Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi

Sisu ei riitä, täytyy olla halu!

Julkaistu 23.3.2017 14.05
Huumorityöpaja rantautui Raholaan kotihoidon asukkaiden keskuuteen viime syksynä. Vierailin ikäihmisten luona ja rupattelimme kiireettömästi kahvikupin ääressä. Yksi keskustelukumppaneista oli 83-vuotias rouva A, joka aivoinfarktin jälkeen opetteli puhumaan omin neuvoin.

Miten ihmeessä hän sen teki?

Tärkeintä on yrittää

"Aloitin yhdestä sanasta, pikkuhiljaa. Kun yritin ensimmäistä kertaa sanoa sanan, siitä ei tullut yhtään mitään. Yritin ja yritin uudestaan, sitten se onnistui.

Seuraavaksi kokeilin puhua lauseita. Kun ne vähitellen rupesivat sujumaan, aloitin ääneen lukemisen. Luin ääneen lehdistä lyhyitä tekstejä.

Ajattelin, että jos saan siitä itse selvää, niin silloin muutkin saavat selvää.

Joitain sanoja en pysty vieläkään sanomaan. Silloin pitää käyttää kiertoteitä, jotta muut ymmärtävät, mitä tarkoitan. Tärkeintä on, että asia menee perille.

Joskus ymmärrys riippuu vastaanottajasta. Toiset eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää.

Jotkut sanat ovat sellaisia, joita en enää oppinut lausumaan. Esimerkiksi sanat, joissa on vieraita kirjaimia, kuten Egypti."

Koskaan ei ole myöhäistä

"Kun opin jälleen puhumaan, muut eivät kommentoineet mitään, eivätkä iloinneet.

Lääkäritkään eivät sanoneet mitään. He sivuuttivat minut ja puhuivat vain saattajalle.

Miehet ovat usein puheterapiaa vastaan. Ehdotin yhdeksän vuotta nuoremmalle veljelleni ääneen lukemista, hänellä kun oli ollut myös aivoinfarkti. Hän ei ottanut onkeensa, ja sanoi, että pärjään ilmankin. Veljeni puhuu vain "ei" tai "juu" ja huitoo käsillä loput.

Puhumaan oppiminen ei ole mahdotonta. Sisua siihen tarvitaan. Sisukaan ei aina riitä, pitää olla halu.

Joku vasta 70-vuotias voi ajatella, että on liian vanha tuommoiseen, eikä opettele – kuolen kuitenkin pian, hän saattaa ajatella. Ei se ole koskaan myöhäistä."

Huumorityöpaja vieraili syksyn aikana myös Koukkuniemen Koivulassa osastolla 24. Siellä kokoonnuimme pullakahvien ja tarinoinnin merkeissä kerran viikossa.

Huumorityöpajan motto on elokuvaohjaaja Mike Leighiltä: "Jokaisen ihmisen elämä on tavallista ja erikoista".

Tämän blogikirjoituksen on kirjoittanut:

Jyrki Liikka, jolla on tänä keväänä Tampereella meneillään projekti nimeltään Miehen ääni kuuluviin sairaalassa.

Kirjoittaja Vanhemmiten-blogin kirjoittajat