Finlaysonin puuvillakangastuotanto kattoi lähes kaiken kastemekkokankaista arkkuliinoihin. Ensimmäiset kangasmallit olivat kudottuja, useimmiten yksivärisiä, ruudullisia tai raidallisia. Flanellista tuli pohjoiseen ilmastoon sopiva monikäyttöinen kangas. Tyypillisiä flanelleja olivat miesten ruudulliset paitakankaat. Gingham oli puuvillainen värillisistä langoista kudottu, pieniruutuinen kangas, jota valmistettiin vuosikymmeniä. Siitä tehtiin mm. hameita ja esiliinoja. Finlayson kutoi myös huivi- ja nenäliinakankaita. Jo 1890-luvulla pystyttiin painamaan kuusivärisiä kankaita. Liituraitakuosia jäljittelevä miljoonahousukangas oli yksi ensimmäisistä painokankaista. Sitä tehtiin vuosikymmenten ajan.
1920-luvun muoti suosi tummia sävyjä ja geometrisiä kuvioita. 1930-luvulle tultaessa palattiin klassisille linjoille. Mainonta kohdistettiin kotona ompeleville. 1930-luvun miesten hienoja paitakankaita olivat paitasefiirit ja trikoletit. Naisten alusvaatteiden materiaali oli Nainsook. Finla-nimellä tehtiin jo 1930-luvulla kestävää siivous- ja työtakkikangasta.
Painokangaskuosien mallit ostettiin valmiina ulkomailta aina 1950-luvulle asti. Finlaysonin Forssan ensimmäisiä mallisuunnittelijoita olivat Eeva Taimi, Leena Nurmi ja Aini Vaari, joka työskenteli tehtaalla 1970-luvulle asti. Muita 60-luvun keskeisiä suunnittelijoita olivat Helena Perheentupa, Mirja Tissari ja Ulla Perho. Suunnittelijat saivat palkintoja kansainvälisillä tekstiilimessuilla. Arja Mattila suunnitteli 1970-luvulla huippumenestyksen saavuttaneen sydän-kuosin.
1960-luvulla suosittiin voimakkaita perusvärejä ja tyylitellyt kukkakuviot sekä tasaraidat tulivat kankaisiin. Pirkka- ja Seita-kankaissa oli yksivärisiä ja tasaraitaisia kuoseja. Farkkukankaita tuotettiin paljon vaatetusteollisuuden tarpeisiin. 1980-luvun kankaat olivat keveitä ja harsomaisia, väljä vaatemuoti vaati laskeutuvuutta. Mikrokuitukangas oli uusi menestystuote, josta vaatetusteollisuus valmisti takkeja.