Ahdeyökkösen esiintymisalueet Järvensivulla

Viinikka-Järvensivun alueella on rauhoitettu ahdeyökkösen esiintymispaikkoja hiekkaisilla ja paahteisilla radanvarsikedoilla yhteensä 4 hehtaarin verran. Ahdeyökkönen on erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltava perhoslaji.

Hallilan Pehkusuo

Pehkusuo on kantakaupungin viimeisiä ojittamattomia avosoita, joka rajoittuu pohjoisessa ja kaakossa Hallilan asuntoalueeseen. Se on karua rahkanevaa, jossa kasvaa eri saralajeja ja tupasvillaa. Varvuista mainittakoon isokarpalo. Harvinaisimpana lajina suolla kasvaa juurtosara. Hyönteisistä suolla on tavattu mm. rämeheinäkoisa ja silmällä pidettäväksi luokiteltu vesiperhoslaji, rimpiputkisirvikäs. 2000-luvun alussa lähistöllä on ollut myös kehrääjän reviiri. Suojelualueen laajuus on 3, 8 hehtaaria. Rauhoituspäätös tehtiin 23.8.2016.

Hallilan Pehkusuon rauhoitusmääräykset

Hevoshaka

Hevoshaan luonnosuojelualue sijaitsee Nokialla, Maanveräjänlahden ja Haikanlahden välistä Pyhäjärveen pistävällä niemellä - noin 12 kilometriä Tampereen keskustasta. Sen länsipuolella, valtatien 3 toisella puolella, sijaitsee Pitkäniemen sairaala-alue. Suojelualueeseen sisältyvät myös Hevoshaan kaakkoispuoleiset saaret. Suojelualue on noin 14 hehtaarin laajuinen. Hevoshaka perustettiin luonnonsuojelualueeksi 11.3.2020.

Hevoshaka on alavaa lehtipuuvaltaista lehtoa, jossa on runsaasti lahopuustoa ja siitä riippuvaista lajistoa kuten kääväkässieniä. Eteläosassa on 1,4 hehtaarin ravinteinen suo- ja luhta-alue, jonka arvoa korostavat avovesilampareet. Hevoshaan erikoisuus on maan pohjoisimpiin kuuluva lehtokieloesiintyntymä. Lintulajistoon kuuluvat mm. pikkutikka, palokärki, satakieli, sirittäjä ja mustapääkerttu.

Hevoshaan virkistyskäyttö on melko vähäistä, eikä alueella ole tulossa rakenteita sitä varten. Alue on läntisen ohitustien melualuetta. Kapea kallioinen niemenkärki on myös hyvin kulutusherkkää.

Luonnonsuojelualueen lounaispuolelle on maakuntakaavassa osoitettu ohjeellinen päärata, Tampereen läntinen ratayhteys Pirkkala-Ylöjärvi-välillä. Suunnitellun radan linjaukseen on luonnonsuojelualueen rajasta vähintään 50 metriä.

Hevoshaan rauhoitusmääräykset

Hupakankorpi

Hupakankorpi on Suolijärvestä ja Hervantajärvestä laskevan Myllyojan varrella sijaitseva suoalue. Hupakankorpi on laajuudeltaan noin 9 hehtaaria. Alueelta löydettiin pieni vesiperhonen, pirkanpalkonen, joka kuvattiin tieteelle uutena lajina vuonna 2000. Hupakankorpi perustettiin luonnonsuojelualueeksi 11.3.2020.

Pirkanpalkosta (Oxyethira tamperensis) on tavattu vain kolmelta esiintymältä Suomessa, joista Hervannan Myllyoja on yksi. Hyönteistä ei ole tavattu muualta kuin Suomesta. Pirkanpalkonen esiintyy Hupakankorvessa vakituisesti, mutta havaitut yksilömäärät ovat vaihdelleet.

Rämealueelta on tavattu myös muuta harvinaista hyönteislajistoa, mm. vaarantuneeksi luokiteltu kihokkisulkanen. Suojelun tavoitteena on pitää Myllyojan ja sitä ympäröivän rämealueen luonnonolosuhteet ennallaan. Hupakankorpeen on rakennettu kulkua ohjaamaan suon ylittävät pitkospuut ja sorastettu polkua.

Hupakankorven rauhoitusmääräykset

Ikurin Leppioja

Ikurin Leppioja on 9.2. 2015 rauhoitettu puronvarsialue Ylöjärven vastaisella rajalla. Siellä kasvaa EU-direktiivien nojalla suojeltua heinälajia, hajuheinää. Lisäksi alueella kasvaa silmällä pidettävää kaislasaraa. Alueen pinta-ala on 4,4 hehtaaria.

Leppiojan rauhoitusmääräykset

Iso-Kuhmon lehto

Iso-Kuhmon yksityinen luonnonsuojelualue sijaitsee Teiskossa Saarlahden kylässä ja se on perustettu 31.10. 2001. Noin 9 hehtaarin alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Näsijärven Pöllölänselän rannalla sijaitsevan luonnonsuojelualueen kasvillisuus on tuoretta lehtoimikkä-lehto-orvokkityypin lehtoa ja kosteaa saniaislehtoa. Vaateliaita alueella viihtyviä lajeja ovat lehmus, näsiä, lehtokuusama, koiranheisi, mustakonnanmarja, imikkä ja lehto-orvokki. Valtakunnallisiin uhanalaisluokituksiin kuuluvia lajeja ei alueella ole tavattu, alueellisesti uhanalaisista lajeista siellä kasvaa pussikämmekkä. Rauhoitetuista lajeista alueella kasvavat lisäksi soikkokaksikko ja valkolehdokki.

Järvenpää-Majaketo

Järvenpää-Majakedon luonnonsuojelualue sijaitsee Teiskossa lähellä Viitapohjaa. Se on perustettu 28.1.1991. Järvenpään ja Majakedon yhteispinta-ala on 0,43 ha. Alueet on suojeltu Pirkanmaan ainoan tikankonttiesiintymän säilyttämiseksi. Alue on aidattu hyvin pienen tikankonttiesiintymän suojaamiseksi kulumiselta, ja pääsy sisään on sallittu vain valvotuissa olosuhteissa. Tikankonttiesiintymän lisäksi mainitsemisen arvoista alueella on Järvenpään matala kalliojyrkänne ja sen alapuolinen lehto sekä Majakedon kallionaluslehto, jotka nostavat alueen suojeluarvoa.

Koikansuo

Koikansuo sijaitsee Aitolahdessa Vähäjärven eteläpuolella. Koikansuon luonnonsuojelualue perustettiin suoluonnon suojelemiseksi 16.1.2018, ja sen laajuus on 5,7 hehtaaria. Valtaosaksi alue on kuivahkoa rämettä, jossa kasvaa harvakseltaan matalaa mäntyä, joukossa sekapuustona koivua ja joitakin kuusia. Avoimia nevalaikkuja on vähän. Osa männyistä on iäkkäitä, noin 180-vuotiaita. Suon kasvillisuus on tavanomaista karun rämeen suokasvillisuutta. Linnusto on tavanomaista soiden reunametsissä viihtyvää lajistoa. Suo on osaksi ojitettu. Koikansuon länsipuolella on jo aiemmin rauhoitettu yksityinen suolaue.

Koikansuon rauhoitusmääräykset

Korvenvuori

Korvenvuoren luonnonsuojelualue sijaitsee Aitolahdessa, 11 kilometriä Tampereen kaupungin keskustasta pohjoiskoilliseen. Rauhoituspäätös alueesta tehtiin 16.1.2018. Suojelualue on Korvenvuoren läntinen kallionalusrinne Vääräjärven itäpuolella, ja siellä on myös maisemallisesti arvokas louhikko. Alueella kasvaa harvinaista lehtoheinää, korpisorsimoa, joka on yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista. Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Kalliolla kasvaa harvinaista jäkälälajistoa, muun muassa korallilaikkajäkälää, pikkuokajäkälää ja koskikarvajäkälää.

Korvenvuoren rauhoitusmääräykset

Myyrysniemen lehmusmetsikkö

Myyrysniemen 1,15 hehtaarin laajuinen lehmusmetsikkö rauhoitettiin Pirkanmaan ympäristökeskuksen rajauksella 2004. Jalopuumetsikkö on suojelukohde, jos siinä on vähintään 20 runkoa hehtaaria kohden ja runkojen vahvuus on vähintään 7 cm.

Paarlahden Isosaari

Kuusniemen kylässä Teiskossa sijaitseva Paarlahden Isosaari on perustettu 21.12.1987. Sen pinta-ala on 1,6 ha. Luonnonsuojelualue on perustettu suojelemaan alueella olevaa lehtoa, joka koostuu suurimmaksi osaksi metsälehmuksista ja haavoista. Rauhoitettua lehtoneidonvaippaa kasvaa alueella satoja yksilöitä.

Saaresta rauhoitettiin vuonna 2015 yksityisen omistama 0,65 hehtaarin maa-alue, joka on vanhaa metsää.

Pahaluoma

Pahaluoman suonnonsuojelualue sijaitsee Myllypuron kaupunginosaan Kolmenkulman alueella. Pirkanmaan ELY-keskus teki päätöksen alueen rauhoittamisesta 18.1.2019. Pahaluoman luonnonsuojelualue perustettiin puronvarsilehdossa kasvavan hajuheinän suojelemiseksi. Tavoitteena on säilyttää luonnontilainen puronvarsi ja sitä ympäröivä arvokas ympäristö hajuheinän kasvupaikkoineen. Rajauksessa on mukana suojavyöhyke, jotta kasvupaikan kostea ja varjoisa pienilmasto säilyy.

Pahaluoman alue sijaitsee kaupungin länsireunalla, noin 11 kilometriä Tampereen keskustasta, valtatien 3 länsipuolella. Suojelualue on laajuudeltaan 2,2, hehtaaria. Luonnonsuojelualueen merkittävin laji on hajuheinä. Hajuheinä on uhanalaisluokituksessa silmällä pidettäväksi luokiteltu laji. Lisäksi se on rauhoitettu ja EU:n luontodirektiivin laji.

Pahaluoman suojelualueen halki virtaa polveileva, kivikkoinen purouoma, jonka reunoilla on rehevää, paikoin ryteikköistäkin puronvarsilehtoa ja korpea. Alueella kasvaa lehtomaista kangasmetsää, jonka puusto on kuusivaltaista ja eri-ikäistä. Joukossa on myös metsälehmusta, ja lahopuutakin on melko runsaasti.

Pahaluoman rauhoitusmääräykset

Palvajärvi-Koirajärvi

Teiskon Savonkylässä, Palva- ja Koirajärven välissä sijaitseva luonnonsuojelualue perustettiin 7.2.1992. Alue on pieni, vain 2,5 hehtaaria. Se perustettiinkin siellä kasvavien uhanalaisten ja harvinaisten kasvilajien suojelemiseksi. Rauhoitusvaiheessa se oli vielä selvästi kosteapohjainen suo, jossa oli lettomaisia piirteitä. Järvien väliin rakennettu metsäautotie kuitenkin tukki veden normaalin juoksu-uoman, ja suo alkoi uhkaavasti kuivua. Niinpä alue on saanut melkein kangasmetsän piirteitä ja suota on enää laikkuina.

Sen uhanalaiset kasvit, varsinkin vaarantunut röyhysara on uhkaavasti taantunut ja kukkii enää huonosti. Myös soikkokaksikkoa kasvaa paikalla edelleen, mutta muista harvinaisista lajeista, lettovillasta, suovalkusta ja vilukosta ei v. 2013 havaittu jälkeäkään. Koirajärven pohjoisrannalla kasvavaa sykeröpiippoa ei ole aikoihin nähty. Alue tarvitsee kiireellistä vesitalouden palauttamista, muuten harvinaiset kasvit katoavat alueelta kokonaan.

Peräjoki

Viitapohjassa Peräjoen rannoilla kasvaa arvokasta suokasvillisuutta. Alueesta on osa Natura-aluetta. Peräjoen alue rauhoitettiin maanomistajan aloitteesta 2006.

Pikkuhaka

Pikkuhaka sijaitsee Teiskon Kulkkilassa Hirvijärven itäpuolella, noin 30 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Tavoitteena on suojella järeää, vanha kuusimetsää ja sen lajistoa. Pikkuhaassa kasvaa rauhoitettua lehtoneidonvaippaa, ja kääpälajistoon kuuluu silmällä pidettävä laji käpäläkääpä. Lintulajistoa edustavat mehiläishaukka, hiirihaukka, helmipöllö ja teeri. Pikkuhaka perustettiin luonnonsuojelualueeksi 11.3.2020.

Noin 25 hehtaarin laajuinen Pikkuhaka on pääosin vanhaa, kuusivaltaista lehtoa sekä tuoretta, lehtomaista kangasmetsää. Joukossa on paikoin järeää haapaa. Mäkien lakiosissa mänty runsastuu. Korkeampien kohtien väliin on muodostunut reheviä luonnontilaisia korpipainanteita.

Länsiosan halki kulkee Hirvijärvestä laskeva puro tai noro, joka paikon putoaa koskimaisesti lähes kymmenen metriä 60 metrin matkalla. Puroa ympäröivä lehto on rehevää puuston koostuessa haavasta, lepistä, tuomesta ja useista kymmenistä metsälehmuksista. Rehevyyttä ilmentää myös aluskasvillisuus, josta merkittävimpiä ovat rauhoitettu lehtoneidonvaippa sekä luonnonvaraisena harvinainen humala. Koko alueella on runsaasti eri-ikäistä ja -lajista lahopuuta ja siitä riippuvaista lajistoa, esimerkiksi silmälläpidettäväksi luokiteltua käpäläkääpää.

Alueella on havaittu mm. liito-oravan jätöksiä, ja alueen kolohaavat lienevätkin liito-oravan vakituisessa käytössä. Pesintähavaintoja on myös petolinnuista, ainakin mehiläis- ja kanahaukka sekä viiru-, lehto- ja varpuspöllö ovat viihtyneet alueella.

Rauhoitusmääräykset

Ruokonen

Aitolahden Hirviniemessä rauhoitettiin 44,9 hehtaaria Etelä-Hämeen metsien monimuotoisuusohjelman METSOn puitteissa. Alue on yksityisessä omistuksessa, ja rauhoituspäätös tehtiin 27.6.2014.

Sorilanlammen katajaketo

Aitolahden Sorilanlammen etelärannalla sijaitseva katajaketo on pinta-alaltaan 0,7 hehtaaria. Luonnonsuojelualueeksi se on perustettu 7.5.1990.

Särkijärven lehmusmetsikkö

Särkijärven lehmusmetsikkö rauhoitettiin Pirkanmaan ympäristökeskuksen rajauksella vuonna 2005. Lehtomaisessa rinnemetsikössä on 32 runkoa 0,39 hehtaarin alalla. Alueella kasvaa myös vaateliaita lehtokasveja kuten mustakonnanmarjaa.

Teiskon Holma

Metsätovat pääosin varttuneita kuusivaltaisia lehtomaisia ja tuoreita kankaita. Alueelta löytyy myös kuusivaltaisia lehtoja ja korpia sekä luonnontilainen räme. Moninaisuutta lisäävät pienialaiset perinnebiotoopit, Harvia-järven rantaluhta sekä useat purot. Myös lahopuustoa esiintyy jonkin verran. Maapuilta on tavattu kermakarakääpääsekä tahrakääpää. Keskiosassa sijaitsee usean järeän kolohaavan ryhmä. Haapojen sekä itäosien suurten kuusten juurelta on löydetty liito-oravanjätöksiä.

Alueelta on havaittu alueellisesti uhanalaista, rauhoitettua kasvia soikkokaksikkoa sekä rauhoitettua valkolehdokkia. Myös perinnebiotoopilla esiintyy huomionarvoista ketokasvilajistoa: silmälläpidettävää ahokissankäpälää ja ketoneilikkaa sekä alueellisesti uhanalaista mäkivirvilää. Holma rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi 25.6.2014.

Teiskon Holman rauhoitusmääräykset

Teiskon Nuorajärvi

Nuorajärvi kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan arvokkaana lintuvetenä ja myös Natura 2000-alueisiin. Siitä muodostettiin vuonna 2007 luonnonsuojelualue 38 hehtaarin suuruisena. Nuorajärvi on erityisesti ollut hyvä lintujärvi, mutta sen linnusto köyhtyi 1990-luvulla voimakkaasti, mm. järvellä pesinyt runsas naurulokkiyhdyskunta katosi. Järvi on varsin rehevä ja vain neljännes siitä on avovettä. Edelleen siellä pesii vajaat 10 vesilintulajia, joukossa mm. laulujoutsen. Sen arvokkain laji, mustakurkku-uikku sen sijaan hävisi 2000-luvun alussa.

Rantakanoille se on edelleen arvokas paikka ja säännöllisesti siellä tavataan mm. luhtakanoja ja luhtahuitteja, monena kesänä myös kaulushaikara. Punajalkaviklo lienee pesinyt 2000-luvulla järvellä. Kesäisin siellä kalastavat kalasääski ja nuolihaukka. Kasvistossa on muutamia Teiskossa harvinaisia lajeja, kuten isolimaska, tylppälehtivita ja vesisara.

Tummaverkkoperhosniityt Teisko-Aitolahdessa

Teisko-Aitolahden alueella on rauhoitettu 13 tummaverkkoperhosniittyä Pirkanmaan ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä ja Näätäsuon niittyalue luonnonsuojelulain nojalla. Niityillä esiintyy rauhoitetun, erittäin uhanalaisen tummaverkkoperhosen (Melitea diamina) populaatioita. Tummaverkkoperhosniityt ovat avoimia, kosteapohjaisia niittyjä, joilla kasvaa niiden ravintokasvia lehtovirmajuurta.

Laji on rauhoitettu vuodesta 1989 alkaen. Suomessa tätä perhoslajia esiintyy vain kolmella alueella, Kauhajoella, Kristiinankaupungissa ja Tampereen-Oriveden alueella (lukuisia niittyjä), jossa kanta on Suomen vahvin. Tummaverkkoperhosta uhkaa lähinnä elinympäristöjen muuttuminen ja umpeutuminen.

Tampereen kaupungin omistamia niittyjä

Vuonna 2002 rauhoitettiin kolme niittyä, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 5.45 hehtaaria. Aitolahden Mutianniitty on esiintymältään vahvin. Vuonna 2002 niityltä laskettiin parhaimmillaan 42 tummaverkkoperhosta. Alueella on tehty hoitotöitä, mm. pajukoiden raivausta. Alueen pinta-ala on 4.8 hehtaaria.

Toinen 0,18 hehtaarin laajuinen niitty sijaitsee Palon kylässä Tiikonojan varrella, Tarastenjärven kaatopaikan pohjoispuolella. Vuonna 2002 niityllä lensi parhaana päivänä 13 tummaverkkoperhosta.

Kolmas 0.47 hehtaarin laajuinen niitty sijaitsee Laalahden kylässä Mutianniityn eteläpuolella. Vuonna 2002 niityllä tavattiin vain yksi tummaverkkoperhonen, mutta niitty saanee täydennystä muilta niityiltä ja voi toimia tärkeänä askelkivenä suurten niittyjen välillä.

Vuonna 2014 Näätäsuon 17,6 hehtaarin laajuinen niittyalue rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi Pirkanmaan ELY-keskuksen päätöksellä Tampereen kaupungin esityksestä. Näätäsuo sijaitsee Sorilassa.

Vaiverosuo

Luonnonsuojelualue sijaitsee Pohjois-Teiskossa, noin 32 km Tampereen kaupungin keskustasta pohjoiskoilliseen. Alue on pääosin rämettä, jossa suopursun joukossa kasvaa runsaasti matalaa varpukasvia, vaiveroa. Luonnonsuojelualue onkin Tampereen ainoa tunnettu vaiveron kasvupaikka. Pirkanmaalla on tiedossa vain kymmenkunta vaiveron kasvupaikkaa. Suojelualueelta löytyy myös lähteitä ja vanhaa metsää. Alueen laajuus on reilut 6 hehtaaria.

Pirkanmaan ELY-keskus teki päätöksen Vaiverosuon rauhoittamisesta 31.5.2019.

Vaiverosuon rauhoitusmääräykset

Valkeekiven lehto

Valkeekiven lehto on 10 ha:n suuruinen purolehto, joka sijaitsee Ylöjärvellä Paskosuolta alkavan puron liepeillä. Puro laskee Näsijärveen Valkeekiven lahteen. Lehdosta 1,3 ha on Tampereen kaupungin mailla. Lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojen suojeluohjelmaan ja on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla 2002. Puustoltaan lehto on kuusikkoa, puronvarren puusto koostuu harmaalepästä, hieskoivusta, pihlajasta ja tuomesta. Lähellä puronuomaa pensaikossa kasvaa tuttuja lehtokasveja mm. lehtokuusamaa, taikinanmarjaa ja näsiää. Puronvarressa kasvaa vaateliana lajeina mm. kotkansiipeä, lehtotähtimöä, lehtopalsamia, lehtopähkämöä, mustaherukkaa, lehtoleinikkiä, lehtomataraa ja korpinurmikkaa.