Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi


Tampereen vaakunat

Tampereen kaupungin ensimmäinen vaakuna

Vuonna 1830 keisari Nikolai I:n käskykirjeellä Tampereen kaupungin hallinto järjestettiin samanlaiseksi kuin muissakin Suomen kaupungeissa. Tämän jälkeen Tampereella oli pormestari sekä raastuvanoikeus ja maistraatti raatimiehineen. Väinö Voionmaan mukaan "tunsivat tamperelaiset kotikaupunkinsa nyt saaneen vapaakaupungin arvoa vastaavan paikan maan muiden kaupunkien joukossa".

Oikean kaupungin tuntomerkkeihin kuului myös jo tuolloin oma vaakuna, jota Tampereellekin ryhdyttiin hankkimaan. Huhtikuussa 1838 pormestari Fredrik Sacklén lähetti Turkuun läänin kuvernööri Lars Gabriel von Haartmanille anomuksen, jolla pyydettiin anomukseen liitetyn vaakunan hyväksymistä Tampereen vaakunaksi.

Vaakunan oli piirtänyt everstiluutnantti ja Pyhän Annan ritarikunnan 3. luokan ritari Arvid von Cederwald. Hän työskenteli tuolloin Suomen senaatin talousosaston yhteyteen kuuluneessa koskenperkausjohtokunnassa koskenperkausinsinöörinä. Lääninkansliasta anomus lähetettiin senaatin talousosastolle Helsinkiin käsiteltäväksi ja toukokuussa senaatti lähetti anomuksen Pietariin keisarin vahvistettavaksi.

Vaakuna ei kuitenkaan tullut hyväksytyksi sellaisenaan, vaan marraskuussa 1838 senaatti sai kirjeen kenraalikuvernööriltä. Siinä todettiin, että ennen vahvistamista vaakunaehdotus tuli piirtää pergamentille suurempana ja nelikulmaisen kilven muotoon. Kuvan sisältöön muutoksia ei pyydetty tekemään. Alkuperäinen vaakunaluonnos ei ole säilynyt, mutta kirjeessä mainitaan, että se on ollut pyöreä.

Vaakunan muuttaminen pyydettyyn muotoon annettiin maanmittauskonttorissa Helsingissä tuolloin työskennelleen taiteilija Magnus von Wrightin tehtäväksi. Valmiin vaakunan hän jätti senaatin esittelijäsihteeri Berndt Federleylle 12.1.1839. Maaliskuussa kenraalikuvernööri saattoi ilmoittaa senaatille, että 20.3. keisari oli hyväksynyt vaakunan. Tampereelle vaakuna ja päätös hyväksymisestä saapuivat Turun lääninkansliasta 9.5.1839.

Uusi ehdotus 1860

Aikansa tunnettu numismaatikko berliiniläinen tohtori Bernhard von Köhne sai viran Eremitaasin rahakammiosta vuonna 1845. Vuonna 1850 hänestä tuli Pietarin senaatin heraldisen osaston vaakunajaoksen puheenjohtaja. Tässä ominaisuudessa hän loi keisarikuntaa varten vaakunasäännöt ja pyrki uudistamaan myös Suomen kaupunkien vaakunat.

Hän teki uudet ehdotukset monien suomalaisten kaupunkivaakunoiden uudistamiseksi. Käsitellessään ehdotuksia Suomen senaatti oli von Köhnen kanssa samaa mieltä siitä, että Tampereen vaakunassa oleva Merkuriuksen sauva oli heraldiikkaan kuulumaton ja sopimaton, sillä Merkuriuksen sanottiin olevan "kaikkien kelmien suojelija". Von Köhnen ehdotusta korvata sauva kolmella bysanttilaisella kolikolla pidettiin parempana kaupan tunnuskuvana. Toiseksi tunnuskuvaksi von Köhne ehdotti vesipyörää. Ainuttakaan von Köhnen ehdotusta ei Suomessa kuitenkaan hyväksytty.

Nykyinen vaakuna

Laki kunnanvaakunoista tuli voimaan vuonna 1949. Sen myötä kaupunkien ja kauppaloiden lisäksi myös maalaiskunnille tuli oikeus hankkia itselleen kuntavaakuna. Vaakunoita vahvistettiin 1950-luvun alussa vilkkaasti ja esimerkiksi Kunnallislehden palstoilla käytiin keskustelua vanhojen kaupunkivaakunoiden uudistamistarpeista.

Valtionarkiston heraldiikan asiantuntija Kauko Pirinen piti vuonna 1954 kirjoittamassaan artikkelissa monien kaupunkien vaakunoita heraldisesti heikkoina. Jotkut oli hänen mielestään kokonaan vaihdettava uusiin ja joissakin, kuten Tampereen vaakunan tunnuskuvissa "oli kyllä aineksia uuteen vaakunaan". Monia vaakunoita uusittiinkin.

Tampereella vaakunan uudistamisen toi kaupunginhallituksen käsittelyyn apulaiskaupunginjohtaja Erkki Lindfors 30.8.1954. Hän ehdotti viitaten yleiseen keskusteluun, että vaakunan uudistamistarve selvitettäisiin kattavasti. Selvitystyö johti siihen, että kaupunginvaltuusto hyväksyi 30.3.1960 uuden vaakunan. Se pohjautui vanhaan vaakunaan, mutta otti heraldiikan säännöt huomioon. Värit uuteen vaakunaan oli poimittu Satakunnan ja Hämeen maakuntien vaakunoista.