Tredussa harjoitellaan kodinomaisissa olosuhteissa – myös virtuaalisesti
Pienen olohuoneen sohvalla lojuu pörröinen kissa, ja seinällä on vanha perhevalokuva. Makuuhuoneen puolella joku makaa sängyssä ja ovensuussa seisoo palvelualttiin oloinen robotti – hetkinen, robotti?
Pieni ”huoneisto” Tredun Santalahdentien toimipisteen uumenissa ei näytä aivan tavalliselta kodilta. Pöydät ja tasot ovat täynnä teknisiä laitteita ja makuuhuoneesta johtavat kylpyhuoneeseen kattoon kiinnitetyt kiskot, joista roikkuvat valjaat. Myös kissa on robotti ja sängyssä makaava asukas harjoitusnukke.
Olemme Tredun lähihoitajaopiskelijoiden harjoitustilassa ja esillä oleva tekniikka on uusinta uutta – eikä siinä vielä läheskään kaikki.
Tekniikka helpottaa lähihoitajien työtä
Lehtori Inga Pöntiö esittelee tilaa ylpeänä. Hän kertoo, että kyseessä on Suomen ainoa kodinomainen simulaatiokoti. Viereisestä luokkatilasta voidaan tarkkailla vaikkapa opiskelijoiden kotihoidon harjoittelua.
– Alun perin tässä harjoiteltiin ikääntyvien kanssa työskentelyä, mutta nykyään myös muiden tuetusti asuvien kanssa toimimista, hän kertoo.
Katossa olevien kiskojen ja valjaiden avulla harjoitellaan esimerkiksi liikuntarajoitteisen siirtämistä vuoteesta kylpyhuoneeseen.
Pelkkien nukkien kanssa ei tarvitse harjoitella. Paikalla käy oikeita ikääntyneitä näyttelemässä milloin mitäkin sairastavia vanhuksia, ja he kuulemma eläytyvät osiinsa innolla.
– Opiskelijoita sen sijaan jännittää, Pöntiö naurahtaa.
Esillä olevaa tekniikkaa puolestaan on oikeasti käytössä kotona asuvien vanhusten tukena. Ne helpottavat lähihoitajien työtä ja säästävät näiden aikaa asiakkaan kanssa seurusteluun tai toimimiseen.
Lääkerobotti laskee ja anniskelee lääkkeet automaattisesti ja toimii myös sähkökatkojen aikana. Puhuva pakastin puolestaan kertoo, millainen ruoka-annos sen kustakin lokerosta löytyy, ja uuni kertoo annoksen tarvitsevan lämmitystä ja kypsentää juuri oikein. Tablettiin kytketyn verenpainemittarin avulla näytöllä näkyvä hoitaja pystyy etänä opastamaan mittarin käytössä ja tulos siirtyy suoraan hoitohenkilökunnalle.
– Käytössä on myös sensoreita, jotka kertovat asiakkaan aktiivisuudesta, kuten hänen vuoteesta nousemisestaan, aterioinnista ja niin edelleen. Näin voidaan tarkkailla asiakkaan vointia.
3D-mallissa harjoitellaan virtuaalilasien avulla
Harjoitustilan suurin hienous ja opetuksellinen oivallus piilee kuitenkin muualla. Apuopettajaksi itsensä esittelevä Santtu-robotti ja naukuva ja kehräävä robottikissakin ovat vain esimakua.
Tredun ohjelmistosuunnittelun opiskelijat ovat 3D-mallintaneet koko tilan, ja virtuaalitilassa voidaan harjoitella työskentelyä virtuaali- eli VR-lasien avulla. Sitä ennen teknisen piirtämisen opiskelijat olivat mitanneet harjoitustilan millintarkasti mallintamista varten.
– VR-lasien avulla päästään hyvin todentuntuisiin tilanteisiin. Niiden avulla voidaan valmistaa vaikka ruokaa virtuaalisesti asiakkaan keittiössä ja jopa paistaessa nouseva savu näkyy, Pöntiö hymyilee.
Eri alojen opiskelijoiden välinen yhteistyö hyödyttää luonnollisesti kaikkia. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijat saivat ainutlaatuisen oppimisympäristön ja ICT-opiskelijat tuntumaa siihen, miten asiakkaan antama tilaus toteutetaan. Pöntiö toivoo, että yhteistyö laajenisi edelleen.
– Meillä on Tredun kampusten yhteinen varausjärjestelmä, jossa hyvinvointiteknologian opetuslaitteistoa voi varata. Haaveena on, että jatkossa logistiikka-alan opiskelijat kuljettaisivat laitteita kampusten välillä.
Pääasiassa älykodin teknologia on saatu yrityksiltä testaukseen ja kokeiluihin, ja ne ovat jääneet käyttöön. Kustannuksia tulee joidenkin laitteiden lisenssimaksuista, SIM-korttimaksuista ja päivityksistä. Älykoti-konseptia ja virtuaalisen oppimisympäristön kehittämistä puolestaan on rahoitettu Tampereen kaupungin ICT-rahoituksella.
– Älykäs teknologia on yksi Tredun painopisteistä, ja sen kehittäminen kuuluu myös Tampereen kaupungin strategisiin painopisteisiin, Pöntiö muistuttaa.
Älynukkekodista kaikki alkoi
Oppimistila toimii myös showroomina, jossa eri alojen ammattilaiset käyvät tutustumassa laitteisiin ja toimintaan. Omaishoitajat esimerkiksi käyvät tutustumassa teknologiaan, jonka he voisivat ottaa käyttöön oman hoidettavansa avuksi. Saatua tietoa ja kokemuksia jaetaan mielellään muutenkin muidenkin käytettäväksi.
Pöntiö esittelee vielä keksinnön, jota käytettiin ennen virtuaalitilaa ja käytetään edelleen: älynukkekodin. Se on oikea nukkekoti, jonka avulla opiskelijat voivat miettiä, millaisia apuvälineitä he asiakkaan kodissa sijoittaisivat mihinkin tilaan.
– Opiskelijoissa herättää aina aluksi ihmetystä, että joutuvatko he aikuisina leikkimään nukkekodilla. Hetken päästä he ovat jo innoissaan suunnittelemassa, mitä kotona asumisen tukemisen teknologiaa mihinkin huoneeseen voisi laittaa. Opiskelijat pitävät toiminnallisuudesta, ja heiltä tulee myös jatkuvasti hyviä ideoita, Pöntiö kehuu.
