Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi

Nyssekuski ajelee läpi muuttuvan keskustan

Julkaistu 5.3.2020 14.45

Jarkko Jussila on nyssekuski kolmannessa polvessa, sillä hänen isänsä ja isoisänsä ovat tehneet elämäntyönsä Tampereen Kaupunkiliikenteen palveluksessa. Jussila jatkaa ylpeänä uraa isiensä renkaanjäljissä.

 

Tampereen seudun joukkoliikenne Nysse vastaa joukkoliikenteen järjestämisestä, ja sen liikennöitsijöitä ovat Tampereen Kaupunkiliikenne, Väinö Paunu Oy, Länsilinjat Oy, Pirkanmaan Tilausliikenne Oy ja Valkeakosken Liikenne Oy. Ensimmäisen leivissä bussia ohjailee myös linja-autonkuljettaja Jarkko Jussila.

– Olin jonkin aikaa toimistotöissä ja kaupan alalla, mutta ne alkoivat maistua puulta. Kun hakeuduin linja-autonkuljettajan aikuiskoulutukseen, minulle oli itsestään selvää, että haluan töihin nimenomaan Tampereen Kaupunkiliikenteelle. Olen pienestä pitäen pyörinyt isän mukana halleilla, joten kyllä tämä on kutsumus, Jussila toteaa.

Hän viihtyy liikkuvassa työssä ihmisten parissa, ja vaikka kaupunki ympärillä muuttuu, niin työn ydin ei. Se on autoilua ja asiakaspalvelua, jossa palaute on välitöntä. Jussila on pannut minuutilleen merkille, kuinka nyssen myöhästyminen näkyy matkustajien ilmeissä.

– Minuutti tai kaksi ei vielä haittaa, mutta kun bussi on myöhässä 5–6 minuuttia, alkavat naamat kääntyä alaspäin. Kymmenen minuutin myöhästymisen jälkeen vanhat herrat alkavat vilkuilla merkitsevästi kelloa.

Myöhästyminen ei aina ole kuskin syy, vaan voi johtua muusta liikenteestä, koneviasta, kolarista, keliolosuhteista tai rakennus- tai tietyömaasta.


Käytöstä poistetut nysset ja bussit viettävät eläkepäiviään Nekalan varikolla.

Keskusta muutoksen kourissa

Raitiotietyömaa on myllyttänyt Tampereen liikennettä nyt kolmisen vuotta. Myös tornitalo Luminaryn taannoinen rakennustyömaa ja parhaillaan kohoava Kansi muuttavat keskustakuvaa ja sekoittavat bussilinjoja kuin pasmoja – mutta yllättävän maltillisesti.

– Ratikkatyöt ovat vaikuttaneet jonkin verran aikataulu- ja reittisuunnitteluun. Ajoaikoja on lisätty työmaa-alueiden kohdalla siltä osin, kun on katsottu, että työmaa hidastaa liikennöintiä, kertoo joukkoliikennelogistikko Satu Marjeta Nyssestä.

– Jo aiemmin joidenkin linjojen reittejä muutettiin, jotta Hämeenkadulta saatiin vähennettyä liikennettä, sillä sen välityskyky on pienentynyt vähentyneen kaistamäärän vuoksi. Reittejä on jouduttu muuttamaan myös Hatanpään valtaväylän aikaisen rakentamisen vuoksi.

Työmaidenaikainen liikennesuunnittelu on ollut ilmeisen onnistunutta, sillä Jarkko Jussila ei koe, että esimerkiksi myöhästymisiä olisi ollut työmaiden takia normaalia enemmän.


Tampereen Kaupunkiliikenteellä on noin 20-30 linjaa ajettavana. Autoja on käytössä noin 160 ja kuljettajia 360.

Miltä muuttuva Tampere näyttää nyssekuskin silmin?

– Puolitoista vuotta sitten tuntui, että reitit muuttuvat koko ajan. Nyt alkaa pikku hiljaa näyttää valmiimmalta. Ehkä suuri osa on valmiina reilun vuoden päästä, kun ensimmäiset matkustajat pääsevät ratikan kyytiin. Koeliikennöintihän alkaa Hervannassa jo tänä keväänä, Jussila kertoo.

Sitä ennen ratikka panee bussiliikenteen uuteen uskoon.

– Koko linjasto muuttuu, kun reittejä vaihdetaan ja kokonaan uusia linjoja perustetaan. Syöttölinjat alkavat tuoda väkeä esimerkiksi Linnainmaalta sairaalalle, ja siitä jatketaan ratikalla keskustaan.

Raitiotie korvaa kokonaan nykyiset linjat 3 ja 4. Bussiliikenne Hämeenkadulla vähenee entisestään, kun reittejä ohjataan kulkemaan Satakunnankadun ja Ratinan kautta.

– Alkuun vähän vastustin ratikkaa, mutta nyt olen muuttanut kantaani. Keskustassa ei tila enää riitä eivätkä tiet vedä enempää. Esimerkiksi Etelä-Hervannan kolmoslinjan syöttöväli on ruuhka-aikaan 7 minuuttia, ja se on silloin aika täynnä. Ratikkaan sopii 4–5 bussiautollista matkustajia, joten kyllähän se ruuhkaa purkaa, Jussila toteaa.

Kiitos on kiva sana kuskillekin

Jarkko Jussila on ajanut pitkään Pyynikintorilta Rauhaniemeen linjalla 2, jolla liikennöivät Tampereen Kaupunkiliikenteen täyssähköbussit. Niistä tykkäävät niin kuskit kuin matkustajat.

– Sähköbussit ovat miellyttäviä, sillä ne ovat kesällä vilpoisia ja talvella lämpimiä. Lastentautien jälkeen ne ovat toimineetkin hyvin. Alussa auto ei aina alkanut latautua Pyynikintorin latauspisteessä, mutta nyt sekin on korjattu.


Sähköbussin latauspisteitä on Pyynikintorilla ja Nekalan varikolla.

Nysse on vain pari kertaa hyytynyt kesken matkan ja jättänyt Jussilan tielle – ja sattumalta bussi on ollut molempina kertoina tyhjillään. Ensimmäisellä kerralla Jarkko ajoi uudenvuodenyön lumipyryssä Pyynikintorilta Nekalan varikolle, kun sähköbussi alkoi yskähdellä ja sammui Viinikkaan. Periaatteessa kävelymatka ei ollut pitkä, mutta lumimytäkkä lisäsi mittaa.

Toisella kerralla Jussila odotteli niin ikään ilman matkustajia kääntöpaikalla korjaajaa, kun koululaiskuljetuksen haitaribussi löi liinat kiinni eikä suostunut käynnistymään.

– Meillä on taas tauon jälkeen oma korjaamo Nekalan varikolla, ja se helpottaa bussien huoltoa.

Tampereen Kaupunkiliikenteellä on ollut liki 50 vuotta aina joku Jussila töissä. Jarkon isänisä aloitti linja-autonkuljettajana vuonna 1971 ja ehti ohjailla johdinautoakin. Isä korjasi autoja rollikkahalleilla vuodesta 1985, kunnes siirtyi linja-autonkuljettajaksi. Nyt isä ja poika ovat ajelleet viisi vuotta työkavereina.


Keskustori vuonna 1987 ja Jarkko Jussila nyt.

Vaikka raitiovaunu tavallaan jatkaa rollikan perinnettä, ei Jussila aio kouluttautua ratikankuljettajaksi.

– Minulla on pullat hyvin uunissa. Meillä on hyvä työporukka ja esimiehet. Töissä viihdytään, ja eläkeläisetkin käyvät tekemässä sijaisuuksia.

Parasta on kuitenkin monipuolinen, liikkuva työ ihmisten parissa.

– On mukavaa kuulla kiitos, kun odotan asiakasta hänen juostessa pysäkille. Ja sisään astuessa pelkkä nyökkäyskin riittää tervehdykseksi, nyssenkuljettaja hymyilee.


Teksti Marja Kyllönen

Kuvat Marja Kyllönen