Virstanpylväs. Maalipinnan vaurioita. Kuva: Hanna Tuokila
Yleisö näkee konservoinnin tuloksia useimmiten museon näyttelyissä. Onnistunut konservointi tukee esinettä huomaamattomasti, pysäyttää alkaneen vaurioitumisen, tuo esille esineen esteettisiä muotoja, ja mikä tärkeintä, siten säilyttää esineen kulttuurihistorialliset arvot myös tuleville museokävijöille.
Konservoinnin toimenpiteet perustuvat aina tutkimuksiin esineen materiaaleista, rakenteista, tekotavoista sekä vaurioitumisasteesta. Omia taiteellisia visioitaan konservaattori ei lisää.
Virstanpylväs konservoinnin jälkeen. Maalipinta on puhdistettu ja restauroitu. Kuva: Hanna Tuokila
Tutkimuksen ja kädentaitoihin perustuvien konservointi- ja restaurointitoimenpiteiden lisäksi esineiden säilyttäminen on tärkeä osa konservointia. Säilyttäminen on ennaltaehkäisevää konservointia, jonka tarkoituksena on muun muassa ympäristön olosuhteiden säätelyllä ja oikeilla käsittelytavoilla estää tai hidastaa esineiden vaurioitumista. Oikea säilyttäminen vähentää varsinaisten konservointikäsittelyjen tarvetta.
Museon kokoelmien säilyttäminen perustuu tiiviiseen yhteistyöhön amanuenssien, tutkijoiden, konservaattorien sekä varastonhoitajan ja museomestarin kanssa.
Kirkkoveneen siirto säilytystilasta museokeskus Vapriikkiin. Kuvaaja Minna Miettinen.
