Arjen ekotekoja – kestäviä hankintoja ja satokausiajattelua

Tamperelaisen Lantelankallion perheen arvot perustuvat kestäviin hankintoihin, kierrättämiseen ja satokausiajatteluun. Raimo ja Niina sekä nuoret Aino ja Aarre uusiokäyttävät ja korjaavat tavaroita ja vaatteita mahdollisimman pitkään, kasvattavat ruokaa omassa pihassa ja nauttivat aineettomista lahjoista. He kannustavat kaikkia tekemään ihmisen kokoisia ekotekoja, sellaisia, jotka voi realistisesti omassa arjessaan toteuttaa.
Lantelankallion perhe seisoo punaisen varaston edessä punaisen sateenvarjon alla.
Vasemmalta oikealle Aarre, Aino, Niina ja Raimo Lantelankallio

Tänään Aino on käyttänyt kevätjuhlissa Niinan vanhaa mekkoa, kattauksessa pöytäliinana toimii vanha verho ja mansikka-raparperipiirakan raaka-aineet on kasvatettu omassa pihassa. Kahvi on Reilun kaupan luomukahvia.

– Suomessa kaadetaan paljon kahvia hukkaan, Niina toteaa. – Meillä otetaan kaikkea vain sen verran kuin jaksamme syödä ja juoda. Ylitse jäävät tarvikkeet käytetään aina myöhemmin seuraavina päivinä. Niistä saa joskus oikein kunnon viiden tähteen illallisia.

Lantelankallion perheessä ekologista elämäntapaa on noudatettu vuosikausia. Raimo on kotoisin maalta, mutta Niina on alun perin kaupunkilainen. Yliopiston luomuruokapiiri oli molemmilla merkittävässä osassa ekologisten valintojen lisäämiselle. Valinnat ovat aina tuntuneet luonnollisilta. Esimerkiksi korona-aikana perhe innostui hapanjuuresta leipomiseen, ja se jäi arkeen mukaan.

– Elämme niin kuin isovanhemmat elivät, Niina kuvailee.

– Ei tässä ole mitään erikoista meille, Aino ja Aarre ovat samaa mieltä.

Ruokaa satokauden mukaan

Kasvihuone on rakennettu talon vanhoista ikkunoista. Siellä kasvaa tänä kesänä useampaa tomaatti- ja paprikalajiketta, sokerimaissia, chilejä, kurkkuja, vesimelonia, parsakaalia, ruusukaalia, papuja, munakoisoa, salaatteja sekä erilaisia yrttejä ja kukkia. Aikaisempina vuosina on ollut muun muassa melonilajikkeita, viinirypäleitä ja kuukausimansikkaa.

Kasvimaalla kasvaa näiden lisäksi pinaattia, tilliä, persiljaa, erilaisia papuja, purjosipulia, valkosipulia, perunoita, parsaa, kesäkurpitsaa, kurpitsoja, porkkanoita, maa-artisokkaa, juuriselleriä ja mangoldia.  Kasvimaan vieressä on runsaslajikkeinen yrttipenkki. Tämän lisäksi on lukuisia hedelmäpuita ja erilaisia marjoja. Metsän reunalla kasvaa raparpereja.

Kaikkea ei voi kasvattaa omassa pihassa eikä riittävät suuria määriä, mutta esimerkiksi loppuvuodesta tulee lähimaatilalta kasviskasseja. Sen lisäksi perhe tekee hankintoja REKO-piireistä paikallisilta viljelijöiltä ja käy kauppahallissa sekä tavallisissa ruokakaupoissa.

Niina kertoo, että he eivät käytä soijaa käytännössä ollenkaan. Yleensäkin perhe kieltäytyy lentokoneella kaukaa toimitetuista elintarvikkeista.

– Tuoretta parsaa tai mansikoita ei tarvitse syödä keskitalvella, tai sitten niitä mansikoita voi laittaa pakkaseen kesällä, Niina perustelee.

– En myöskään koskaan käyttäisi elintarvikkeita, joihin liittyy eettisiä ongelmia ja jotka on tuotu kaukaa, Aino lisää.

– On hyvä miettiä, kumpi on ekologisempaa: kotimainen ruoka vai kaukana muualla tuotettu luomuruoka, Aarre pohtii.

Raimo on perheen kompostivastaava. Kompostoitumista tehostetaan kotimaisella biohiilellä. Kompostin multaa käytetään puutarhassa. Pihalla käytetään vain luonnonmukaisia aineita ja nokkosvettä tehdään lannoitteeksi. Torjunta-aineita ei käytetä, vaan puutarhassa ja vihannesten joukossa on erilaisia kukkasia biologista torjuntaa varten. Lisäksi on huomioitu kumppanuuskasviajattelu.

Tavaroita korjataan ja uusiokäytetään

Lantelankallioiden asunto on energiatehokas rakenteiden vuoksi. Sijainnissa on huomioitu myös hyvät julkiset kulkuyhteydet ja lähellä olevat palvelut. Niina ja Raimo tekevät pääosin etätöitä kotona, joten liikkeelle ei tarvitse lähteä.

Perheellä on auto, jota käytetään niin kauan kuin se toimii. Kaikilla perheenjäsenillä on kuitenkin myös bussikortit ja pyörät. Autolla tehdään isommat kauppareissut, kuljetetaan harrastustarvikkeita ja kyläillään maaseudulla, minne julkisella liikenteellä pääsee huonosti tai ei ollenkaan.

Kodinkoneita ostetaan sillä periaatteella, että ne ovat loppuelämän hankintoja. Esimerkiksi hiljattain hankitun leivänpaahtimen ostamisessa oli kriteerinä se, että siinä olisi mahdollisimman vähän rikkimeneviä osia ja se olisi korjattavissa.

– Tällaisista hankinnoista olisi hyvä saada yleisesti paremmin tietoa, ettei tarvitsisi aina itse etsiä kaikkialta, Niina toivoo.

Vaatteita huolletaan, korjataan ja kierrätetään perheen, sukulaisten ja ystävien kesken niin pitkään kuin pystyy. Silloin kun lapset olivat pieniä, neutraalit vaatteet siirtyivät sisarelta veljelle. Lopulta kankaista voi tehdä vaikka siivousliinoja, tilkkupeittoja, nukenvaatteita, lippunauhoja tai pehmoleluja – vain mielikuvitus on rajana.

Tavaroita uusiokäytetään mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi puutarhan sohvat on rakennettu vanhoista patjoista, päiväpeitoista ja kuormalavoista.

– Trampoliinin ostoa mietimme pitkään, mutta se on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi lasten liikunnan ja riemun kannalta. Sen vuoksi kaikki hankinnat eivät voi olla puhtaasti ekologia ja kotimaista, vaan on huomioitava myös muita arvoja elämässä.

Juhlapäivinä suositaan aineettomia lahjoja, kuten elämyksiä ja kulttuurikokemuksia sekä itse tehtyjä lahjakortteja mukavaan tekemiseen yhdessä. Syntymäpäiviä on vietetty kotona, mutta myös Amurin museokorttelissa ja Vapriikissa.

Perhe käyttää myös paljon kirjaston palveluita.

–  Tampereella on todella hyvät kirjastopalvelut. Lisäksi iloitsemme paljon lähistölle rakennettavasta rakennettavasta urheilupuistosta, jossa nyt on ollut testauksessa ulkokuntosali. On upeaa, että kaupunki panostaa sekä kirjastoihin että liikuntaan niin hienosti!

Pienillä muutoksilla kohti ekologisempaa elämää

Ekologisesti kestävämpään elämään ei aina tarvita suuria tekoja. Jokainen voi halutessaan hyödyntää satokausiajattelua ja kuluttamisen vähentämistä. Lantelankalliot neuvovat, että talvella voi syödä satokauden mukaan, juureksia ja kesällä pakastettuja kotimaisia mansikoita ja vihanneksia. Kauppaan mukaan voi ottaa oman kassin muovikassin ostamisen sijaan. Lyhyitä matkoja ei välttämättä tarvitsisi mennä autolla.

Perhe ei kuitenkaan kannata fanaattista ääriajattelua.

– Kaikki tekevät lopulta omat valintansa, Niina pohtii. – Aurinkopaneelit ja sähköauton hankkiminen ovat kalliita investointeja, eikä niiden ekologisuutta ja alkuperäisyyttä voi aina varmistaa. Totta kai myös julkisen liikenteen kertamaksu on monelle iso ja vaatii toimiakseen suuren kaupungin.

Lantelankalliot tietävät, että keskustelu ekologisista valinnoista jakaa ihmisiä. He myös ajattelevat, että erilaiset tavat ja ratkaisut toimivat eri ihmisille. Pienillä teoilla on suuri merkitys, ja jokainen voi miettiä, miten omalta osaltaan voisi tehdä ekologisemmin jotain omassa arjessaan. Matkustamisen tai lentämisen suhteen he eivät ole mustavalkoisia, vaikka valinnat ovatkin hyvin harkittuja. Viimeksi perhe teki matkan Poriin teatteriin, ensin junalla ja sitten kävellen.

Perhe on yksimielinen siitä, että suihkussa lotraamisessa ja lämpimän veden käytössä voisi vielä parantaa. Lisäksi seuraavana kehityskohteena puutarhassa on sadeveden parempi talteenotto ja siten kastelujärjestelmän parantaminen.

Teksti: Tiia-Maria Angeli
Kuvat: Laura Happo
Jaa sosiaalisessa mediassa