Siirry sisältöön

”Tää on niin mun juttu!”

Julkaistu 19.12.2016 14.19
Istutaan elokuisena iltapäivänä punaisen pöydän ympärillä. Neljätoista innokasta kädentaitajaa odottaa ohjaajan neuvoja mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Valokuva: Kranssien tekijät

Puheen sorina kuuluu ulko-ovelle saakka. Rautalanka kiertyy kapulan ympärille ja vieteriä syntyy. Silloin tällöin joukosta kuuluu kovalla äänellä: "Meneekö tämä oikein, opettaja?", "Apua, tämä rautalanka on ihan solmussa!" Pieni epätoivo valtaa välillä kurssilaisia. Mutta tiukasti jatketaan kieputtamista, eikä anneta periksi.

Valokuva: Kranssin tekoa

Välillä on pakko pitää paussi ja hörpätä kahvit. Sormet levänneinä ollaan valmiita jatkamaan työtä. Kun aloittamisesta on kulunut tunti, ollaan voiton puolella ja kaikilla työ on hyvässä vauhdissa. Pohjan päälle on kertynyt jo monta kieputettua vieteriä.

Kärsivällisyys palkitaan, solmut selviävät ja valmista syntyy jokaisella. Alun vaikeus vaihtuu iloisiin ilmeisiin ja kiitoksiin. "Hyvä kun puhuit minut kurssille!", "Tästähän tuli hieno, kun vielä löydän hyvät koristeet, niin laitan tämän jouluna oveen.", "Mää haluan tehdä toisen, tää on niin mun juttu!"

Kurssi järjestettiin Pappilanpuiston palvelukeskuksen askartelussa 17.8.2016. Kurssilaisina oli tamperelaisia eläkeläisiä ja opettajana Anja Karlsson.

Valokuva: Valmiita kransseja

Tämän blogikirjoituksen on kirjoittanut askarteluohjaaja Satu Viskari Pappilanpuiston palvelukeskuksesta.

Kirjoittaja Vanhemmiten-blogin kirjoittajat