Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi


Sisämelu

Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Häiritsevyyteen vaikuttavat melun taajuus, äänen voimakkuus ja sen esiintymistapa. Yksilöllinen reagointiherkkyys vaihtelee suuresti. Saman yksilön reagointiherkkyys on myös erilainen eri aikoina ja eri ympäristöissä. Melu voi olla kapeakaistaista, jolloin äänitaso ei ole kovin korkea, mutta äänen taajuus tekee siitä häiritsevän (esim. matala jyrinä tai korkea vinkuna).

Terveyden kannalta vakavimpana melun aiheuttamana haittana voidaan pitää melun aiheuttamaa kuulovauriota eli kuulokyvyn pysyvää heikkenemistä. Yleisin kuulovaurion syy on vuosikausia kestänyt päivittäinen altistuminen 75-85 dB ylittävälle melulle ilman kuulon suojausta.

Asuinympäristössä on useita erilaisia melulähteitä. Rakennusten sisäisiä melulähteitä ovat erilaiset tekniset laitteet sekä rakennuksessa tapahtuva toiminta, joista voi aiheutua meluhaittaa asuntoihin. Meluhaittaa voivat aiheuttaa myös liian kovaa kuuluvat askeläänet. Riittämätön ääneneristävyys on mahdollista todentaa standardien ISO 140 ja 717 mukaisesti suoritetuin ilma- ja askelääneneristävyysmittauksin. Terveydensuojeluyksikkö ei tee ääneneristävyysmittauksia, vaan ne tulee hankkia ulkopuoliselta asiantuntijalta.

Liian heikko ääneneristys voi aiheuttaa sen, että normaalista elämisestä aiheutuvat äänet kuuluvat häiritsevinä huoneistosta toiseen. Vanhoilta rakennuksilta ei voida edellyttää nykyisten rakentamismääräysten mukaista ääneneristystasoa. Kuitenkin jos esimerkiksi normaali puhe kuuluu selvänä ja ymmärrettävänä huoneistosta toiseen, on ääneneristävyys todennäköisesti niin huono, että sitä voidaan pitää todellisten, normaalista elämisestä aiheutuvien äänien yhteydessä esiintyessään terveyshaittana.

Muutoin asumiseen liittyvät äänet kerrostaloissa (mm. lasten äänet, koiran haukunta, pianon soitto) eivät ole terveydensuojelulain tarkoittamaa melua. Kyseisissä asioissa tulee aina kääntyä taloyhtiön tai isännöitsijän puoleen. Naapuriasukkaiden normaalista elämisestä poikkeava ja häiritsevä elämäntapa on järjestyksenpitoon liittyvä asia, jossa voi myös kääntyä taloyhtiön ja viime kädessä poliisin puoleen.

Sisämelumittaukset

Äänitasomittauksia tehdään pääsääntöisesti valitusten perusteella, jos kiinteistön omistaja tai haitan aiheuttaja ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin haitan selvittämiseksi ja poistamiseksi. Meluvalitukset koskevat useimmiten ravitsemisliikkeiden ja rakennusten teknisten laitteiden asuntoihin aiheuttamaa melua. Melututkimuksissa olennaista on aina ensin selvittää ongelma: mikä laite on todennäköinen melulähde tai minkä rakenteen ääneneristävyydessä on ongelmia. Ulkomelua (mm. liikenne, yleisötapahtumat, naapurikiinteistöjen aiheuttama meluhaitta) valvoo ympäristönsuojeluyksikkö. Lisätietoa ulkomelusta löytyy sivulta Meluntorjunta .

Sisämelun toimenpiderajat

Sosiaali- ja terveysministeriö on asetuksessaan 545/2015 antanut toimenpiderajat päivä- ja yöajan melutasoille asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa. Asuinhuoneisssa, majoitustiloissa, päiväkodeissa ja opetustiloissa keskiäänitason (LAeq) toimenpideraja päivällä (klo 07-22) on 35 dB ja öisin (klo 22–07) 30 dB. Asunnon muissa tiloissa ja keittiössä toimenpideraja on sekä päivällä että yöllä 40 dB. Toimenpideraja LAeq tarkoittaa melun ekvivalenttitasoa eli keskiäänitasoa koko kyseisellä aikavälillä klo 7-22 (päiväaika) tai 22–07 (yöaika). Kolahdukset ja muut hetkelliset kovat äänet eivät vaikuta merkittävästi keskiäänitasoon.

Ravintolamelu on usein häiritsevä ongelma niissä kiinteistöissä, joissa on sekä asuinhuoneistoja että ravintolatiloja. Yöajan (klo 22–07) tunnin keskiäänitason tulee olla korkeintaan 25 dB silloin, kun musiikki- tai muu vastaava unihäiriöitä aiheuttava melu on selvästi erotettavissa. Muusta melusta erottuvalle pienitaajuiselle (20–200 Hz) yöaikaiselle melulle on annettu enimmäisarvot sellaisille tiloille, joissa nukutaan.

Teknisten laitteiden aiheuttamalle pienitaajuiselle (20–200 Hz) yöaikaiselle melulle on annettu enimmäisarvot sellaisille tiloille, joissa nukutaan. Päiväajan pienitaajuiselle melulle sovelletaan 5 dB suurempia arvoja kuin yöajalle. Arvioitaessa teknisten laitteiden aiheuttamien yksittäisten melutapahtumien terveyshaittaa enimmäisäänitason (LAFmax) perusteella melun esiintymisen toistuvuus ja kesto vaikuttavat sallittavaan yöajan enimmäisäänitasoon välillä 33–45 dB.

Tarkempia tietoja löytyy asetuksesta 545/2015:

Yhteystiedot