Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi

Koti – paras paikka

Julkaistu 17.11.2016 13.56
Oriveden Särkänkodin ryhmäkoti Koivikossa on asuttu reilun kahden kuukauden ajan. Toiseen Särkänkodin ryhmäkotiin, Ketoon, uudet asukkaat muuttavat parhaillaan.

Pikkuhiljaa arki asettuu uomiinsa. Koivikossa tunnelma alkaa olla jo kotoinen. Olemme tutustuneet toisiimme ja muodostaneet omaa arkeamme.

Viriketuokioiden yhteydessä olemme jutelleet kodin merkityksestä ja siitä, miten elämän varrella olemme ehtineet asua monenlaisissa kodeissa. Eri elämänvaiheisiin on kuulunut erilaisia kodin askareita ja harrasteita, joista Särkänkodin asukkaat nyt kertovat.

Valokuva: Särkänkoti Orivedellä

"Entisissä kodeissa olemme tehneet rankkoja töitä, on laitettu viljaa kuhilaille, joku sanoisi mieluummin kokkosille, ja keväisin vuorokäsin kylvetty. Eläimiä on pidetty, karitsoita keritty, lehmiä lypsetty ja tehty lehtikerppuja lampaille. Myös muita maatilan töitä on tehty ja se oli kovaa hommaa."

"Pienestä asti ollaan oltu äitiä auttamassa sekä pienempiä sisaruksia vahdittu ja kapaloitu. Ja nyt veli sitten auttaa vuorostaan asioiden hoidossa."

"Ihan kaikki ei mieleen muistu, voi kun muistuisikin! Laulukuorossa käytiin ja nuorisoseura toimintaa oli. Lavatansseissa kävimme varsinkin Remppulassa, Vehkalahdessa. Se oli jopa parempi kuin Rönnin lava, vaikka lattia oli vino!"

"Työssä on tullut oltua koko ikä, kaupunkiinkin joku on lähtenyt jo 16–17-vuotiaana. Liikealalla on oltu oppikoulun jälkeen. Käsitöitä on tullut tehtyä. Kotitöiden lomassa ehdittiin hoitaa puutarhaa, naapureillekin riitti raparperin varsia annettavaksi piirakan ja sopan tekoon. Yhteistyötä naapureiden kanssa tehtiin myös lapsia vahdittaessa."

"Metsästys ja kalastusretkiltä on hyviä muistoja samoin kuin reissulta Jäämeren rantaan."

"Nykyisin Särkänkodissa katsellaan vanhoja suomalaisia kuvia, vaikkei niiden laadusta aina tiedä. Elämä nykyisessä kodissa on ihan hyvää, vaikkei koskaan huonoa paikkaa ole ollutkaan."

"Hyvin pyyhkii! Kyllähän se nyt mennee, vaikka ei pystykään enää kaikkeen. Mutta sitä ei sitten tiedä, kun se vanhuus tulee. Ja vieläkin leivotaan ja tehdään, mitä pystytään. Edellisestä leivontakerrasta olikin aikaa."

Tällaisen runon saimme aikaan koteja muistellessamme:

Paras paikka maailmassa
lähellä äiti, isä, siskot ja veljet
Rauha ja rakkaus
Se on tämä paikka
Kiva käydä vaikka uimassa.

Työ, lapset
Usko, toivo ja rakkaus
Vekkuli kissakin
Monen monta kotia
ja uuden alun rakentamista
Purjekoneellakin lennetty on pilvien päällä.

Toinen toista auttaen teemme Särkänkodista oikean kodin hoitajien ja muun henkilökunnan tuella.

Valokuva: Särkänkodissa asukkaita leipomassa.
Valokuva: Hoitaja ja asukas

Tämän blogin ovat kirjoittaneet:

Ryhmäkoti Koivikon asukkaat sekä virikeohjaaja Milla Uunonen ja fysioterapeutti Mari Hiltunen

Kirjoittaja Vanhemmiten-blogin kirjoittajat