Kimmo Kaivanto – Sininen ajattelija
Jos tamperelaisia pyydetään mainitsemaan nimeltä joku tamperelainen kuvataiteilija, useimmat varmasti vastaavat empimättä Kimmo Kaivanto. Vaikka Kaivanto muutti Tampereelta Helsinkiin jo 1980-luvun lopussa, on hän tamperelaisten mielissä edelleen säilyttänyt asemansa paikkakunnan omana taiteilijana.
Taiteilijauransa Kimmo Kaivanto aloitti 1950-luvulla ja piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vuonna 1959 Helsingissä. 1960-luvulla hän oli jo nuorten taiteilijoiden kärkijoukossa uudistamassa suomalaista maalaustaidetta informalismin ja abstraktin ekspressionismin hengessä. Tuolloin etualalla oli romanttis-lyyrinen Kaivanto, joka jatkoi suomalaisen maisemamaalauksen tunnevoimaista perinnettä.
Suurelle yleisölle Kimmo Kaivanto tuli tutuksi ennen kaikkea yhteiskunnallisesti kantaa ottavilla teoksillaan. Hän tarttui 1960- ja 70-lukujen radikalismin esiin nostamiin humaaneihin, maailmanlaajuisiin ongelmiin ja onnistui teoksissaan tavoittamaan jotakin olennaista ajan keskusteluilmapiiristä. Hän antoi kuvallisen hahmon väkivaltakoneistojen kritiikille ja ekokatastrofia enteileville puheenvuoroille. Teoksista kasvoi rauhaa, ihmisyyttä ja luontoa puolustavan kollektiivisen ajattelun ikoneja kuten tunnettu maalaus Kun meri kuolee, jossa lumpeet peittävät rehevöityneen meren. Meri on samalla kertaa sekä kaunis että uhkaava. Sanoman selkeys ja iskevä visuaalinen ilme teki teoksesta ympäristökysymyksistä käytävän keskustelun tunnuskuvan. Se tuli tutuksi yhtä hyvin aikakauslehden kuin kirjan kansista, julisteista ja postikorteista.
1980-luvulla yhteiskunnalliset teemat väistyivät taka-alalle ja Kaivannon havainnoinnin kohteeksi nousi jälleen panteismin sävyttämä luontosuhde ja Tarjanneveden ja Arkkusaaren maisemat. "Sinisen ajattelijan" huomio kääntyi samalla myös ihmisen suhteeseen omaan sisimpäänsä.
Runsaan kolmenkymmenen vuoden ajan 1960-luvulta lähtien Kimmo Kaivanto kuului tamperelaisen taide-elämän keskeisiin vaikuttajiin. Hän saavutti vankan aseman myös valtakunnallisessa taide- ja kulttuurielämässä. Hänet valittiin edustamaan Suomea biennaaleissa niin Sao Paulossa 1963, Pariisissa 1965 kuin Venetsiassa 1968 ja 1976. Pro Finlandia -kunniamerkin hän sai 1972 ja professorin arvonimen 1995. Kuvallisen ilmaisun eri osa-alueet ovat olleet Kaivannon hallinnassa poikkeuksellisen laajasti; maalausten, veistosten, piirustusten ja grafiikan lisäksi hän on tehnyt muun muassa julisteita, kirjankansia ja -kuvituksia sekä suunnitellut teatterilavastuksia ja —puvustuksia. Kaivannon kädenjälki näkyy edelleen jääkiekkoseura Tapparan ja Tampereen elokuvajuhlien logoissa. Taiteilijan arvostuksesta paikkakunnalla kertoo sekin, että hänet on kutsuttu monien Tampereen merkittävien julkisten teosten tekijäksi.
Kaivannon vaiheita vuosina 1948–1953
- aloitti 1948 kesätöissä mainostoimisto Mainos-Lehmuksessa, missä jatkoi syksyllä
- kävi 1949–1950 piirtämässä Tampereen Taiteilijaseuran piirustusilloissa Johanneksen koululla
- suoritti 1950 Taiteilijaseuran järjestämän Aukusti Tuhkan metalligrafiikan kurssin Tampereella
- teki 1951 lavastuksen Tampereen Työväen Teatterin esitykseen Tuhkimo
- suoritti 1952 asepalveluksen
- opiskeli 1953–1954 Helsingissä Taideteollisen oppilaitoksen graafisella linjalla
Kimmo Kaivannon suunnittelemia logoja
- Jääkiekkoseura Tapparan logo, 1950-luvun loppu, käytössä edelleen
- Tampereen elokuvajuhlien logo, 1970
- Tampere 200 vuotta -tunnus, 1979