SARKA- JA ISOJAKO

Sarka- eli aurinkojaossa pellot jaettiin kylän tilojen kesken siten, että kukin talo sai verotuksen mukaan sarkoja yhteisiltä vainioilta. Näin jokainen sai yhtä hyvää viljelymaata. Saran leveys mitattiin tangolla.

Pelloista oli aina puolet kesannolla eli viljelemättä ja puolet joko ohralla tai rukiilla. Lisäksi yhteisistä metsistä sai kasketa ulkopeltoja, joita ei jaettu sarkoihin. Yhdellä talolla saattoi siis olla jopa kymmeniä sarkoja siellä täällä. Sarkojen kapeuden vuoksi koko vainio oli kylvettävä yhtäaikaa eikä viljalajikkeita voinut olla useita.

Talot olivat yleensä tiiviinä ryhmänä kylätontilla. Kymmenen talon kylä oli jo suuri. Rakennuksia oli joka talolla useita.

Sarkajako vakiintui Pirkanmaalla 1550-luvun vaiheilla. Sitä ennen talojen ja kylien sijainti ei ollut säännöllistä.

Isojako tarkoitti maiden jakamista uudelleen niin, että kunkin talon maat olivat enintään neljänä lohkona. Niin kukin sai viljellä haluamaansa viljaa omaan tahtiinsa. Huonolta paikalta maata annettiin enemmän kuin hyvältä. Pirkanmaalla isojako ja sen täydennys toteutettiin eri kunnissa eri aikaan 1770-luvun ja 1850-luvun välillä.

Moni siirsi rakennuksensa ajan mittaan lähelle omia peltolohkoja. Hyvää viljelymaata ei silti nytkään tuhlattu rakentamiseen. Joillekin vanhoille kylätonteille muutti käsityöläisiä ja muita tilattomia, mutta usein ryhmäkylät hajaantuivat.

Talonpoikaiskylien ohella oli jokusia yksinäistiloja sekä kartanoita eli aatelisten omistamia, verovapaita tiloja, joiden maata jaot eivät koskeneet.

Vanhat tiet sijoittuvat usein maaston taitekohtiin viljelytasangon ja mäenrinteen rajalle. Tiet myötäilevät pehmeästi maastonmuotoja. Kun teitä päällystetään, tien ja maaston korkeuserot voivat muuttua.

Tehtävä 2

Lukekaa edellä oleva teksti sarka- ja isojaosta ja kirjoittakaa ja esittäkää ryhmässä pieni näytelmä isonjaon toimittamisesta. Näytelmässä ovat koolla seuraavat henkilöt (keksikää osanottajille nimet):
1. Maanmittari, joka haluaa kuulla isäntien toiveet. Hän on arvioinut maan laadun ja jakaa sen sarkojen sijasta isoihin lohkoihin.
2. Isäntä, joka on pyytänyt jakoa. Hän haluaisi kokeilla vehnän viljelyä, jota muut ovat vastustaneet.
3. Isäntä, joka on sarkajakoon tyytyväinen ja on sitä mieltä, että lohkoihin jako ei voi olla tasapuolista.
4. Isäntä, joka olisi aina ensimmäisenä kylvämässä ja hermostuu hitaampiin.
5. Leskiemännän keskenkasvuinen poika, joka ei oikein tiedä, mistä on kyse. Hän vain haluaa niin kuin kaikki muutkin isännät, että omat pellot olisivat aivan lähellä kylää.

Tammerkosken markkinoilla:
- Vae että monta talloo kylyki kylessä, Hämmeestäkö työ outta vai Varsinaes- Suomesta? Eipä meillä Savossa tarvii ellee nenä nuapurissa kiinni, kun lik joka talolle riittää oma mäennyppyläsä!

- Ei kun täältä Ylä-Satakunnasta. Ja kuulemma ne Pohjanmaallakin tekee talot riviin jokivarteen. Sotamiäskö viaras on kun niin kaukaa tulee ja tuntee maailmaa? Ostakaas viämisiks näitä humalia, tän parempaa ei oo missään!

Takaisin