Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi


ADHD ja ADD

Valokuva: Rummut.

ADHD ja ADD ovat neuro-biologisia häiriöitä, joihin liittyy huomattavaa perinnöllistä alttiutta. Perinnöllinen alttius on monimuotoista ja useita eri geenejä on liitetty lisääntyneeseen riskiin saada ADHD tai ADD. Tätä riskiä nostavat myös tietyt ympäristötekijät, esim. raskaudenaikainen päihteiden käyttö ja synnytyksenaikainen hapenpuute. Lapsilla ADHD:n esiintyvyydeksi on arvioitu noin 1 - 10 prosenttia, ja häiriö on noin 2 - 4 kertaa yleisempi pojilla kuin tytöillä.

ADHD:lle tyypillisiä oireita ovat motorinen levottomuus, impulsiivisuus ja keskittymisvaikeudet. ADD:hen kuuluvat keskittymisvaikeudet ilman motorista levottomuutta ja impulsiivisuutta. Vaikeudet tulevat tyypillisesti esiin ennen viiden vuoden ikää, ja jatkuvat ainakin jossain määrin läpi elämän.

Motorinen levottomuus näkyy esim. vääntelehtimisenä tuolilla, luokassa kuljeksimisena sekä jalkojen ja käsien jatkuvana heiluttamisena. Lapsi voi olla vilkkautensa takia myös tapaturma-altis.

Impulsiivisuutensa vuoksi lapsen on mm. vaikea odottaa omaa vuoroa leikeissä, peleissä tai keskusteluissa tai kuunnella kysymystä tai toisen puheenvuoroa loppuun ennen kuin vastaa siihen.

Keskittymisvaikeudet vaikeuttavat mm. leikkien ja tehtävien aloittamista ja loppuunsaattamista, annettujen ohjeiden noudattamista, asioiden muistamista, tavaroiden tallessapitoa ja ponnistelua vaativien tehtävien tekemistä, mutta voivat näkyä myös omaan maailmaan vetäytymisenä, "haaveilemisena".

ADHD:seen liittyy hoitamattomana paljon liitännäisongelmia, kuten tunne-elämän ja käytöshäiriöitä, minkä vuoksi aktiivinen hoito ja kuntoutus tulisi alkaa mahdollisimman varhain. ADHD estää lasta ja nuorta käyttämästä tietojaan ja taitojaan koulussa, minkä seurauksena on alisuoriutumista, jos asiaan ei puututa. Myöhemmällä iällä riskinä ovat syrjäytyminen ja erilaiset riippuvuusongelmat, jos yksilö ei saa tarvitsemaansa tukea, hoitoa ja kuntoutusta.