Tarve musiikkiklubille

1980-luvun puolivälissä Tampereella oli suhteellisen vaikeata päästä kuuntelemaan livekeikkoja. Ylioppilastalo tarjosi elävää musiikkia, mutta sisäänpääsy edellytti opiskelijakortin. Lisäksi Tampereella toimineet musiikkiyhdistykset järjestivät konsertteja satunnaisissa paikoissa. Tampereen elävänmusiikin yhdistys Temu perustettiin vuonna 1985 Pinninkadun I-Klubille, jota Tampereen teknillisen oppilaitoksen oppilaskunta pyöritti edelleen opiskelijakortin haltijoille. "Ilkka Mäkilän nerokkaita ideoita oli, että tehdään Temusta ja Folk-yhdistyksestä Tekun oppilasyhdistyksen kannattajayhdistys. Tällä tavalla muutkin kuin opiskelijat pääsivät I-Klubille ja yhdistyksen jäsenyyttä odottaneiden jono luikerteli 100 metrin päästä I-Klubille." Jussi Oksala silloisesta Temusta muistelee.

Tullikamarin rakennus

I-Klubi ei kuitenkaan vastannut täysin Temun tarkoitusta, joten vuonna 1986 se alkoi etsiä kaupungin vanhojen tehdasrakennusten joukosta sopivaa klubitilaa. Etsintä ei aluksi tuottanut tulosta, mutta yhdistyksen toiminnanjohtaja ja klubi-idean alkuunpanija Ilkka Mäkilä sai ensimmäisten joukossa vihiä, että tulli oli muuttamassa pois silloisista tiloistaan Tullikamarilta. Temu iski silmänsä Tullikamariin siltä istumalta. Mäkilä kertoo tilan käyttöönoton vaatineen kekseliäisyyttä: "Se oli selvää alusta lähtien, että kaupungilla ei ollut mitään intressejä satsata suuria rahoja mihinkään rakentamiseen tai puitteiden luomiseen."

Samoihin aikoihin Tampereen Teatteri etsi tulevan peruskorjauksen vuoksi väliaikaista esitystilaa talvikaudeksi 1987-1988. Tämän huomattuaan Mäkilä otti yhteyttä Tampereen Teatterin johtoon ehdottaakseen näiden kahden hankkeen yhdistämistä. Ajatuksena oli, että kaupunki kunnostaisi Tullikamarirakennuksen teatterille yhdeksi näytäntökaudeksi, jonka jälkeen tila valjastettaisiin elävänmusiikin tarkoituksiin. Ehdotus sai tuulta purjeisiin, ja hanketta lähdettiin viemään eteenpäin myös teatterin puolelta.

”Se on hyvä että tässä tulee aikakirjoihin se, että miten veitsen terällä se oli.”

Esko Roine 17.7.2008

Stone

Ilkka Mäkilä oli puhunut hankkeesta myös silloiselle apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suoniolle, joka oli antanut tukensa idealle. Suonio järjesti teatterin johdolle katselmuksen Tullikamarille keväällä 1986, jonka aikana sekä kaupungin että teatterin tahoilta tila todettiin oivalliseksi. Katselmuksen päätteeksi kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen kuitenkin totesi, että seuraavan vuoden budjetti oli lyöty jo lukkoon, eikä kaupungilla olisi varoja rakennuksen saneeraamiseen. Tampereen Teatterin hallintojohtaja Esko Roine ratkaisi pulman ja ehdotti, että teatteri voisi rahoittaa kunnostuksen lainarahalla, jolloin kaupunki voisi korvata kustannukset sellaisen vuoden budjetista, jota ei vielä ollut tehty.

Seuraavaksi oli Temun vuoro kääntyä kaupungin puoleen. Se tekikin kaupungille virallisen ehdotuksen, että Tullikamari saataisiin teatterin näytäntökauden jälkeen elävänmusiikin käyttöön. Kaarina Suonio sai sovittua kaupunginjohtajan kanssa vapaan ajan erääksi talviaamuksi klo 8, jolloin hankkeen puolestapuhujat veivät adressin Rantaselle. Tuolloin Temussa aktiivisesti toiminut Jussi Oksala muistelee aamua: "Meitä oli Epe Helenius, Jouko Karppanen, Juice Leskine, Pate Mustajärvi ja Ilkka (Mäkilä) ja minä, ja varmaan edustajat Folk-yhdistyksestä ja Jazzkerho Breakista. Suonio ja Rantanen komppasivat, ja ehdotus meni kaupunginhallitukseen ja siellä läpi."