Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi

Muistatkos minut, ystäväni?

Julkaistu 9.2.2017 9.00
Ympärivuorokautisessa hoivakodissa vietetään paljon aikaa yhdessä ja Koukkuniemessä sijaitsevan Kontukodin vuorovaikutukseen perustuvassa toimintamallissa tämä yhdessäolo korostuu entisestään. Kontukoti on toiminut nyt yli kolme vuotta ja käytössä on ollut alusta alkaen omaohjaajamalli, jossa jokaisella asukkaalla on nimetty omaohjaaja, joka kulkee asukkaan rinnalla. Omaohjaaja viettää aikaa asukkaan kanssa, kantaa erityistä vastuuta asukkaan tarpeista ja toiveista sekä pitää tiivistä yhteyttä asukkaan omaisiin.

Asukkaan ja omaohjaajan tiivis yhdessäolo voi parhaimmillaan muuttua tuttavuuden ja kaveruuden kautta syväksi ystävyydeksi. Näin on käynyt Olgalle ja hänen omaohjaajalle Armille, jotka ovat olleet Kontukodissa sen perustamisesta lähtien.

Istuimme yhdessä juttelemaan ja pohtimaan, millaiseksi ystävyys muodostuu, kun toinen ystävyksistä on rinnalla kulkija ja toisella on muistisairaus, joka tuo keskinäiseen ystävyyteen haasteita, mutta myös täysin uusia mahdollisuuksia.

Valokuva: Armi ja Olga

Mitä on ystävyys?

Ystävyyteen liitetään usein luottamus toiseen ihmiseen, hänen seurasta nauttiminen sekä rehellisyys tätä toista ihmistä kohtaan. Rehellisyyden ja luottamuksen seurauksena, ystävän kanssa on mahdollista olla täysin oma itsensä. Ystävyyden olennaisia rakennuspalikoita ovat lisäksi keskinäinen ymmärrys ja myötätunto sekä myönteinen vastavuoroisuus. Toisaalta ystävyyden erottaa toveruudesta se, että todellisessa ystävyydessä ei vastavuoroisuuden antamisesta ja saamisesta pidetä kirjaa.

Ystäviksi Kontukodissa

Kontukodin toiminta käynnistyi tammikuussa 2014 ja ensimmäisten asukkaiden joukossa Kontuun muutti Olga. Jo muutamaa päivää aikaisemmin Kontukotiin oli tullut työskentelemään Armi, joka ryhtyi Olgan omaohjaajaksi.

Kontukodin periaatteisiin kuuluu, että jokaisen asukkaan elämänhistoriaan tutustutaan tarkasti. Tämä auttaa räätälöimään toimintaa asukkaan tarpeiden mukaan, kun kodissa tiedetään asukkaan harrastuksista, kiinnostuksen kohteista ja elämänvaiheista.

– Olgan omaohjaajana olin jo tutustunut Olgaan sekä hänen tyttäreensä. Kerran ehdotin, josko lähtisin mukaan sunnuntaipäivälliselle, jolla Olga tyttärensä luona usein kävi. Tytär innostui ja niinpä lähdimme yhdessä kalasopalle, jossa juttelimme paljon Olgan menneisyydestä ja perheestä, kertoo Armi.

Ihminen muuttuu usein muistisairauden myötä ja ympärivuorokautisessa hoivapalvelussa asuva ihminen voi olla hyvin erilainen, millaisena läheiset ja ystävät hänet aikaisemmin muistavat.

– Tietyt täällä esille nousseet asiat ovat tulleet omaisille yllätyksenä ja yksi näistä on ollut esimerkiksi Olgan huumorintaju. Koen tärkeäksi kertoa omaisille niistä asioista, joita Olga on täällä kertonut ja joille olemme yhdessä nauraneet, toteaa Armi.

Miten ystävyys näkyy arjessa?

Armi ja Olga ovat kuluneiden vuosien aikana tehneet useita asioita yhdessä, esimerkiksi käyneet seurakunnassa. Heidän on tarkoitus hyödyntää myös kilpailukykysopimuksen kautta lisääntynyt työaika yhdessäoloon ja yhteiseen tekemiseen.

Armi kertoo tekevänsä aina aamu- ja iltapuuhat yhdessä Olgan kanssa. Olga puolestaan sanoo kutsuvansa Armin usein huoneeseensa kahville.

– Tunnen miten Olga haluaa toimia. Välillä muut saattavat olla Olgan kanssa pulassa, mutta meillä haastavat tilanteet päätyvät usein poskisuudelmiin, toteaa Armi.

Tiedustelen Armilta, miten hän kokee ystävyyden eroavan perinteisestä hoivasuhteesta.

– Ystävyydessä ei ole kyse hoitajan ja hoidettavan välisestä valtasuhteesta. Päästäkseni tuttavuuteen, kaveruuteen ja lopulta ystävyyteen, minun on ollut pakko kohdata Olga tasavertaisena ihmisenä, sanoo Armi.

Mitä ystävykset saavat suhteestaan?

Pelkästään antavana osapuolena oleminen saattaa miellyttää monia, ja varsinkin hoivatyössä se antaa monesti vahvuuden ja vallan tunteen, kun toinen on vahvasti riippuvuussuhteessa. Tämä ei kuitenkaan ole ystävyyttä, sillä usein näistä suhteista uupuu vastavuoroisuus. Siksi keskustelimme yhdessä siitä, mitä Armi ja Olga saavat ystävyydestään.

– En tiedä voinko sanoa tätä, mutta Olga on minulle se mummi, jota minulla ei ole koskaan ollut, kertoo Armi.

– On tärkeää, että on hyviä ystäviä, joihin voi luottaa, toteaa Olga ja halaa Armia.

– Sitten on tietysti ne laulut ja terävät letkautukset, joille nauretaan usein hervottomasti yhdessä, sanoo Armi.

Millaisia erityispiirteitä muistisairaus tuo ystävyyteen?

Muistisairauden kautta ystävyyteen liittyvä keskinäinen ymmärrys ja vastavuoroisuus muuttavat muotoaan, kun puhe, lauseet ja sanat kadottavat merkitystään. Tällöin vuorovaikutus ja kohtaaminen tapahtuvat katseilla, hymyllä, kosketuksella ja läheisyydellä sekä olemalla ihan vain hiljaa yhdessä.

Armi kertoo, että Olga ei edelleenkään muista hänen nimeään, mutta ilmeistä ja eleistä näkee, että hän luottaa ja että hänen on hyvä olla. Armin kertomusta tukevat muut ohjaajat, joiden mukaan Olgan kanssa tulee parhaiten toimeen juuri Armi.

– Onko minussa tuttua näköä? kysyy Armi ja silittää Olgan kättä.

– Onhan siussa tietennii, ku myö ollaan oltu näin kauan ystävii – niin me ollaan oltu ystävii jo kauan, toteaa Olga ja katsoo Armia syvälle silmiin.

Tämän blogikirjoituksen ovat kirjoittaneet:

Olga, Armi ja Teo Kontukodista

Kirjoittaja Vanhemmiten-blogin kirjoittajat