Tampere uudisti varhaiskasvatuksen perehdyttämiskoulutusta ja -materiaaleja

Tampereen kaupunki kärsii monien muiden kuntien lailla varhaiskasvatuksen työntekijäpulasta. Yhdeksi lääkkeeksi tähän kehitettiin perehdyttämiskoulutuksen uusiminen. Sillä tavoitellaan myös tasaista laatua varhaiskasvatukseen ja tuen antamista henkilöstölle varhaiskasvatuksen ydinasioissa.
Kaksi naista katsoo seisten jotain kannettavalta tietokoneelta ja hymyilevät. Etualalla valkoisia pöytiä, naisten vasemmalla puolella matala hylly, jossa sekalaista tavaraa, kuten lasten opetuskello.
Minna Saijonkivi (kuvassa vasemmalla) ja Anne Olsson tutkivat uuden perehdytyskoulutuksen materiaaleja.

Varhaiskasvatuksen opettaja ja lastenkulttuurikoordinaattori Anne Olsson työskentelee kolmen muun kollegansa kanssa varhaiskasvatuksen vasu-agenttina, jotka antavat päiväkoteihin tukeaan varhaiskasvatuksen hyvän laadun ja käytäntöjen osalta. Työntekijöinä oli vuosi sitten runsaasti sijaisia, joista kaikilla ei ollut alan koulutusta. 

Olssonille kerrottiin, että tarvittaisiin tietoa päivähoidon perusrutiineista, kuten lasten ruokailusta ja nukkumisesta. Myös varhaiskasvatusyksikköjen johtajat keskustelivat vastaavista tarpeista.

- Aloimme suunnittelija Riikka Kiviharjun kanssa laatia perusoppimateriaalia päiväkotien arjesta. Viime kesänä saimme valmiiksi oppaan Varhaiskasvatuksen arki pähkinänkuoressa. Myöhemmin on tehty myös muun muassa Varhaiskasvatusopettajan käsikirja, Olsson kertoo.

Muutakin materiaalia on tehty, kuten johtajien materiaalit henkilöstön perehdytykseen.

Vanhat tavat elävät sitkeästi, mutta uusi koulutus on turhankin teoreettista

Oppaille on ollut tilausta, eikä niitä ole tarkoitettu vain uusille työntekijöille. Ne tukevat myös kokeneempia työntekijöitä varhaiskasvatussuunnitelman toteuttamisessa ja arjen pedagogiikan hallinnassa. 

- Nykyään tavoite on tuoda pedagogiikka kaikkeen päiväkodin arkeen. Toinen tärkeä asia on lasten osallistaminen. Ennen toiminta oli hyvin opettajalähtöistä, mutta nykyään mukaan halutaan myös lapset ja heidän vanhempansa. 

- Tai esimerkiksi suhtautuminen ruokaan ja ruokailuun on muuttunut. Lasten ei ole pakko syödä kaikkea tarjottua ruokaa, kuten ennen. Tietenkään lapset eivät voi yksin päättää, mutta heille on tärkeää antaa kokemus, että he voivat vaikuttaa omiin asioihinsa, Olsson painottaa.

Tukea tarvitaan maanläheisiin ongelmiin

Tuoreiden varhaiskasvattajien ongelmat ovat usein hyvin maanläheisiä. He tarvitsevat tukea esimerkiksi suunnittelu- ja havainnointilomakkeiden täyttämisessä. Johtamisessakin voi olla opettelemista.

- Varhaiskasvatuksen opettajat vastaavat lapsiryhmänsä pedagogiikan suunnittelusta, arvioinnista ja kehittämisestä, eikä tiimityöskentely tai työtiimin johtaminen ole välttämättä heille tuttua. Opiskelijoiden harjoittelujaksot ovat nykyään hyvin lyhyitä ja päiväkodin arki ja opettajan työn erilaiset vastuut voivat tulla varsinaisessa työssä yllätyksenä, Olsson muistuttaa. 

Tavoitteena tasalaatuinen varhaiskasvatus

Koska uutta perehdytystä on kokeiltu vasta puolisen vuotta, ei mitattavia tuloksia ole vielä näkyvissä. Olsson huomauttaa, että varhaiskasvatuksen rekrytointiongelmia ei ratkaista yhdellä konstilla, mutta toivoo uudenlaisen perehdytyksen ainakin lisäävän perusasioiden osaamista. Näin etenkin niiden sijaisten kohdalla, joilla ei ole alan koulutusta.

- Tärkein tavoite on kuitenkin tehdä varhaiskasvatuksesta tasalaatuista niin, että jokaisessa yksikössä tiedettäisiin varhaiskasvatuksen peruslaatutaso ja toimittaisiin sen mukaan. 

Hyvä perehdytys parantaa työnantajaimagoa

Myös Tampereen varhaiskasvatusjohtaja Elli Rasimus toteaa työelämän muuttuvan, jopa aiempaa nopeammin. Niinpä työntekijöiden perehdytykseenkin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

- Perehdytys on paitsi oikeus, myös lainmukainen velvollisuus. Sillä on todella suuri merkitys aloittelevalle työntekijälle, mutta myös työnantajalle. Hyvä perehdytys saa työntekijän tutkitusti tuntemaan kuuluvansa työyhteisöön ja nämä henkilöt myös jäävät töihin. Työnantajaimagon kannalta sillä on sekä veto- että pitovoimaa parantava vaikutus, Rasimus muistuttaa.

Palasista muodostuu laaja kokonaisuus

Perehdytys on kokonaisuutena laaja. Varhaiskasvatuksessa se sisältää muun muassa varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelman, lainsäädäntöä, työsuojelua, työpaikan pelisäännöt ja työturvallisuutta. Niinpä se pitää annostella asia kerrallaan ja kun yksi on kunnolla hallussa, voidaan siirtyä seuraavaan. Kun palasista sitten on muodostunut kokonaisuus, oivaltaa työntekijä itsekin, mitä työssä pitää hallita. 

Perehdytyksen aikana työntekijä myös hahmottaa oikeutensa ja velvollisuutensa. Hän esimerkiksi oppii sen, miten reagoida epäammattimaisen käytökseen tai kiusaamiseen.

Tarjolla kokonaisnäkemystä ja uusi näkökulmia työhön

Uuden työntekijän tullessa töihin hänet toivotetaan tervetulleeksi ja samalla kerrotaan, mitä häneltä uudessa työtehtävässään odotetaan. 

- Aloitusvaiheessa määritellään tehtäväkuva. Perehdytys on paljon muutakin kuin vain perustehtävän kirkastaminen. Sillä annetaan tunne, että oma työpanos täydentää kokonaisuuden ja kuuluu siihen. Työntekijä autetaan sitoutumaan yhdessä tekemiseen. Hän hallitsee tehtävänsä ja ammatillinen ote vahvistuu, mikä heijastuu vanhemmille luotettavuuden tunteena, Rasimus kuvailee.

Esihenkilöillekin, kuten päiväkotien johtajille, perehdytys voi tuoda uusia näkökulmia. Uusi tulokas saattaa esittää kysymyksiä ja jopa kyseenalaistaa vanhat käytännöt. Uudet ajatukset voivat kehittää koko työyhteisöä ja usein ne ainakin synnyttävät hyvää keskustelua.

Muutostilanteet koskevat kaikkia

Perehdytys ei kuitenkaan rajoitu vain uusien tulokkaiden opastamiseen. Muutostilanteissa perehdytetään koko henkilökunta. 

- Esimerkiksi esiopetussuunnitelma muuttuu tänä vuonna, mikä vaatii kaikkien työntekijöiden perehdyttämistä siihen, Rasimus huomauttaa.

Koska perehdytyksessä esihenkilöt ovat keskeisessä roolissa, perehdytysmateriaalit ovat heillekin tärkeitä. Pelkästään esihenkilöiden kontolle asiaa ei kuitenkaan pidä jättää. Hyvä tapa on se, että uuden työntekijän rinnalla on nimetty mentori, joka auttaa ja opastaa ja johon tukeutua.

Perehdytys toi luottamusta omiin kykyihin

Lastenhoitaja Maiju Siitojärvi aloitti työskentelyn Jussinkylän varhaiskasvatusyksikössä viime elokuussa ja pääsi tuoreeltaan uuden perehdytyksen pariin. Kokemus on ollut kaikin puolin positiivinen.

- Se auttoi minua kasvamaan ammatillisesti. Perehdytys toi minulle kokonaisvaltaista näkemystä työhöni ja toi turvallisen olon. Vakuutuin siitä, että pärjään ja hallitsen käytännöt, työskentelisinpä missä tahansa päiväkodissa, Siitojärvi kehuu. 

Siitojärvi on koulutukseltaan lähihoitaja, eikä hänellä ollut aikaisempaa varhaiskasvatuskokemusta. Ennen perehdytystä hän ehti olla töissä pari viikkoa kokeneemman työntekijän opastuksella.
- Olin jo suurin piirtein selvillä työn sisällöstä, mutta perehdytys antoi kaivattua teoriapohjaa, hän toteaa. 

Johtajatkin hyötyvät uudesta perehdytyksestä

Jussinkylän ja Lapinniemen varhaiskasvatusyksiköiden apulaisjohtaja Minna Saijonkivi on hyödyntänyt vasu -agenttien tarjoamaa perehdytyskoulutusta alusta asti.

- Se pureutuu hyvin varhaiskasvatuksen arkeen ja syventää käytäntöjä. Alan opettajien yliopistokoulutus keskittyy melko paljon teoriaan. Esihenkilöinä haluamme yhdistää teorian käytäntöön ja tukea näin laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamista, hän miettii.

Uudet työntekijät ovat perehdytyksen saatuaan alkaneet pohtia perusteluja varhaiskasvatuksen toimintatavoille. Tämä on Saijonkiven mukaan yksi uudistuksen tarkoituskin: korostaa kasvatuksellisesti perusteltua toimintaa.

- Meillä on lisäksi paljon vailla alan koulutusta olevia sijaisia ja heille tämä tulee todella tarpeeseen, Saijonkivi painottaa.
 

Hymyilevä silmälasipäinen nainen katsoo kameraan. Hänen edessään pöydällä on lasten leluja kuten Legoja. Taustalla hyllyillä lisää leluja.
Lastenhoitaja Maiju Siitojärvi kokee uuden perehdytyksen vahvistaneen hänen ammatillista itsetuntoaan.
Teksti: Ismo Lehtonen
Kuvat: Laura Happo
Jaa sosiaalisessa mediassa