Siirry sisältöön

Kirjailija Mika Keränen Tampereelle

Julkaistu 22.11.2021 17.14

Aika: 1.12.2021 – 15.12.2021
Paikka: Haiharan taidekeskus

Tapahtumalaji: Kirjallisuus, Lapset, Markkinat ja messut, Nuoret
Järjestäjä: Tampereen kaupunkikulttuuriyksikkö
Yhteystiedot: Maris Reinson, johtava koordinaattori
puh. 0503727904


Joulukuun kirjailijavieras Haiharan taiteilijanresidenssissä on Tartossa asuva ja työskentelevä jalkapallouskovainen lastenkirjailija Mika Keränen. Hän esiintyy myös Tampereen Kirjafestareilla 4.12.

 

Kaupunkikulttuuriyksikön pyynnöstä toimittaja Riho Laurisaar haastatteli Mikä Kerästä marraskuun loppupuolella.

Viimeiset pari vuotta ovat muuttaneet maailman yllättävän nopeasti mustavalkoiseksi. Rajoitukset, rokotukset, vapaudet - jos mainitaan vaan muutamia asioita - ovat luoneet selkeän kuilun ihmisten maailmankatsomuksen välille. Mitä sinulle tarkoittaa tämänhetkistä tilannetta ajatellen esimerkiksi sanat vapaus ja luottamus?

Luulen, että ihmiset ovat vain peloissaan, vaikeinta on niillä, jotka ovat yksin. Juuri nyt olisi tärkeää, että meillä olisi joku, jonka kädestä pitää kiinni. Läheinen ihminen on kuin ankkuri. Hän voi sanoa katseellaan, antaa ulkona myrskytä. Kyllä tästä selvitään.

Vapaus on valintojen tekemistä, mutta myös vastuun kantamista. Teetpä mitä tahansa elämässä, itse olet siitä vastuussa. En pidä muiden syyttelemisestä. Kuulun kai siihen porukkaan, jotka syyttävät liikaa itseään. Olen herkkä ihminen. En häpeä sitä enää, se osoittaa, että olen säilyttänyt inhimillisyyteni. Olen juuri eräässä toisessa residenssissä, meitä on täällä kaksi taiteilijaa. Kuulin, miten viereisen huoneen taitelija riiteli poikansa. Onneksi kumpikaan heistä ei ruvennut itkemään, sillä olisin varmasti pillahtanut itse vollottamaan aivan kuin vauva, joka alkaa itkeä kuullessaan toisen vauvan itkevän.

Luottamus? Luotan ihmisiin, joita rakastan ja rakastan ihmisiä, joihin luotan.

Millaista on tällä hetkellä kirjailijan elämä Virossa?

Nuutunut olo. Kulttuuri kuihtuu koronan aikana kuin kasvi, joka ei saa valoa eikä ravinteita. Ei auta kuin kituuttaa ja toivoa, että joskus on paremmin.

Olet myös intohimoinen jalkapallon ystävä joka seuraa usein jalkapalloa kentän laidalla, eikä vaan tulospörssistä – miten kestit sen ajan, kun jalkapallo oli koronan takia yleisötauolla?

Tähän minulla on vastauksena runo. Kirjoitan salanimellä. Alter egoni on Tommi Turunen, joka asuu Joensuussa. Runo on kirjasta Latvis (2021).

RANTAKYLÄN AJAX

miulla oli reilu parinkymmenen vuuvven tauko

jaliksen pelluussa

kun korona iski

niin mietin nojatuolissa että

on se ihmeellistä kun mistään ei tuu jalista

kaikki sarjat keskeytettiin

ja juur sillon kaverin poika

lähetti fabossa pyynnön tai viestin

että ehkä mie tykkäisin hänen uuvven puulaakijoukkuvveen

facebook-sivusta rantakylän ajax

taustakuvassa oli rantsikan rakennustyömuata

sillon mie kekkasin että mie halluun vielä

ihe pelata

oikkeella kentällä

oikkeen erotuomarin vislatessa

oikkeessa joukkuvveessa

kyllä mie tiijän että sie suatat miettii

että mikäkö runo se turusen tommilta tuas piäs

että tätäkö on suomalainen nykyrunnous

että joku join kaupungin ukko kirjottaa jollain hämärällä

ittäisellä puhheenparrella

että halluu pelata jalista ennen kun kupsahtaa

niin halluun

ja pelloon

ilmottauvvuin rantakylän ajaxin varamualivahiks

ja miusta tässä kuviossa on kyllä jottain hirmu runollista

Vierailet Haiharan taiteilijaresidenssissä ensimmäistä kertaa? Mutta ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun saat Tampereelta inspiraation – tietääkseni olet Pispalasta löytänyt yhden kirjojensa hahmon, miten se tarina menikään?

Törmäsin Pispalan mäellä valkopartaiseen mieheen, jolla oli suun ympärillä kirkaankeltainen rinkula. Ihmettelin, miten jollain voi olla sellainen omituinen parta? Minun oli pakko tutkia asiaa. Keksin jonkun tekosyyn, että pääsin juttusille miehen kanssa. Ehkä kysyin vaikka, missä on kaikki puuliiterit, kun niitä ei näy? Mies vastasi kohteliaasti kysymyksiini. Yhtääkkiä hän nappasi taskusta tupakka-askin. Huomasin hänen keltaiset kyntensä. Salaisuus oli paljastunut. Partajooseppi oli ketjupolttaja! Tupakan savukiehkurat olivat värjänneet hänen valkopartansa suun reunat mangonkeltaiseksi. Päätin heti, että hänestä tulee seuraavan kirjani konna.

Miten usein käyt Suomessa ja missä tykkäät silloin eniten viettää aikaa?

Käyn nyt usein Pohjois-Karjalassa, sillä aloin kirjoittaa kotimurteellani. Kolin kalliot ovat uskontoni.

Mikä on paras kritiikki, mitä olet tähän mennessä kohdannut?

"Lapseni luki kirjan yhdeltä istumalta. Kieltäytyi tulemasta vessasta ulos ennen kuin kirja oli luettu."

Pelastetaan lopuksi myös maailma. Aloitettiin keskustelu, että maailma olisi ikään kuin muuttunut. Ja ainakin monessa asiassa ehkä ei välttämättä parempaan suuntaan. Muutoksia on varmasti tulossa, joita ei voi varmuudella ennustaa. Millaisia muutoksia itse odottaisit, minkä pitäisi muuttua että maailmasta tulisi parempi paikka ja?

Maailma muuttuu koko ajan. Muutokset ovat aina sekä hyviä että pahoja. Yritän taiteessani tuoda esille maailman kauneuden. Pahoja asioita on aivan liikaa, en halua luoda niitä lisää. Suurelle yleisölle minulla on vanha virsi. Lukekaa, hyvät ihmiset. Kirjallisuus rauhoittaa.

Kiitos Mika!

Haastattelija Riho Laurisaar.

Mika Keränen on tavattavissa Tampereen kirjafestareille 4.12. Duetto 1 -kokoustilassa klo 14.30.