Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki myönsi kirjallisuuspalkinnon kymmenelle kirjailijalle

Julkaistu 21.4.2020 10.36

Tampereen kaupunki palkitsi kymmenen kirjailijaa vuonna 2019 julkaistuista teoksista. Kaupunki on myöntänyt kirjallisuuspalkintoa vuodesta 1944. Palkinnot myönnetään vuosittain tamperelaiskirjallisuuden parhaimmistolle ja teoksille, jotka on julkaistu palkinnonjakoa edeltävänä vuonna.

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnot myöntää luovan kirjallisen työn palkitsemistoimikunta. Aiempina vuosina palkinnot on jaettu juhlallisesti Raatihuoneella järjestetyssä tilaisuudessa, mutta tänä vuonna palkintojen jakotilaisuus jätettiin järjestämättä koronatilanteen vuoksi.

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto myönnetään seuraaville kirjailijoille:

J.P Laitinen: Lume

J.P. Laitisen esikoisteos Lume seuraa yhden päivän ajan päähenkilöä, joka kehittelee fiktiivisen ihmisen teoriaa ja uskoo saavuttaneensa selityksen ihmismieleen ja todellisuuteen. Teos on pohtiva, satiirinen ja hauska, ja saa lukijan pohtimaan todellisuutta ja sen rajoja. Lume on kirja, jonka voi lukea välittömästi uudestaan sen eri tasojen ja katsantokantojen vuoksi.

Terhi Rannela: Kiivaat

Terhi Rannelan Kiivaat on kuvaus jatkosodan ajan tamperelaisista, kolmen sukupolven poliittisuudesta, ystävyydestä, rakkaudesta ja petoksesta. Kuka onkaan kirjan oikea sankari ja mitä on rakkaus? Rannelan teksti on kaunista ja hän kuvaa taitavasti menneiden vuosikymmenien ajankuvaa ja tunnelmia. Teoksen henkilöt ovat kiehtovia ja lukija jää pohtimaan heidän tekojaan vielä pitkään kirjan päätyttyä.

Tiina Lehikoinen: Terra Nova

Tiina Lehikoisen Terra Nova - kokoelman suuri liikuttaja on kysymys löytöretkeilystä. Terra Nova haluaa löytää uuden maan ja uudet asenteet. Ehtona tällaiselle näyttäytyy haltuunoton ja kolonisaation sijasta antautuminen täällä ololle ja äärellisyyden kokemukselle. Lehikoisen kokoelman mottona on lainaus Rainer Maria Rilkeltä ja teos onnistuukin omaperäisesti "rilkeläisessä" yrityksessään yhdistää kirja, kukkanen, taivas ja maa. Kokoelma on täysivoimainen kielellinen elämys, kuin muuttumista itseään. Niinpä Terra Novan voi sanoa olevan sen omin sanoin kuin pisaroiva ihme, joka hedelmöittää lukijalle uuden maan.

Reetta Pekkanen: Kärhi

Nimensä mukaisesti Reetta Pekkasen Kärhi kurkottelee tarttumapintaa todellisuuteen. Se on hätkähdyttävän kaunis ja mittakaavoiltaan monitasoinen kuvaus kasvamisesta, yhteenkietoutumisesta ja jopa tietoisuuden synnystä. Avaruuden pimeydessä jokin säpsähtää ja kaiken keskelle syttyy katse. Tätä ihmettä Kärhi tavoittelee tarkoilla säkeillä, jotka punovat kokoelmasta elävän kudelman. Kokonaisuudessaan teos on kuin yksi säkeistään, jonka mukaan avaruudesta ei niin vain lähdetäkään minnekään pois.

Antti Salminen: Mir

Antti Salminen on romaanissaan Mir luonut sananmukaisesti monikerroksisen, tyylillisesti ja kielellisesti rikkaan maailman, jossa Viipurin gnostilaisen sieniseuran jälkeenjääneiden dokumenttien ja mustan huumorin avulla leikitellään eri kirjallisuuden lajeilla kuvattaessa sienten ja kasvien välistä sotaa muistioineen, taistelukuvauksineen ja tiedusteluraportteineen. Lopputuloksena on hauska, filosofinen, runollinen, ällistyttävä fragmenteista rakentuva kokonaisuus.

Anna Elina Isoaro: Tämänilmaiset

Anna Isoaron runot vievät hienosti lukijalle näkymiä avaaviin maisemiin, joihin voi rauhassa pysähtyä ja asettua tarkastelemaan myös itseään, omia tuntemuksiaan. Kieli on tarkkaa, ilon ja surun kudelmaa, jokainen sana on oikeassa paikassa. Koskettava ja lohtua tuova teos.

Maria Laakso & Johanna Rojola (kuvitus): Taltuta klassikko

Maria Laakso kirjoittaa kirjallisuudesta ja kirjoista oivaltavasti ja hauskasti. Kirja tarjoaa avaimet, joilla voi avata ovia kirjallisuutemme keskeisiin teoksiin. Se toimii mainiosti monen ikäisille, varmasti erityisesti nuorille. Kirja osaa yllättää iloisesti myös lukijan, jolle klassikot ovat entuudestaan tuttuja. Myös kirjan kuvitus ihastuttaa.

Pirjo Tuominen: Opettajatar

Historiallisten romaanien Grand Old Ladyn, Pirjo Tuomisen Opettajatar vie lukijansa 1850−1870-luvuille. Kirjan päähenkilön, hillityn mutta rohkeasti haasteisiin tarttuvan opettajattaren elämänvaiheiden kuvauksen myötä teoksessa nousee vahvasti esiin naisen asema tuon ajan Suomessa. Oolannin sota, suuret nälkävuodet ja tsaarin vierailu luovat historiallisen kehyksen, jossa yhteiskunnallisten olojen ja teollistumisen ohella korostuvat kansan koulutuksen tarve ja koululaitoksen perustaminen. Epookkiromaani on vakavista asioista viihdyttävästi ja elävästi laadittu ajankuva. Viihderomaanien parhaimmistoa!

Jyrki Vainonen: Yön ja päivän tarinoita

Jyrki Vainosen toiminnalle ja tuotannolle ominaista on, että hän ei kirjailijana etsi helppoja teitä kuljettavakseen. Ei hän sellaisia tarjoa lukijoilleenkaan. Hän tietää hyvin, että tarina on tarkoitettu todeksi. Tämä näkyy tarinoiden aloituksissa, jotka usein ovat jonkin arkisen asiantilan toteamista. Nopeasti kirjailija kuitenkin johdattelee lukijansa kirjallisuuden eri lajityyppien rajamaille. Teoksessa on gotiikkaa, kauhua ja fantasiaa, mutta lukijan tehtäväksi jää selviytyminen maailmassa, joka ei toimi totutulla tavalla. Vainosen teos on kerronnallisesti vaativa. Saman kaltaisia motiiveja esiintyy eri kertomuksissa. Yhtenäisistä tyylin piirteistä huolimatta tarinat ovat monimuotoisia, monesti sisäkkäisiä, joissa sisältö ja muoto hienosti tukevat toisiaan.

Aino Louhi: Mielikuvitustyttö

Aino Louhen sarjakuvaromaaniksi nimeämä teos on valloittava ja vastaansanomaton kuvaus nuoren tytön kasvusta. Teoksen keskiössä olevat ystävyydet, ihastukset ja muut tyypilliset nuorten elämän käänteet avautuvat koko ihmisyyttä leimaaviksi ydinkuvioiksi. Teoksen lähes minimalistinen ja hauras ote sekä kuvan ja kielen saumaton yhteys tuottavat äärimmäisen tarkkanäköistä ja koskettavaa taidetta. Olemisen hauraan kauniin viehätyksen Louhi tiivistää tyylikkäästi: " En uskalla tehdä elettäkään ettei koko hauras maailma särkyisi."


Lisätietoja

Hallintosihteeri
Kristiina Heinonen
puhelin 040 806 2331
sähköposti [email protected]


Teksti Aila Rajamäki