Työväenopiston 1970- ja 1980-luku
Koulutustaso nousee ja opetusvälineet nykyaikaistuvat
1970-luvulle tultaessa muutokset työväenopiston opiskelijoiden koulutustaustassa alkoivat näkyä. Kun vielä 1950-luvulla suurin osa oli käynyt vain kansakoulun, oli 1970-luvulla opistolaisten koulutustaso noussut Tampereen yleistä koulutustasoa korkeammalle. Ylioppilaiden osuus 1960-luvulla oli vain 6,6 %, kun jo 1970-luvulla vastaava luku oli 30 %. Tähän vaikutti kiistatta ja väistämättä yliopistotoiminnan tulo kaupunkiin. Murroksessa vanhan työväenhenkisyyden katsottiin väistyvän taka-alalle uusien ylioppilaiden pitäessä työväenopistoa niin sanottuna tietotehtaana. 1970-luvulla myös opettajien keski-ikä alkoi laskea, kun opettajiksi palkattiin yhä enemmän vastavalmistuneita tai vielä opiskelevia. 1970-luvun alussa 30 % opettajista oli alle 30-vuotiaita ja 60 % alle 40-vuotiaita.
Yhteiskunnan koulutustasoon ja työelämään vaikuttaneet muutokset puhuttelivat tuntiopettajia. Vuonna 1971 Opistolehdessä työväenopiston tuntiopettaja Ritva Ahola kirjoitti: ”Tämän päivän tuntiopettajan asemaa kansalaisopistossa leimaavat työsuhteen epävarmuus, palkkauksen epävarmuus, palkkauksen epätasaisuus ja palkkioperusteiden epäoikeudenmukaisuus, sosiaaliturvan puuttuminen, pedagogisten tms. täydennyskoulutuksen epämääräisyys ja hajanaisuus sekä täydennyskoulutuksen huomiotta jättäminen tuntipalkkiota määriteltäessä.”
Teknologia laajentaa opetusmahdollisuuksia
Jo 1950-luvulla alkanut opetusvälineiden nykyaikaistuminen kiihtyi 1970-luvulla. Vuonna 1974 opisto omisti muun muassa seitsemän nauhuria, useita kymmeniä kielinauhoja, viisi levysoitinta kielilevyineen, neljä diakonetta sekä suuren varaston diakuvia, kaksi episkooppia, kaksi piirtoheitintä, kaksi 16 mm:n elokuvaprojektoria, kaksi monistuskonetta ja kaksi valokopiolaitetta sekä tyydyttävän määrän karttoja. Lisäksi työväenopistossa oli posliininmaalaukseen ja keraamiseen muotoiluun tarvittavat polttouunit.
1970-luvulla hinnoittelua uudistettiin. Lukukaudella 1975–1976 ilmoittautuminen koko lukuvuodelle maksoi kaksi markkaa. Kurssit oli jaettu hinnoittelultaan kolmeen kategoriaan. Yhden tähden kursseille pääsi maksettuaan lukuvuosi-ilmoittautumisen. Lisäksi tarjolla oli porrastetusti viisi ja 10 markkaa maksavia kursseja lukuvuosi-ilmoittautumisen lisäksi. Seuraavana lukuvuonna ilmoittautuminen kallistui 10 markkaan, minkä seurauksena eri maksukategorioiden kurssit poistuivat. 10 markan lukuvuosihinnalla sai opiskelijakortin, jolla sai opiskella niin monessa ryhmässä kuin halusi, jos vain ryhmissä oli tilaa.
Jotkut kurssit olivat niin suosittuja, että niiden opiskelijavalinta tehtiin arpomalla lukuvuonna 1978–1979. Taidetaontaan, puutöihin, joogaan, kellokerhoon ja viulunrakennuskurssille oli mahdollista päästä vain arvonnalla. Kellokerhossa rakennettiin nimensä mukaisesti kaappikelloja, ja vaatimuksena ryhmään pääsyyn oli tarvittavat taidot muun muassa sorvauksessa. Opettajan tehtävänä oli ainoastaan neuvoa, ja opiskelijan oli kyettävä viemään projekti loppuun itse.
Peruskoulusuunnittelun varjossa
Tampereen työväenopiston 75-vuotishistoriikin kirjoittanut Teuvo Virtanen analysoi vuonna 1974 julkaistussa teoksessa työväenopiston ja ylläpitäjäkaupungin suhdetta. Hänen mukaansa opiston johto hoiti suhteensa kaupunginhallitukseen ja -valtuustoon hyvin 1960-luvulta alkaen. Viestinnän jatkuvuuteen vaikuttivat myös opiston johtokunnan poliitikot, opetus- ja sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan virka sekä kaupungin luottamus- ja virkahenkilöiden opiskelulla hankkima opistotuntemus. Raadollisesti Virtanen kirjoittaa kuitenkin kiinteämpää yhteistyötä häirinneen sen tosiasian, että työväenopisto sivuutettiin toistuvasti koulutoimen suunnittelussa, jolloin opiston kehittäminen jäi peruskoulusuunnittelun varjoon.
Virtanen toteaa työväenopiston olevan kaupungille erittäin edullista toimintaa, sillä suurimman menoerän muodostavista palkkamenoista huomattava osa palautuu takaisin veroina. Vuonna 1970 työväenopiston osuus kaupungin kaikista opetus- ja sivistystoimenmenoista olikin vain 0,6 %. Virtanen uumoileekin työväenopiston hitaan kehittymisen ja jopa taantumisen johtuneen rahaa enemmän arvostuksesta.
1970-luvun lopussa Tampereen työväenopistosta oli kasvanut muodonmuutoksen läpikäynyt kaikkien kuntalaisten saavutettavissa oleva kansalaisopisto.
Henkilökunnan kireä tunnelma vaihtuu kasvukauden hurmaan
Sampolan valkoiset seinät kuhisivat. Uusiin tiloihin kotiutunut työväenopisto kehitti toimintaansa vauhdilla ja koki vihdoin saavansa kaipaamansa arvostusta. Teknologian kehitys ja kasvun intoa väreilevä aika näkyi opetustarjonnassa. 1980-luvun alussa opinto-ohjelmassa oli tarjolla muun muassa kuunnelman kirjoittamista ja tv-ohjelman tekemistä. Opetussuunnitelmasta vastasi toimikaudellaan rehtori Olavi Selkokari.
Vielä vuonna 1983 sai osallistua 10 markan toimistomaksulla niin monelle työväenopiston kurssille kuin vain jaksoi. Tämä takasi joka syksy työväenopiston toimistolle mahdottomat, läpi Sampolan pihan luikertelevat jonot, joista uutisoitiin näyttävästi lehtien etusivuilla.
Vastuu jakautuu
Opiskeluriemun takana kuitenkin kyti. Syksyllä 1983 opiskelijayhdistys oli kypsynyt vaatimaan rehtorin eroa. Johtokunnalle lähetetyssä kirjeessä yhdistys esitti rehtorin virkasuhteen purkamista erinäisistä syistä liittyen yhteistyöhön, johtamiseen ja opiston kehittämiseen. Kirje käynnisti yli kaksi vuotta kestäneen erottamisprosessin, joka huipentui korkeimman hallinto-oikeuden tekemään erottamispäätökseen tammikuussa 1986. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi rehtorin valituksen, ja hänen viransijaisenaan aloitti Hillevi Jansson, ennen kuin Pertti Timonen valittiin rehtoriksi elokuusta 1986.
Timonen jatkoi jo Selkokarin aikana alkanutta henkilökunnan laajentamista. Vuonna 1983 kuvataiteissa oli aloittanut päätoiminen opettaja, 1985 kielissä ja 1987 yhteiskunnallisissa aineissa ja näyttämötaiteessa, 1988 toinen opettaja kielissä ja 1989 tekstiilityössä. Timonen jakoi suunnitteluvastuun ainealueiden päätoimisille opettajille ja loi tasa-arvoisen ja liberaalin ilmapiirin opistoon.
Viita-akatemia saa alkunsa
Vuonna 1989 työväenopisto perusti kolmivuotisen kirjoittajakoulu Viita-akatemian yhdessä Pirkkalaiskirjailijoiden, Tampereen kaupungin kulttuuritoimen, kaupunginkirjaston, Tampereen yliopiston taideaineiden laitoksen ja Pirkanmaan äidinkielen opettajien kanssa. Työväenopiston 90-vuotisjuhlatoimikunnan kokouksessa keväällä 1988 opiston silloinen vararehtori Hillevi Jansson oli esittänyt, että Tampereelle perustettaisiin kirjoittajakoulu Viita-akatemia suunnilleen Kotkan Pekkas-akatemian mallin mukaisesti. Aloitteen asiasta oli aikoinaan tehnyt Jorma Kannila. Kirjoittajakoulun tehtävänä olisi nitoa kirjoittamisen opetus ehjäksi kokonaisuudeksi ja näin kohottaa opetuksen tasoa ja imagoa.
Viita-akatemian ensimmäisenä vuonna nuorten ja lahjakkaiden aloittelijoiden ryhmää veti kirjailija Asko Martinheimo ja pidemmälle ehtineiden ryhmää läänintaitelija Kullervo Järvinen. Ohjelmaan kuuluivat kaupunginkirjaston järjestämät kirjailijavierailut, yliopiston kotimaisen kirjallisuuden avoin korkeakouluopetus ja luentosarja 1980-luvun uudesta kirjallisuudesta sekä kesäyliopiston kirjallisen ilmaisun ja lehtiavustamisen kurssi.
Vuosien saatossa Viita-akatemian opettajina ovat toimineet myös kirjailijat Vuokko Tolonen, Niina Hakalahti, Johanna Hulkko, Jyrki Vainonen ja Maria Lassila. Yli 30-vuotisen taipaleensa aikana Viita-akatemiasta on valmistunut lukuisia esikoiskirjailijoita ja kirjoituskilpailuissa menestyneitä kirjoittajia. Kirjoittajakoulun hakijamäärät nousseet tasaisesti vuosittain.
Kuvamuistoja
Tämän historiasivuston tiedot perustuvat kahteen aiemmin tehtyyn Tampereen työväenopiston historiikkiin: Emmanuel Lammin kirjoittamaan 25-vuotishistoriikkiin Tampereen työväenopisto 25-vuotias 1899–1924 ja Teuvo Virtasen teokseen Suomen ensimmäinen työväenopisto 75 vuotta – Tampereen työväenopisto 1899–1974.
Lähteinä on käytetty myös työväenopiston opinto-oppaiden tietoja, opiston julkaisemia lehtiä, Sampolan arkiston materiaaleja sekä aikalaishaastatteluita. Kaikkien Sampolan arkistosta löytyvien kuvien alkuperää ei ole pystytty selvittämään eikä niiden kuvaajatietoja ole juurikaan saatavilla.