Peltoviljely
Perinnebiotoopit
|
PELTOVILJELY
Pirkanmaan viljavilla alueilla harjoitettiin
peltoviljelyä niin kuin Länsi-Suomessa yleensä, mutta myös kaskenpolttoa,
joka taas on vanhempi ja
Itä-Suomen olosuhteissa lähes ainoa
viljelymuoto.
Yksi kaskeamistavoista oli kaataa
metsä keväällä lehtien kunnolla puhjettua
ja polttaa ne paikalleen seuraavana
keväänä. Ruis kylvettiin syksyllä.
Kun kaski oli muutaman sadon antanut,
sen annettiin kasvaa taas metsäksi.
- Kovasti on kiviä! Taidan kaataa kasken,
niin ei tarvitse niitä niin raivata.
- Mutta eikös tässä vasta 20 vuotta
sitten poltettu?
- Kyllä sen voi jo kaataa, vaikka olisi
saanut olla vielä kymmenisen vuotta.
Muuten ei ruis riitä, kun perhe taas
kasvaa. Rantavainiotkin tahtovat olla
niin vetisiä, ettei vilja idä.
- Kartanon pelloille on kaivatettu ojia ja
pappilassakin aikovat ojittaa tänä
vuonna. Pitäisiköhän sitä kokeilla?
Tehtävä 14
Vastaa seuraaviin kysymyksiin:
a) Keinolannoitteita ei 1700-luvulla tunnettu. Mistä saatiin ravinteet peltoviljelyyn?
Vertaa vanhoja menetelmiä nykyiseen luomuviljelyyn.
b) Mistä ravinteet tulivat kaskiviljelyssä? Monenako peräkkäisenä vuonna
kaskea voitiin viljellä ja kuinka kauan metsän piti kasvaa, ennen kuin
alue voitiin uudelleen kasketa?
c) Mitä etua on kaskiviljelyllä peltoviljelyyn nähden? Mitä haittaa? Vertaile
ainakin käyttöaikaa ja sitä, kuinka paljon ja minkälaista maata kumpaankin
tarvittiin.
d) Miksi karja laiduntaa nykyään yleensä viljellyillä nurmilaitumilla ja vain
harvoin luonnonniityillä?
© 2004 Tampereen kaupunki
Museotoimi / Pirkanmaan maakuntamuseo
|