaalia, joka on tarkoitus siirtää myöhemmin valtakunnalliseen tietokantaan osaksi Aivot käyttöön -materiaalia. Kanjonin koulun kokemusten perusteella hän tekee siihen kevään mittaan tarvittavia muutoksia, ja opetusmateriaalin olisi tarkoitus olla opettajien käytettävissä ensi syksynä.
Apuna tuntien suunnittelussa oli myös Terälahdessa toimivan luontokoulu Korennon ympäristökasvattaja Jenni Skaffari. Kaupungin yhteistyökumppaneina Sitran hankkeessa toimivat Ekokumppanit ja Itämeri-instituutti.
Ulos oppimaan matalalla kynnyksellä
Projektipäällikkö Roosa Ritola Tampereen kaupungilta kertoo, että hankkeen tarkoituksena on madaltaa niin oppilaiden kuin opettajienkin kynnystä lähteä luontoon.
– On helppo sanoa kouluille, että menkää luontoon. Me yritämme sen sijaan luoda malleja, jotka solahtavat koulujen arkeen ja tekevät luonnossa tapahtuvasta opetuksesta mahdollisimman mutkatonta, hän korostaa.
Huoltajille suunnattu, kaikille avoin webinaari järjestetään 11.5. kello 17.30. Webinaarissa kerrotaan luonnon tutkituista hyvinvointivaikutuksista ja varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen luontokasvatuksesta sekä annetaan perheille käytännönläheisiä vinkkejä siitä, miten luontoa voi helposti lisätä lapsen arkeen.
Mukana kouluilla ja päiväkodeilla on myös vapaaehtoisia luontolähettiläitä, joiden roolia on kehitetty projektin aikana. Lähettiläitä on kaikkiaan 50–60, joista aktiivisia noin kahdeksan.
– Vapaaehtoisten luontolähettiläiden tuominen mukaan koulujen arkeen vaatii sovittelua ja koordinointia. Olemme todenneet, että heidän olisi hyvä olla läheltä kouluja, ettei aika kulu matkoihin. Omalla asuinalueella toimiminen on monille myös erityisen palkitsevaa, ja lähiluonto on tietysti tutumpaa, Ritola miettii.
