Yläkouluikäisten nuorten ja heidän vanhempiensa elämässä tapahtuu monenlaisia muutoksia. Nuoret itsenäistyvät ja tekevät tulevaisuuteensa liittyviä valintoja. Eteen tulee uusia tilanteita ja haasteita, jotka herättävät vanhemmissa myös pelon, yksinäisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Arjessa vanhemmat pohtivat esimerkiksi, miksi nuori ei enää puhu asioistaan tai miten oman auktoriteetin saisi riittämään. Vain harvoin tulee vastaan tilanteita, joissa tuntee tehneensä oikein ja tuntee olleensa hyvä vanhempi.
Yläkouluikäisten lasten vanhemmat tunnistavat, että arjessa tärkeää on olla armollinen myös itselleen ja hyväksyä, että vanhemmuus ei ole suorittamista vaan jatkuvaa oppimista ja kasvamista. Etenkin vertaistuki koetaan tärkeäksi voimavaraksi. Mahdollisuus jakaa kokemuksia ja saada tukea toisilta vanhemmilta auttaa jaksamaan arjessa. Vertaistuki antaa vanhemmille myös toivoa ja auttaa heitä löytämään omia vahvuuksiaan.
Vanhemmat kokevat, että yläkouluikäisen nuoren tukeminen vaatii vaivannäköä ja aktiivista keskustelua nuoren kanssa. Vaikeiden asioiden käsittely koetaan myös suhdetta lujittavana ja yhdistävänä tekijänä. Toisaalta ristiriitaisia tunteita vanhemmissa herättävät esimerkiksi tilanteet, jossa nuori voi selvästi pahoin, mutta ei halua, että tilanteesta puhutaan koulun tai muiden nuorten vanhempien kanssa.
Koulun ja kotien välisellä yhteistyöllä on merkittävä rooli yläkouluikäisten nuorten haasteiden ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa. Vanhemmat pitävät nimettömän yhteydenoton mahdollistavia kanavia hyvinä ratkaisuina. Parhaimmillaan ne tarjoavat tilaisuuden esimerkiksi kiusaamiseen liittyvän asian käsittelyn ilman, että rikotaan vanhemman ja nuoren välistä luottamussuhdetta tai olemassa olevia sosiaalisia suhteita. Luottamusta vaalitaan arjessa myös lukemalla lähetettäviä viestejä yhdessä nuoren kanssa.
Yläkouluikäisten nuorten vanhemmat kokevat elävänsä tapahtumarikasta arkea, jonka keskellä omille tunteille ja ajatuksille ei välttämättä tunnu jäävän riittävästi tilaa. Nuoren tunteiden lisäksi vanhemmat käyvät läpi myös omaa tunnereppuaan. Sitä kaivellessa saattaa vanhempi hetkeksi unohtaa, että rinnakkain kulkee kaksi eri persoonaa – nuori ja minä.
Yläkouluikäisten lasten vanhemmat kaipaisivatkin, että joku kysyisi ”Miten sä voit?”. He tiedostavat, että lasten ja nuorten hyvinvointi lähtee siitä, että vanhempi saa riittävän tuen ja pystyy siten olemaan tukena nuorelle. Vanhemmat toivovatkin, että kouluihin jalkautuisi tulevaisuudessa opetushenkilöstön rinnalle lisää aikuisia, esimerkiksi mentoreita, joilta saisi keskusteluapua haastavien tilanteiden ratkomiseen.
Tampereen kaupungin järjestämä Kansallinen dialogi teemalla ”Yläkouluikäisen vanhemman mielen voimavarat” järjestettiin torstaina 24.5. Pääkirjasto Metsossa. Keskustelun toteuttivat Hyvinvoinnin kehitysohjelma ja Nuorille hyvinvointia yhdessä tekemällä -hanke. Kansalliset dialogit ovat uudenlainen yhteiskunnallisen vuoropuhelun malli, jonka tavoitteena on koota ymmärrystä erilaisista ilmiöistä ja haasteista. Tämän tekstin sisältö on kooste keskustelussa esiin nousseista pääteemoista.
