Filippiiniläisten hoiva-avustajien työ saa kehuja Tampereella
Tampereen kaupungin palveluksessa työskentelee yli 30 filippiiniläistä hoiva-avustajaa. He kouluttautuvat innolla, ja suomen kielikin taittuu pikkuhiljaa. Iloiset ja ahkerat uudet työntekijät saavat pelkkiä kehuja.
Tampereen kaupunki aloitti viime vuoden elokuussa pilotin, jonka tarkoituksena on selvittää, millä tavoin tehostetun palveluasumisen hoivakotien henkilöstötarvetta voitaisiin tukea maahanmuuttoperäisen työvoiman avulla.
– Aloitimme solmimalla sopimuksen kansainvälisestä rekrytoinnista Mehiläisen omistaman Healthcare Staffing Solutions HSS:n kanssa. Apunamme toimivat lisäksi muun muassa TE-keskus, Tredu ja International House Tampere, kertoo Tampereen kaupungin ikäihmisten palvelujen hoito- ja hoivapalvelupäällikkö Tanja Karvonen, joka toimii pilotin projektipäällikkönä.
HSS rekrytoi Hongkongissa hoivakokemusta omaavia, jotka saavat lähtömaassa startin ammatilliseen koulutukseen ja kieleen. Tampereelle valikoitui tulemaan yhteensä 34 filippiiniläistä hoiva-avustajaa. Ensimmäinen ryhmä saapui joulukuussa, toinen maaliskuussa ja viimeinen toukokuun lopulla.
Uusimmista tulijoista ollut kilpailua
– Kaikki on sujunut hienosti ja suunnitelmien mukaan. Kaikki tulijat ovat olleet naisia ja hyvin motivoituneita. Perhetaustat ovat erilaisia: on paljon sinkkuja, mutta myös perheellisiä. Tarkoitus on, että he tulevat jäädäkseen. Tässä vaiheessa heille tehdään kolmen vuoden työsopimus, jonka aikana he voivat jatkaa opintojaan oppisopimuksella ja edistää uraansa lähihoitajaksi.
Maahanmuuttovirasto Migri määrittää tulijoiden palkkatason, sillä oleskelulupaa haettaessa on osoitettava, että ansiotyöllä tulee Suomessa toimeen.
– Filippiiniläisille hoiva-avustajille maksetaan sote-sopimuksen mukaisesti samaa palkkaa kuin suomalaisille vastaavasta työstä.
Olemme monesti epäluuloisia kaikkea uutta kohtaan, mutta muutamme mieltämme, kun siihen on aihetta. Niinpä filippiiniläisistä hoiva-avustajistakin on tullut palvelukodeista vain positiivista palautetta.
– Ensimmäisten tulijoiden kanssa piti miettiä, mihin heidät sijoitetaan. Kakkosryhmästä tuli jo kilpailua, eikä kolmosryhmästä enää riittänyt kaikkiin halukkaisiin hoivakoteihin.
Vasta saapuneiden kielitaidon vähäisyys ovat ollut haaste, mutta lisäopilla myös innokkaiden opiskelijoiden tutkintonäytötkin ovat sujuneet suomeksi.
– Ei tämä ole ainoa ratkaisu henkilöstöresurssihaasteisiin, mutta hyvä vaihtoehtoehto. Tampere lähtee varmasti mukaan myös seuraavaan, hyvinvointialueella valmisteilla olevaan kansainväliseen rekrytointiin, Karvonen toteaa.
Yhteistyöllä kotoutumaan
Ennen matkaansa Suomeen filippiiniläisryhmät opiskelivat Hongkongissa suomea ja hoiva-avustaja-tutkinnon perusteita Sataedun kouluttamina. Opinnot jatkuivat heti heidän Tampereelle tultuaan Tredussa.
– Pilotin kaikki tulijat opiskelevat suomea sekä hoiva-avustajatutkinnon oppisopimuksella työtä tehdessään ja lähiopetuksena meillä Tredussa. Ensimmäisestä ryhmästä kaikki ovat suorittaneet hoiva-avustajakoulutukseen kuuluvat tutkinnon osat. Moni on myös kiinnostunut jatkamaan opintojaan ja osallistumaan suunnitteilla olevaan, syksyllä alkavaan lähihoitajakoulutukseen, koulutuspäällikkö Riitta Silas iloitsee.
Apuna niin filippiiniläisten hoiva-avustajien maahanmuuton virallisissa ympyröissä kuin kotoutumisessa on ollut International House Tampere.
– Pilotin alusta alkaen on hyvässä yhteistyössä varmistettu työnantajan näkökulma ja koulutus, jotta tulijat löytävät vahvan polun astua täällä eteenpäin. Yhdessä HSS:n kanssa olemme neuvoneet työnantajaa ja tulijoita saamaan viranomaisasiat kuntoon, sanoo International House Tampereen palvelupäällikkö Nuppu Suvanto.
International House Tampere on auttanut uusia työntekijöitä osaksi suomalaista työkulttuuria ja tamperelaista yhteiskuntaa järjestämillään tervetulotilaisuuksilla ennen ja jälkeen muuton.
– Tilaisuuksissa on avoimesti ja matalalla kynnyksellä käyty läpi säästä alkaen kodiksi asettumisen kannalta tärkeitä käytännön asioita. Niissä ovat olleet mukana myös Kela, Digi- ja väestötietovirasto ja Vero sekä monikielinen neuvonta Mainio, Filippiinit-seura ja ulkomailta Tampereelle muuttaneille yhteisöllistä toimintaa tarjoava Bloom, Suvanto kertoo.
Tampereelle tulo on iso mahdollisuus
Koukkuniemen Jukolassa ja Impivaarassa maahanmuuttotaustaiset työntekijät ovat ilo.
– Meille tuli joulukuussa ensimmäisestä filippiiniläisryhmästä kolme hoiva-avustajaa. Heidät on otettu tosi hyvin vastaan, ja he työskentelevät jo itsenäisesti ja pärjäävät työtehtävissään, palveluesimies Kaisa Lötjönen iloitsee.
Suomen kieli on ollut suurin haaste, mutta perusohjeiden ja asioiden kertominen asukkaille sujuu jo.
– Nämä filippiiniläiset ovat niin ahkeria ja positiivisia! He pyrkivät oppimaan, ja heistä heijastuu iloisuus ja kohteliaisuus. Mielellään ottaisimme ulkomaalaistaustaisia lisääkin.
Jukolan ryhmäkoti Timo on koti 15 asukkaalle. Heitä auttamassa on nyt myös filippiiniläistaustainen Melissa Gallenero. Hän näki Facebookissa rekrytointi-ilmoituksen, eikä epäröinyt hetkeäkään, kun klikkasi linkkiä. Joulukuussa hän saapui itselleen upouuteen maahan ja Tampereelle ensimmäisten ryhmässä.
– Asuin Hongkongissa 30 vuotta ja siinä oli 30 liikaa. Tämä on iso mahdollisuus ja hieno seikkailu, Gallenero sanoo.
Hän työskenteli Hongkongissa auttaen vanhusten ja lasten hoidossa, joten työn perusteet olivat jo osaltaan tuttuja. Se auttoi paljon. Opinnot ovatkin edenneet vauhdilla: Gallenero on suorittanut päivittäisten työrutiinien lomassa hoiva-avustajatutkinnon ja aikoo jatkaa lähihoitajaopintoihin. Erittäin hyvää englantia puhuvan suomen kielenkin taito kehittyy.
– Nyt ymmärrän jo hiukan ja osaan puhua. Olen ylpeä itsestäni. On tärkeää ymmärtää asukkaita, hän sanoo.
Myös Galleneron työnohjaaja, lähihoitaja Taina Ruissalo on tyytyväinen.
– Olen ohjannut paljon opiskelijoita, eikä Melissa ole heistä ensimmäinen ulkomaalaistaustainen. Meillä on hyvin kansainvälinen ryhmäkoti. Suomen kieli on vaikea oppia, eikä sitä parane heti vaatia tulijalta, mutta mallia näyttämällä työt alkavat sujua sanoittakin. Ja on hyvä verrata omia työtapoja toisen tekemiseen, Ruissalo pohtii.
Myös ohjaaja painottaa filippiiniläisen ahkeruutta.
– Melissaa saa oikein kehottaa kahvitauolle. Hän on ollut helppo ja myönteinen ohjattava. Olen varmasti saanut häneltä yhtä paljon kuin olen oppia antanut, Ruissalo kiittelee.
