Avustustyö on yhteispeliä
Tilastokeskus kertoi hiljattain, että pienituloisiin asuntokuntiin kuului vuonna 2024 jo 782 300 suomalaista.
Pienituloisia oli 14,2 prosenttia, kun vuotta aiemmin osuus oli 13,4 prosenttia. Pienituloisimman kymmenyksen tulot nousivat vuosina 1995–2024 noin viidenneksen, kovatuloisimman kymmenyksen tulot taas peräti 85 prosenttia.
Tuloerojen kasvu näkyy Tampereellakin. Keskimäärin tamperelaisilla menee paremmin kuin koskaan, mutta kuilu hyvin ja huonosti pärjäävien välillä venyy. Täällä työttömyysaste on yksi korkeimpia, kun verrataan Suomen suuria kaupunkeja.
Tampereen kaupungin hyvinvoinnin kehitysohjelman ohjelmapäällikkö Mika Vuori toteaa, että ilmiö ulottuu laajemmalle: toimeentulon lisäksi melko paljon eroja on muussakin hyvinvoinnissa, kuten terveydentilassa ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa.
– Esimerkiksi lapsiperheköyhyys on kasvanut, Vuori sanoo.
Lisääntynyt taloudellisen avun tarve on huomattu myös Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien Ruokapankissa.
– Köyhien lapsiperheiden lisäksi meillä on paljon maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka eivät löydä paikkaansa yhteiskunnassa – tai se paikka on ruokajonossa. Alkavana vuonna moniin etuuksiin tulee tiukennuksia, ja se vaikuttaa huolestuttavalla tavalla. Erityisen surullinen olen lasten puolesta: he kun eivät pysty omaan tilanteeseensa vaikuttamaan, sanoo Marja Palkonen.
Palkonen johti Ruokapankkia kuusi vuotta ja on juuri jäämässä eläkkeelle.
Kaupunki toimii taustalla
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) myöntää kunnille valtionavustusta ruoka-avun toteuttamiseen. Sitä käytetään muun muassa kustannuksiin, joita tulee lahjoitetun ruuan jakelusta tai muusta ruoka-aputoiminnan järjestämisestä.
– Kun yleishyödyllinen toimija järjestää ruokajakelua, harva tulee ajatelleeksi, että kaupunki tekee taustalla paljon näkymätöntä työtä. Sen sijaan usein kuulee kysyttävän, miksei kaupunki tee vähävaraisten hyväksi mitään, toteaa Esko-Pekka Järvinen Tampereen kaupungin sivistyspalveluiden yhteisö- ja kehittämispalveluista.
Kaupunki on mahdollistaja, joka tukee käytännön työstä vastaavia yhdistyksiä esimerkiksi raportointiin tai avustuksen maksatukseen liittyvissä asioissa. Kaupungilla on kokemusta valtionapuun liittyvistä erityispiirteistä, mistä voi olla hyötyä mukana oleville pienemmille toimijoille.
Seurakuntien Ruokapankkia kaupunki tukee merkittävästi: vuosittain 335 000 eurolla. Summasta osa menee logistiikkakuluihin ja osa ruokahankintoihin. Vuonna 2025 kaupunginhallituksen määrärahoista myönnettiin toimintaan 50 000 euron lisäavustus.
Ruokapankin Marja Palkonen kehuu, että yhteistyö on sujunut hyvin.
– Muut kaupungit voisivat ottaa täältä oppia. Yhteistyö on ollut rakentavaa, ja ongelmia on aina mietitty yhdessä.
Palkonen sanoo, että esimerkiksi kaupungin köyhyystyöryhmän vuonna 2018 tekemä ehdotus Ruokapankin keskitetystä logistiikkakeskuksesta oli aikaansa edellä. Kaupunki tuki rahallisesti keskuksen kehittämistä ja ihmisten työllistämistä sinne.
– Aiemmin ruoka-aputoimijat hakivat hävikkiruokaa kaupoista kukin erikseen. Elintarviketurvallisuus ei aina täysin toteutunut, kun ei ollut kylmäkuljetusta. Logistiikkakeskuksen ansiosta toiminta muuttui selkeämmäksi ja laadukkaammaksi.
Vastuu jakautuu monelle
Kesäisin Tampereen kaupunki järjestää maksutonta puistoruokailua seitsemällä alueella. Nuorisopalvelujen koordinoima toiminta on tarkoitettu alle 18-vuotiaille.
Se on ensisijaisesti yhteisöllinen tapahtuma, jossa lapset pääsevät viettämään aikaa ulkona ja saavat ruokaa. Joillekin perheille se voi samalla olla taloudellisesti iso apu.
Puistoruokailuja olivat viime kesänä yhdessä kaupungin tekemässä TampereMissio, SPR Tampereen osasto ja Kansalaistalo Mansikkapaikka. Kesän aikana jaettiin lähes 18 000 maksutonta ateriaa. Kävijämäärä on kasvanut.
Vuonna 2025 kaupunki kokeili Hervannassa vastaavaa toimintaa 65 vuotta täyttäneille. Eläkeikäisten yhteisöruokailussa yhdistyivät ruoka, yhdessäolo ja kulttuurielämykset. Maksuton hävikkiruokalounas oli tarjolla kerran viikossa noin yhdeksän kuukauden ajan.
– Toiveita on tullut muualtakin. Esimerkiksi nuorille aikuisille on ehdotettu samantyyppistä toimintaa, Mika Vuori kertoo.
Hervannan kokeilu oli sekin monen toimijan yhteispelin tulos. Ruoka oli Tredun oppilaitokselta samana päivänä jäänyttä hävikkiruokaa, joka saatiin Pirkanmaan Voimialta lahjoituksena. Tredun logistiikkaopiskelijat kuljettivat ruoan ja YSTI ry hoiti ruoan tarjoilun omissa tiloissaan.
– Pyrimme aina löytämään mahdollisimman hyviä komboja, jottei yksittäiselle toimijalle jää liian isoa taakkaa. Kaupungille on iso etu, että meillä on kumppaneita, jotka toimivat lähellä arjen tilanteita. Yksin emme pärjäisi tässäkään työssä, Vuori sanoo.
Aktiivipassi auttaa arjessa
Kunnan pitää edistää kuntalaisten hyvinvointia jo kuntalain mukaan. Siksi joidenkin kunnallisten palvelujen järjestämisessä otetaan huomioon palvelujen käyttäjien tulo- ja hyvinvointierot.
Perustoiminnassa pyritään yhdenvertaisiin palveluihin. Hyvä esimerkki on Tampereen kaupungin Lupa liikkua, lupa harrastaa -toiminta eli maksuttomat harrastusryhmät perusopetuksen oppilaille. Lupa harrastaa -ryhmät on tarkoitettu kaikille 1.–9.-luokkalaisille ja Lupa treenata -liikuntaryhmät 7.–9.-luokkalaisille.
– Toiminta on tasavertaista, eli ryhmiin voi ilmoittautua kuka vain. Käytännössä toiminta kuitenkin antaa heikommassa asemassa oleville paremman mahdollisuuden saada palveluja, Mika Vuori toteaa.
– Jotta hyvinvointierot kapenevat, haavoittuvassa asemassa olevia pitää auttaa enemmän kuin muita, Esko-Pekka Järvinen lisää.
Kaupungilla on myös suoraan pienituloisille kohdennettuja toimenpiteitä, jotka tukevat hyvinvointia. Järvinen ja Vuori nostavat esiin Aktiivipassin, jolla on pitkät perinteet.
Aktiivipassi ladataan Nyssen matkakortille, ja sillä voi maksaa matkoja kaupungin joukkoliikenteessä. Lisäksi Aktiivipassilla pääsee maksutta moneen museoon.
– Aktiivipassia ei voi itse hakea, eikä se kytkeydy toimeentulotuen asiakkuuteen. Yhteistyössä mukana olevat kaupungin, hyvinvointialueen ja järjestöjen työntekijät tarjoavat sitä palveluidensa piirissä oleville tamperelaisille, Järvinen kertoo.
Aktiivipassia ovat kiitelleet esimerkiksi nuoret, jotka ovat saaneet paikan maksuttomaan harrastusryhmään ja joille harrastuksiin kulkeminen on osoittautunut liian kalliiksi. Matkakortille ladatun Aktiivipassin turvin nuori pääseekin kulkemaan harrastukseensa.
Toinen tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleville ihmisille kohdennettu palvelu on Kaikukortti. Kortilla 16 vuotta täyttäneet kaupunkilaiset voivat hankkia maksuttomia pääsylippuja esimerkiksi museoihin, teattereihin, festivaaleille tai konsertteihin.
Yhteistyö vie asioita eteenpäin
Arkeen tuleva apu yleensä vaikuttaa juuri käsillä olevaan hetkeen. Siksi tarvitaan myös toimintaa, joka kohentaa hyvinvointia pitkällä tähtäimellä.
Isoja vaikutuksia odotetaan esimerkiksi kaupungin ja hyvinvointialueen yhteisestä Nuoret SIB -vaikuttavuusinvestointihankkeesta. Siinä tuetaan sijaishuollosta aikuistuvien nuorten toisen asteen kouluttautumista ja työelämään kiinnittymistä.
Valtuusto käsittelee tammikuussa kaupungin hyvinvointisuunnitelman vuosille 2026–2029. Yksi suunnitelman läpileikkaava teema on toimeentulo, jota tarkastellaan hyvinvointierojen kaventamisen näkökulmasta. Siihen linkittyy esimerkiksi kohtuuhintainen asuminen.
– Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa sekä kumppanuudet, jotka tukevat asumisneuvontaa ja ehkäisevät asunnottomuutta, edistävät toimeentuloa. Isoihin linjoihin kuten asunto- ja maapolitiikan linjauksiin vaikuttaminen on hidasta, mutta kaupungin puolella on vahva tahtotila viedä asioita eteenpäin, Järvinen sanoo.
Valtionavustus tukena
- Vuosina 2025–2026 Tampere sai valtionavustusta ruoka-avun toteuttamiseen hieman yli puoli miljoonaa euroa.
- Tampere on Pirkanmaalla hankehallinnoija, joka välittää avustusvaroja ruokajakelua toteuttaville ja esimerkiksi ruokailuja tai välipalaa tarjoavia yleishyödyllisille yhteisöille.
- Yhteisöjä on noin 80 ja ne toimivat eri puolilla kaupunkia.
