Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi


Tontin lohkominen

Tontilla tarkoitetaan asemakaava-alueella olevaa kiinteistöä, joka on tonttijaon mukaisena rekisteröity kiinteistörekisteriin ja on samalla tullut rakennuslupakelpoiseksi. Asemakaava-alueen ulkopuolella haja-asutusalueella lohkomiset hoitaa pääasiassa Maanmittauslaitos.

Lohkomisen hakeminen

Tontin lohkominen tulee vireille lainhuudon mukaisen omistajan kirjallisesta hakemuksesta, joka tehdään kaupungin kiinteistörekisterin pitäjälle. Hakemukseen tulee liittää hakemuslomakkeessa mainitut liitteet, jos hakija ei ole omistaja.

Lohkominen voi tulla myös automaattisesti vireille Maanmittauslaitoksen toimitettua kaupunkimittaukseen tiedon lainhuudon myöntämisestä sellaiseen määräalaan, mistä voidaan muodostaa voimassa olevan tonttijaon mukainen tontti.

Lohkomisen edellytykset

Tontin lohkomisen edellytyksenä on, että omistajalla on lainhuuto kaikkiin niihin kiinteistöihin tai määräaloihin, joista tontti muodostetaan. Lainhuutoa haetaan Maanmittauslaitokselta.

Lisäksi lohkottavan tontin tulee olla voimassa olevan tonttijaon mukainen.

Lohkomisen kesto

Jos rekisteröinnin edellytykset ovat olemassa toimitusta haettaessa, kestää tontin lohkominen keskimäärin 3 kk.

Lohkomisen kustannukset

Tontin lohkomiskustannus on pinta-alasta riippuen 1050 - 1575 euroa. Rasiteasioiden käsittely lohkomisessa lisää toimituksen hintaa, mutta myös tietyt edellytykset toimituksessa alentavat hintaa. Kustannukset maksaa maanomistaja.

Lohkomistoimituksen vaiheet

Toimitukseen kuuluu aina lohkomiskokous. Toimituksessa mm. määrätään tontin rajat, käsitellään kiinteistön oikeudet suhteessa muihin kiinteistöihin, laaditaan pöytäkirja ja tonttikartta, jota tarvitaan mm. rakennuslupahakemuksen asiakirjana.

Lohkomisen yhteydessä voidaan perustaa tonttien välille rasiteoikeuksia pääsääntöisesti tonttien omistajien sopimukseen perustuen mm. kulkemista, johtoja ja autopaikoitusta varten toisen tontin alueelle.

Lohkomistoimituksen laillistuttua lohkominen rekisteröidään kiinteistörekisteriin. Rekisteröinnin edellytyksenä on, että hakija omistaa lainhuudoin osoitettuna koko tontin alueen ja että tontin alueeseen vahvistetut kiinnitykset eivät ole esteenä.

Tontin rekisteröinti ilman toimitusta

Tietyissä tapauksissa tontti saadaan rekisteriin ja siten rakennuskelpoiseksi ilman toimitusta rekisterinpitäjän päätöksellä. Tarkempi kuvaus näistä rekisterinpitäjän päätöksistä löytyy: Rekisterinpitäjän päätökset - sivulta

Kuva: kaaviokuva tontinlohkomisen etenemisestä
Kaaviokuva toimitusprosessin kulusta

Yleisen alueen lohkominen

Mikä on yleinen alue?

Yleinen alue on kiinteistö, joka muodostetaan yleisen alueen lohkomisessa ja merkitään yleisten alueiden rekisteriin. Yleisiä alueita voi olla yhdeksää eri käyttötarkoitusta: katu, tori, puisto, urheilualue, retkeily- tai loma-alue, vaara-alue, erityisalue (esim. muuntamot) ja vesialue. Yleisen alueen käyttötarkoitus määrätään asemakaavassa vastaavasti kuin korttelialueet. Lisäksi yleinen alue pitää olla kaupungin omistuksessa ja kiinnityksistä vapaa, jotta se voidaan rekisteröidä.

Katualue

Kaupunki saa omistukseensa ensimmäisen asemakaavan mukaisen katualueen yleisen alueen lohkomisella. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 94§).

Katualueen osalla on ensimmäisen asemakaavan mukainen ilmaisluovutusvelvollisuus, joka tarkoittaa , että maanomistaja joutuu antamaan maata ilmaiseksi katuun enintään 20% asemakaava-alueella omistamastaan maasta tai enintään saamansa rakennusoikeuden verran. Tämän ylimenevästä osasta on kaupunki korvausvelvollinen.

Vaikka alueelle olisi vahvistettu useita eri kaavoja, mutta jos katu on pysynyt koko ajan katuna, sitä koskee ilmaisluovutus. Mutta jos se on välillä kaavoitettu esim. puistoksi, niin silloin ilmaisluovutus raukeaa.

Ilmaisluovutus kohdistuu myös vanhoihin tiemaihin, jos ne ovat tiekäytössä silloin kun ne kaavoitetaan kaduksi.

Yleisen tien alue (valtion tie) tulee korvauksetta kaupungin omistukseen asemakaavan vahvistamisella.

Kaupunki saa ottaa ja kaupungin pitää ottaa ensimmäisen asemakaavan mukainen katualue haltuunsa viimeistään silloin, kun sitä aletaan rakentamaan. Jos alueella on rakennus, kaivo tai jokin muu arvokas laite tai maata tarvitaan niiden käyttämistä varten, ne pitää ensin lunastaa.

Maa, jota kaupunki ei omista , mutta se kuuluu katualueeseen, kaupunki saa ottaa haltuunsa, kun lunastustoimitus on pantu vireeille.

Yleensä kuitenkin järkevintä on maanomistajan ja kaupungin tehdä jo kaavoitusvaiheessa vapaaehtoisia maakauppoja ja sopimuksia, jotta lopputulos palvelisi molempia osapuolia paremmin.

Puistot ym.

Muut kuin katualueet joutuu kaupunki aina hankkimaan omistukseensa joko vapaaehtoisilla kaupoilla tai lunastamalla ne itselleen.