Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Reino Laitasalo lahjoittaa teoksiaan Tampereen taidemuseolle

Julkaistu 16.12.2013 15.11

Tampereen taidemuseon kokoelma täydentyy merkittävästi, kun taidemaalari ja -graafikko Reino Laitasalo lahjoittaa 36 öljyvärimaalausta, 12 piirustusta, 6 puupiirrosta ja 3 puupiirroslaattaa. Samassa yhteydessä museo osti öljyvärimaalaukset Julistaja ja Meidän suku. Vanhimmat teokset ovat 1950–1960-lukujen vaihteesta ja uusimmat tältä vuosikymmeneltä.

Reino Laitasalo asuu ja työskentelee Riihimäellä, mutta hänen juurensa ovat vahvasti Pirkanmaalla. Laitasalo on syntynyt 1929 Pispalassa, joka silloin kuului Pohjois-Pirkkalan kuntaan. Ensimmäinen kuvataiteen opinahjo oli Tampereen työväenopisto. Opinnot jatkuivat Leningradissa Repin-instituutissa vuosina 1959–61, miltä ajalta on peräisin myös sujuva venäjän kielen taito.

Reino Laitasaloa on kutsuttu viimeiseksi työläistaiteilijaksi, mutta hänen teostensa sisältö ja taiteellinen ilmaisu eivät rajoitu mihinkään yhteiskuntaluokkaan tai ryhmään vaan ovat yleisinhimillisiä. Laitasalon taide on aina pienemmän puolella, tavallisen ihmisen puolella – hyvin painokkaasti, sillä maalausten koko on monumentaalinen. Laitasalo ottaa todesta kuvaamansa ihmiset ja näkee heidät samalla lempeän humoristisesti – kun katsoo tarpeeksi läheltä, muuten ei voi ollakaan. Teosten hahmot ovat jyhkeitä ja väritys soi voimakkaana, välillä lasimaalauksenomaisena. Laitasalolle läheisiä taiteilijoita ovat Meksikon muralistit ja saksalaiset ekspressionistit, erityisesti Käthe Kollwitz. Maalausten aiheissa heijastuvat oma ja läheisten elämä, mutta ei suoraan eikä realistisina kuvina. Toistuvia aiheita ovat tanssi ja soittajat sekä muistumat lapsuuden Tampereesta, miesten korttiringit, pyykkärit ja tehtaiden työläisnaiset. Tärkeitä hahmoja ovat äiti ja puoliso, taidemaalari ja nukketaiteilija Ella-Maija Anttila-Laitasalo (1938–2003). Hänen poismenonsa jälkeen Reino Laitasalon teoksiin saapui ystävällinen kuolemahahmo, joka voisi olla sukua Hugo Simbergin lempeille luurankomiehille. Se seisoo muiden mukana Meidän suvun yhteiskuvassa, kutsuu naisen tanssiin ja kulkee kannettavana miehen reppuselässä.

Kuvataiteen lisäksi Reino Laitasalo on taitava sanankäyttäjä. Alkuperäinen haave olikin kirjoittaminen, sillä lapsuudessa ja nuoruudessa lukeminen oli vapaa-ajan suuri intohimo. Kirjoittamisen haavekin on täyttynyt, sillä 2011 Samuli Parosen seura julkaisi runokokoelman Potemkinin portaat. Se ei varmaankaan jää viimeiseksi, sillä kirjoittaminen jatkuu.

Reino Laitasalon teoksia on Ateneumin ja useiden muiden taidemuseoiden kokoelmissa. Valtion taiteilijaeläkkeen hän sai 1990. Laitasalo on vastaanottanut ainoana ulkomaalaisena Ruotsissa Johan Alhbäck -palkinnon 2012, minkä kunniaksi hänellä oli laaja näyttely syksyllä 2013 Taalainmaan Smedjebackenin Mekenissä.

Lisätietoja:


Teksti Marja-Liisa Linder