Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi

K-sana

Julkaistu 8.5.2020 16.54
Koska se loppuu? Koska me ollaan taas vapaita? Koska saa ihan tavallisesti halata kaikkia, kun siltä tuntuu? Koska te voitte ottaa noi naamarit pois, kun en mä nää mitä te puhutte?
Neljä asukasta järven rannalla.
 

Ihan hirveän outo on tämä maailman tila ja sitä voi hetkittäin olla vaikea ymmärtää. Kun on suojeltava itseä, riskiryhmäläistä, vanhempaa tai naapurihuoneen kämppistä, ei välttämättä ole helppoa muistaa miksi meidän kaikki tarpeet on nyt hetkittäin vaikea täyttää. Mutta tiedättekö mitä? Mä uskon, että Rantaraittikodissa on ihan maailman positiivisimpiä ihmisiä. Meidän asukkaat on oikeesti sopeutuneet uudenlaiseen arkeen avoimin kirkkain mielin ja olleet valmiina nauttimaan jokaisesta yksittäisestä hetkestä yksin ja yhdessä.

Asukkaat ulkoilemassa.
Asukas syö vohvelia kermavaahdolla.

Koteihin on nyt "fuusioitunut" myös päiväaikainen toiminta sen ihanine työntekijöineen. Ja mitä kaikkea ollaan tehtykään. Päivät on vaihtelevia ja yhtä värikkäitä, kuin sen seinien sisällä asustavat persoonat. Ollaan tehty kevapissa huikea digiloikka ja pystytty esimerkiksi yetitabletin kautta tekemään draamaa, musisoimaan, tietovisailemaan ja ennen kaikkea olla yetin välityksellä yhteydessä muiden yksiköiden ystäviin.

Asukkaat kuuntelevat musisointia toisesta yksiköstä yetitabletin välityksellä.
Asukkaat pelaavat lautapeliä pöydän äärellä.

Päiväaikainen väki on kuntouttanut, lenkittänyt, virkistänyt ja ollut läsnä meidän elämässä. Unohdetaan siis hetkeksi k-sana ja leivotaan, maalataan, lauletaan karaokea, kuopsutetaan puutarhaa ja otetaan mahdollisimman usein videopuheluja niille, joita me kaipaamme. Pieni iltakonjakki tai tee illalla uusilla pihakalusteilla istuskellen ja katsellen Iidesjärven joutsenia on kuitenkin ihan hyvää elämää.

Asukas leipoo.
Asukas istuttaa siemeniä kukkaruukkuun.
Asukas terassilla nauttimassa teetä.

Joskus se loppuu. Yhtenä päivänä meidän päivät ovat taas sellaisia, joita me kutsumme ihan tavalliseksi arjeksi. Mitä se sitten silloin pitääkään sisällään, meidän läheiset ovat taas varmasti osa sitä. Sitten me osaamme taas nauttia siitäkin arjesta ihan uudella tavalla.

Kirjoittaja Meidän stoori -blogin kirjoittajat