Yhteisöllinen ryytimaa

Haiharan ryytimaa

Haiharan taidekeskuksen ryytimaa on yhteinen puutarha, joka tarjoaa viihtyisän paikan oleskeluun, luonnosta nauttimiseen ja yhdessä tekemiseen. Syksyllä 2024 käynnistettiin jo villiintyneen ryytimaan kunnostus yhteistyössä yhteisöviljelyyn erikoistuneen Blokgardenin kanssa. Tavoitteena oli palauttaa alue jälleen aktiiviseen käyttöön kaikkien lähialueen asukkaiden iloksi pitkän tauon jälkeen.

Ryytimaan uusi vaihe käynnistyi yhteisistutustalkoilla Haihara Herää! -kesänavaustapahtumassa 24.5.2025. Puutarhaan on istutettu perinteisiä hyötykasveja, joissa korostuvat monivuotisuus, käytännöllisyys ja ajattomuus.

Ryytimaa on avoin kaikille. Alueella voi pysähtyä lepäämään, tutustua kasveihin ja seurata puutarhan elämää vuodenaikojen mukaan. Käytössä ovat komposti kitkettyjä rikkaruohoja varten sekä vesitankki ja kastelukannuja puutarhan kasteluun. Sadon kypsyessä maan antimia saa kerätä myös omaan käyttöön.

Myös puutarhan hoitoon ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. Yhdessä voimme oppia viljelystä, tutustua kasveihin ja viettää aikaa puutarhatöiden parissa. Ryytimaa rakentuu yhteiseksi paikaksi, jossa syntyy niin osaamista, elämyksiä kuin yhteisöllisyyttäkin.

Ryytimaan historiaa

Haiharan ryytimaan juuret ulottuvat yli sadan vuoden taakse. Kartanon omistajan Anselm Grahnin kuoleman jälkeen Haiharaa hoitivat hänen tyttärensä Aline, Jenny ja Naema Grahn, joita kutsuttiin fröökynöiksi. Sisarusten aikana, vuosina 1895–1932, Haiharan kartano kukoisti sekä taloudellisesti että kulttuurisesti.

Jokaisella sisaruksella oli oma vastuualueensa: Aline huolehti navetasta, Jenny leipomisesta ja Naema puutarhasta. Naeman hoidossa oli myös kartanon laaja yrttitarha, jonka jatkumona nykyisen ryytimaan arvellaan olevan. Ryytimaa vaalii edelleen Haiharan pitkää puutarhaperinnettä ja tuo alueen historiaa osaksi nykypäivän yhteisöllistä toimintaa.

Pihapiirin hyötykasvit

Pihapiirin hyötykasveja on perinteisesti kasvatettu talojen ja muiden rakennusten läheisyydessä. Ne ovat usein pitkäikäisiä, runsaita ja monikäyttöisiä kasveja sekä kiinteä osa arjen ruokataloutta ja pihamaisemaa.

Humala

Humulus lupulus

Humala on voimakas, nopeasti kasvava köynnös, joka on aiempina aikoina ollut joka talon tärkeä viljelykasvi. Sen käpyjä on käytetty oluenpanossa, ja siksi humalaa kasvatettiin usein aivan rakennusten läheisyydessä – siellä missä sen merkitys arjessa oli konkreettinen.

Ryvässipuli

Allium cepa Aggregatum-ryhmä

Ryvässipuli on sipulikasvi, joka muodostaa useita pieniä sivusipuleita emokasvin ympärille ja lisääntyy jakamalla. Se on ollut arvostettu viljelykasvi varman satonsa, hyvän säilyvyytensä ja helppohoitoisuutensa vuoksi. Ryvässipulia on käytetty sekä tuoreena että talvisäilytykseen, ja sen mieto mutta selkeä maku on tehnyt siitä tärkeän osan arjen ruoanlaittoa, erityisesti keittojen ja paistosten perustana.

Raparperi

Rheum × rhabarbarum

Raparperi on pitkäikäinen ja varhain keväällä satoa antava hyötykasvi. Sen kirpeitä varsia on käytetty kiisseleihin, mehuihin ja säilykkeisiin – usein ensimmäisenä tuoreena kasvina talven jälkeen.

Tomaatti

Solanum lycopersicum

Tomaatti on lämpöä vaativa vihanneskasvi, jota viljellään sen mehukkaiden ja aromikkaiden hedelmien vuoksi. Se soveltuu tuorekäyttöön, ruoanlaittoon ja säilöntään, ja on monipuolinen osa keittiöpuutarhaa. Tomaattia on kasvatettu puutarhoissa sekä kasvihuoneissa, joissa sen sato kypsyy kesän ja alkusyksyn aikana.

Ryytimaa

Ryytimaa on perinteinen yrtti- ja maustekasvien viljelypaikka. Ryytikasvit ovat tuoneet ruokaan makua, tuoksua ja säilyvyyttä. Ne ovat olleet tärkeä osa ruoanlaittoa sekä kotilääkintää.

Salvia

Salvia officinalis

Salvia on kasvi keittiön ja lääkekaapin rajalla. Sen aromaattisia lehtiä on käytetty sekä ruoanlaitossa että rohtona, erityisesti tulehdusten ja kurkkukipujen hoidossa. Kasvi on tunnettu kestävyydestään ja vahvasta aromistaan, minkä vuoksi pienikin määrä lehtiä riittää tuomaan ruokaan ja rohdoksiin selkeän maun.

Lipstikka

Levisticum officinale

Lipstikka on rehevä ja kookas maustekasvi, jota on käytetty erityisesti keittojen ja pataruokien

maustamiseen. Sen voimakas ja hieman selleriä muistuttava maku tekee siitä aromikkaan lisän moniin ruokiin.

Ruohosipuli

Allium schoenoprasum

Ruohosipuli on vaatimaton ja luotettava perusyrtti. Se on kasvanut pihoilla ja ryytimailla sukupolvien ajan, helppohoitoisena ja monikäyttöisenä osana arjen ruokaa.

Timjami

Thymus vulgaris

Timjami on matalakasvuinen ja kestävä yrtti, jota on käytetty erityisesti rasvaisten ja säilytettyjen ruokien maustamiseen. Sen voimakas ja lämmin aromi sopii hyvin liha-, kasvis- ja pataruokiin. Timjamin pieniä lehtiä voidaan käyttää tuoreina tai kuivattuina, ja kasvi on arvostettu mausteyrtti keittiöpuutarhoissa. Timjamin lähisukulainen, kangasajuruoho (Thymus serpyllum), kasvaa myös luonnonvaraisena Suomen kuivilla kankailla ja kallioilla.

Juuresmaa

Juuresmaa on viljelyalue, jossa kasvit kasvattavat syötävän osansa maan alla tai pinnalla. Juurekset ovat olleet tärkeä osa ruokataloutta, sillä ne ovat ravitsevia, satoisia ja säilyvät oikein varastoituna pitkälle talveen.

Punajuuri

Beta vulgaris

Punajuuri on vanha viljelykasvi, jota on käytetty sekä juurena että lehtivihanneksena. Sen monikäyttöisyys, syvänpunainen väri ja makeahko maku ovat tehneet siitä arvostetun säilöntäkasvin.

Nauris

Brassica rapa

Nauris on yksi pohjoisen viljelyn peruskasveista. Se on nopeakasvuinen ja vaatimaton juures, jota on käytetty keitoissa, pataruoissa ja sellaisenaan keitettynä tai paistettuna. Nauris on ollut tärkeä ravinnonlähde erityisesti ennen perunan yleistymistä.

Porkkana

Daucus carota subsp. sativus

Porkkana on juures, jota on viljelty pitkään sen makean maun ja hyvän säilyvyyden vuoksi. Se soveltuu tuorekäyttöön, kypsennettynä ruokien osaksi sekä talvisäilytykseen, ja on ollut monikäyttöinen osa arjen ruokataloutta.

Palsternakka

Pastinaca sativa

Palsternakka on aromaattinen juures, jonka maku voimistuu kylmän myötä. Sitä on käytetty keitoissa, soseissa ja uuniruoissa, ja se säilyy hyvin maassa pitkälle syksyyn. Palsternakka on kuulunut pohjoisen viljelyperinteeseen erityisesti ennen muiden makeiden juuresten yleistymistä.