Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi

Kaikki vanhenevat – myös sateenkaari-ihmiset

Julkaistu 18.5.2017 9.00
Minä vanhenen kuten me kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat. Odotan vanhenemista epävarmoissa tunnelmissa. Kenties jokainen meistä haluaisi tulla kohdatuksi luontevasti, omana itsenään, joutumatta pelkäämään, että tulee kyseenalaistetuksi jonkin omaan identiteettiin kiinteästi kuuluvan ominaisuuden vuoksi.

Seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyvät tekijät herättävät yhä vahvoja tunteita siitä huolimatta, että yhteiskunta on jo valtaosin meidän puolellamme. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyväksynnän historia on lyhyt: 70-luvulla homoseksuaaliset teot eivät olleet enää rikos, 80-luvulla sairausluokitus muuttui. Samalla esimerkiksi transvestiitit saivat odottaa 2000-luvulle, jotta transvestisuutta ei enää määritetty sairaudeksi. Vasta tämän vuoden maaliskuun jälkeen moni sateenkaariseniori saattoi mennä naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa, mutta translain uudistumista saamme vielä odottaa.

Kuulun itse niihin aktiiveihin, jotka todennäköisesti pystyvät pitämään puolensa, jos vanhuspalvelujärjestelmä ei osaisikaan huomioida minua sateenkaariseniorina – tämä siis siinä tilanteessa, mikäli olisin sellaisessa kunnossa, että pystyisin vielä päättämään omasta hoidostani tai olisin tehnyt ajoissa hoitotestamentin.

Ehkä eniten olen huolissani niistä ikääntyvistä sateenkaari-ihmisistä, jotka ovat ymmärrettävästi halunneet suojata yksityisyyttään eivätkä ole jakaneet henkilökohtaiseen elämäänsä liittyviä asioita edes omaistensa kanssa. Mitä silloin tapahtuu, jos muisti alkaa pettää tai sairaus vie toimintakyvyn? Pelko ikääntymisestä jäytää monien mieliä. Laitoshoito pelottaa erityisesti. Useat ikäihmistämme haaveilevat omasta sateenkaarivanhainkodista. Tällainen todennäköisesti tullaan perustamaankin ennemmin tai myöhemmin. Silti on tärkeää, että kaikkialla, kaikenikäiset voivat olla oma itsensä turvallisesti ja ylpeästi.

Valtaosa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista pyrkii kohtaamaan ihmiset ihmisinä. Silti kohennettavaa löytyy. Valtakunnalliseen Sinuiksi-neuvontapalveluumme tulee yhteydenottoja eri puolilta Suomea. Tukea on etsitty esimerkiksi tilanteessa, jossa sotiemme veteraani ei ole uskaltanut kertoa kotipalvelun työntekijöille omasta itsestään, vaan leski piilotti miehensä kehystetyn valokuvan työntekijöiltä, ettei tulisi leimatuksi. Eräs toinen ei ollut surultaan saanut sanotuksi, että saattohoidossa oleva ei ole hänen sisarensa, vaan elämänsä suuri rakkaus. Vastaavasti fysioterapialähetteen saanut homopappa ei ollut uskaltanut käyttää lähetettään, koska ei luottanut siihen, että jumpparin kosketus olisi luonteva, jos hän paljastuisi jutustelun lomassa homoksi. Joissain räikeissä tilanteissa lesboksi luultua vanhusta oltiin tarkoituksellisesti kohdeltu kylmäkiskoisemmin, ettei tämä vaan ihastuisi naispuoliseen työntekijään. Transvestiittisenioria oli haukuttu perverssiksi ja sairaaksi, kun hän oli pyytänyt pukeutumisapua leninkiin. Toinen vanhus oli uupunut yhtenään oikaisemaan hoitajalleen, että on ihan yhtä aidosti mies kuin hänen avustajansakin, vaikka olikin läpikäynyt transprosessin.

Moni miettii, että joutuuko takaisin kaappiin vanhetessaan. Vielä suurempi osa ikääntyvistä ei ole koskaan tullut kaapista ja siksi vanhuus huolettaa erityisesti, jos päätyy muiden ihmisten armoille. Jos on riippuvainen toisen avusta, ei uskalla ottaa riskejä. Oman hyvinvoinnin kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää saada elää arkeaan vailla huolta siitä, tuleeko hyväksytyksi omana itsenään.

Joka kymmenes Tampereella asuva kuuluu sateenkaari-ihmisiin. Tämä tarkoittaa, että arviolta yli 20 000 tamperelaista kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Me emme muodosta yhtenäistä ryhmää, jonka tunnistaisi helposti, vaan me olemme sisäänrakennettuina kaikissa muissa ihmisryhmissä mm. etnisestä, uskonnollisesta taustasta tai vaikkapa vammaisuudesta riippumatta. Olemme suuri, mutta näkymätön ihmisryhmä, joka tulee näkyväksi vasta silloin, jos katsomme tarpeelliseksi kertoa omasta identiteetistämme. Kaapista ulostulo ei ole kerralla hoidettu asia, vaan useimpien elämä on sarja ulostuloja eri tilanteissa. Vastaanotot ovat hyvin vaihtelevia, jonka vuoksi useimmat ovat oppineet suojaamaan itseään.

Vuoden 2015 alussa päivitetyt yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait edellyttävät ennaltaehkäisemään syrjintää muun muassa kouluttamalla hoitohenkilökuntaa ja tiedottamalla ikäihmisille, että näissä palveluissa kunnioitetaan jokaista sellaisena kuin he ovat. On tärkeää, että eri vähemmistöryhmiin kuuluvilla on esimerkiksi vanhuspalveluja käyttäessään varmuus siitä, että ammattilaiset osaavat kohdata heidät yksilöinä ilman ennakkoluuloja tai oletuksia. Kun ikäihminen tietää, että hänet osataan kohdata sensitiivisesti, voidaan luoda luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnin edistämiselle.

Yhdenvertaisuus tulee eläväksi arjen kohtaamisissa, itsemäärittelyn kunnioittamisessa, oletusten välttämisessä ja puheeksi ottamisessa.

Moninaisuus on läsnä meissä koko elämänkaaren ajan.

Tämän blogikirjoituksen on kirjoittanut

Sinuiksi-palvelu/Pirkanmaan Seta
Toiminnanjohtaja, YTM
Mikko Väisänen

***

Sinuiksi-palvelun Turvallisen ulostulon oppaassa on ohjeita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille yhdenvertaisuuden edistämisestä kaikenikäisten sateenkaari-ihmisten kanssa:

Setan seniorityö on julkaissut tietopankin Yhdenvertaisesta vanhuudesta:

Kirjoittaja Vanhemmiten-blogin kirjoittajat