3. Frenckellin paperitehdas

Vuosisadanvaihteen jälkeen Häggmanin laitoksista oli toiminnassa vain lumppupaperitehdas, joka oli varsin vaatimaton laitos. Työntekijöitä oli vaihtelevasti, parhaimmillaan kuusi renkiä ja kahdeksan piikaa.

Tehdas oli käytännössä Suomen ainoa paperitehdas. Kilpailua ei juurikaan ollut. Paperin korkea hinta mahdollisti kannattavan toiminnan pienilläkin tuotantomäärillä. Tehdas tuotti käsityönä lumpuista arkki kerrallaan mm. karkeaa konsepti-, paksua kartuusi-, makulatuuri- ja painopaperia. Häggman myi tehtaan 1808 Hatanpään kartanon omistajalle Lars Gustaf Lefrénille, jonka johdolla tehtaan toiminta elpyi. Paperia tehtiin kuitenkin edelleen lumpusta. Lefrénin kuoltua rouva Lefrén hoiti paperitehdasta vielä seitsemän vuoden ajan. Hän myi vuonna 1832 paperitehtaan Johan Christopher Frenckellille ja muutti takaisin kotimaahansa Ruotsiin.

Kaupunkikuva muuttui merkittävästi, kun rantaan rakennettiin 1838-43 pitkä, myöhemmin kolmikerroksiseksi korotettu tiilinen tehdasrakennus, johon maan ensimmäinen paperikone asennettiin 1842.

Puuhiokkeen käyttö mullisti Suomen paperiteollisuuden 1860-luvulla. Lumpun ja olkimassan ohella paperin raaka-aineena alettiin käyttää puuhioketta. Frenckellin paperitehtaasta tuli 1921 porilaisen W. Rosenlew & Co:n tytäryhtiö. Paperitehtaan toiminta päättyi 1929 alueen käytyä ahtaaksi. Tehdasrakennukset siirtyivät Tampereen kaupungin omistukseen.

Tehtaan rakennuskantaa uusittiin voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella arkkitehti Birger Federleyn suunnitelmien mukaan. Koskenvarsi sai nykyiset yhtenäiset punatiilijulkisivunsa. Tehtaasta tuli osa Tammerkosken kansallismaisemaa. Tehdasalue on jo yli sadan vuoden ajan ollut muussa kuin teollisessa käytössä. Tunnetuimpiin ja pitkäaikaisimpiin toimijoihin kuuluu Tampereen teatterin Frenckell-näyttämö.

Sijainti: Frenckellinaukio 2, 33100 Tampere