Oppilaan on helppo pyytää Someturvasta apua kiusaamiseen ja häirintään

Someturva on asiantuntijapalvelu, joka on laajassa käytössä Tampereen perusopetuksessa. Se turvaa oppilaiden ja henkilökunnan digitaalista ympäristöä.
Vasemmalla seisoo kouluvalmentaja, joka nojaa seinään. Penkissä selät vastakkain istuu kaksi muuta kouluvalmentajaa.
Kouluvalmentajat Linda Warto Kaarilan koulusta, Ella Poikolainen Linnainmaan koulusta ja Antti Järviniemi Wivi Lönnin koulusta kannustavat vanhempia keskustelemaan nuortensa kanssa avoimesti myös somesta.

”Apua kaikissa netin ikävissä tilanteissa 24/7”, lupaa juliste Kaarilan koulun seinällä. Kahdeksannen luokan oppilas Emma Tommila tarkentaa, että palvelusta voi kuka tahansa pyytää neuvoja, jos tulee kiusatuksi tai häirityksi somessa.  

– Palveluun voi laittaa nimettömänä oman tilanteensa, ja se kysyy myös kysymyksiä. Jonkin ajan päästä sieltä tulee vastaus, jossa kerrotaan, mitä omassa tilanteessa kannattaa tehdä, Tommila kertoo.

Tommila itse ei ole joutunut käyttämään palvelua tositilanteessa, mutta hänen mielestään se on kuitenkin hyvä olemassa. Someturva-palvelusta muistutellaan esimerkiksi oppitunneilla ja Wilma-viesteissä. Sen käyttöön voi tutustua myös harjoitusmielessä.

Someturvan julisteita on muidenkin tamperelaisten koulujen seinillä, sillä palvelu on nykyään kaikkien 4.–9.-luokkalaisten ja koko perusopetuksen henkilöstön käytössä. Someturva on todettu hyväksi työkaluksi somen ongelmien hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

– Sosiaalinen media on muuttanut maailmaa nopeasti, eikä koulu ole tästä muutoksesta mitenkään irrallinen saareke, toteaa perusopetuksen kehittämispäällikkö Mikko Tiirikainen

Some on tärkeä osa oppilaiden sosiaalista piiriä

Toisinaan sosiaalisen median ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi jättäytymistä somen ulkopuolelle. Keino saattaisi toimia aikuisella, jolle somella ei ole kovin suurta merkitystä. Nuoremmille some on kuitenkin iso osa sosiaalista elämää.

– Meidän pitää ymmärtää ja hyväksyä, että some on tämän ajan ja nykynuorten juttu. Näen somessa tosi paljon positiivisia puolia. Se on monelle nuorelle yhteisöllinen paikka, toteaa kouluvalmentaja Ella Poikolainen Linnainmaan koulusta.

Emma Tommilan käytössä ovat sosiaalisen median sovelluksista useimmin TikTok, Snapchat ja Instagram. Snapchat on hänen mielestään näistä ehkä mukavin, siellä pidetään yhteyksiä kavereihin ja jaetaan omia juttuja tarinoissa.

Yläkoululainen istuu sisäportailla puhelin kädessään
Snapchat on mieluisa yhteydenpitoväline, mutta Kaarilan koulun oppilas Emma Tommila kertoo törmänneensä myös siihen, että joku käyttää sitä kiusaamiseen. Tommila ei ole ollut itse kiusaamisen kohteena.

Aito kiinnostus kantaa pitkälle

Kouluvalmentajilla on oppilaiden vanhemmille resepti somen haittojen ennaltaehkäisyyn: aito kiinnostus nuoren asioihin ja somemaailman lähestyminen pelotta. Vanhemmat voivat kysellä somen kuulumisista ihan yhtä lailla kuin koulusta ja harrastuksista.

– Uskon, että nuori arvostaa tällaista kiinnostusta, koska some kuuluu niin vahvasti nuoren arkeen. Alkuun kyseleminen voi tuntua vähän oudolta ja vaikealtakin, mutta nuori varmaan mielellään opastaa, sanoo kouluvalmentaja Antti Järviniemi Wivi Lönnin koulusta.

– Vanhemman ei tarvitse suhtautua someen pelko edellä. Somen huolestuttavista puolista uutisoidaan aika paljon, mutta kannattaa jutella myös oman nuoren kanssa, sanoo kouluvalmentaja Linda Warto Kaarilan koulusta.

Somen varjopuoli: kiusaaminen

Kouluvalmentajat auttavat omissa kouluissaan muun muassa kiusaamistapausten selvittelyssä. Heidän kokemustensa mukaan some on hyvin usein jollain tavalla mukana tapauksissa. Somekiusaaminen voi tapahtua enimmäkseen vapaa-ajalla, mutta se näkyy väistämättä myös koulussa.

– Somekiusaamisen mahdollisuuksien laajuus on monelle aikuiselle hiukan hämärän peitossa. Lisäksi somen alustat, tavat ja ilmiöt muuttuvat nopeasti, joten ajan tasalla pysyminen vaatii oikeasti vaivaa, Warto kertoo.

Somekiusaaminen on monesti myös julkista, jolloin kuka tahansa voi nähdä kiusaamismielessä tehtyjä kommentteja tai kuvia. Kukaan ei kuitenkaan pysty pitämään silmällä kaikkea somen sisältöä.

– Vaikka me kouluvalmentajat olemme työn puolesta somessa, emme ole kaikilla alustoilla. Some on vain yksi osa työtämme, vaikkakin todella tärkeä. Somekiusaaminen saattaa kuitenkin tapahtua meiltä ja muilta aikuisilta piilossa, Poikolainen kertoo.

– Iso osa kiusaamisen vastaista työtä onkin se, että pystymme luomaan luottamukselliset suhteet oppilaisiin. Silloin heidän on helpompi kertoa meille, kun jotain ikävää tapahtuu siellä, mihin me emme näe, Warto sanoo.

Someturvan matala kynnys

Kun netissä ilmenee kiusaamista tai häirintää, Someturva antaa työkaluja tilanteen ratkaisemiseen. Lapsi tai nuori pystyy täyttämään lomakkeen itsenäisesti, mutta kouluvalmentajat ovat mielellään apuna.

– Someturvasta tulee kolmen arkipäivän sisällä vastaus, joka on hyvin kattava ja monipuolinen. Se sisältää käytännönläheiset toimintaohjeet tilanteeseen, Järviniemi kertoo.

– Toivomme, että oppilaat kertoisivat mahdollisimman nopeasti somen ongelmatilanteesta aikuiselle. Se helpottaa oppilaan olotilaa jo itsessään, kun saa seuraavat askelmerkit asian suhteen. Someturvan asiantuntijat ovat yksi osa kuuntelevaa yhteisöä, Tiirikainen sanoo.

Someturvan vastaajatiimi koostuu someen erikoistuneista juristeista ja sosiaalipsykologeista.

Kaksi kouluvalmentajaa seinän vieressä juttelevat keskenään.
Kouluvalmentaja on lasten ja nuorten parissa viihtyvä, kuunteleva ja läsnäoleva aikuinen, jonka puheille pääsee ilman erillistä ajanvarausta. Kuvaan ehtivät kouluvalmentajat Linda Warto ja Antti Järviniemi.

Kouluvalmentajan monipuolinen työnkuva:

  • Kouluvalmentaja tekee työtä kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi, kehittää harrastustoimintaa ja vahvistaa omalta osaltaan koulun ja kodin yhteistyötä.
  • Hänen työtään on myös muun muassa yhteisöllisyyden lisääminen, varhainen puuttuminen ja kouluun kiinnittymisen tukeminen. 
  • Kouluvalmentajalla on tärkeä tehtävä oppilaiden osallisuuden vahvistamisessa.
  • Tampereella kouluvalmentajat ovat korkeakoulun käyneitä ammattilaisia.
     
Teksti: Päivi Stenroos
Kuvat: Laura Happo
Jaa sosiaalisessa mediassa