Siirry sisältöön

Elämää vai olemista?

Julkaistu 3.6.2021 16.46
Perhehoitoliiton etäkoulutuksessa oli juuri äskettäin teemana: Elämää vai olemista. Kovasti tämä on minua mietityttänyt nykyisessä elämäntilanteessani. Miten tarjota perhekotini asukkaille - ja samalla itselleni - hyvälaatuista loppuelämää. Jotta jokainen päivä olisi elämisen arvoinen. Kovin helposti päivärytmi ja sen tuoma rutiini vie mennessään, vaikka totta kai se on se joka kantaa ja tekee päivistä sujuvaa.
Etualalla omenapuu kukassa ja taustalla puutalo.
 

"Elämästä nauttiminen myös rutiineja suoritettaessa on paras tapa nostaa omaa värähtelytaajuutta." Näin on joku minua viisaampi sanonut, en muista kuka. Ja värähtelytaajuus, no se on luultavasti fysiikkaa. Ainakin tietoinen elämästä nauttiminen nostaa elämästä nauttimisen määrää. Voiko sitä tehdä tietoisesti? Varmasti voi.

Olosuhteet liian helposti määrittävät, osaammeko nauttia hetkestä vai emme. Silti uskon, että hyvin paljon on jokaisen omassa päätäntävallassa. Miten valitsen suhtautua eteeni tuleviin asioihin. Kun taas kerran löydän itseni hellan äärestä, niin muistanko myös nauttia tekemisestäni.

Palataanpa aiheeseen. Perhehoitoliiton tutkimuksessa ikäihmiset arvostivat juurikin päivittäistä ns. normaalia elämää. Yhdessä ruoan laittoa, yhteisiä ruokailuja, leipomista, ulkoilua, keskusteluja. Eiköhän noita yhdistävä kantava teema ole kirjoitettu "yhdessä"-sanaan. Olkoon se sitten lapsen tai eläimen touhujen seuraamista tai telkkarin katselua. Kyllähän tämän tietää varmasti jokainen. Valtaosa meistä kaipaa sekä yhdessäoloa että kohtaamista. Hyväksyvää katsetta. Huomiota. Kosketusta.

Ja ihanaahan on myös se, että välillä saa vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Tasapainosta tässä loppujen lopuksi on kyse. Sopivasti tekemistä suhteessa olemiseen. Sopivasti seuraa, sopivasti rauhaa.

Parhaat asiat ovat usein yksinkertaisia. Jos itse mietit elämääsi ja hetkiä, jotka ovat jääneet mieleen, niin usein ne ovat melko simppeleitä, eikö vain? Hetkiä elämästä. Niistä koostuu elämämme helminauha. Koen että minun tehtäväni perhehoitajana on tarjota niitä hetkiä; sekä elämää että olemista.

"Älä pelkää kuolemaa, pelkää elämättä jätettyä elämää. Sinun ei tarvitse elää ikuisesti. Sinun täytyy vain elää." - Natalie Babbit -

Ps. Jottei kenellekään jää liian yksipuolista kuvaa niin kyllä meilläkin harrastetaan juhlahetkiä ja retkiä. Sopivasti arkea, sopivasti juhlaa.

***

Tämän tekstin on kirjoittanut Johanna Ketola.
Hän on muuttanut maalle ja aloittanut ikäihmisten perhehoitajana tasan vuosi sitten. Perhehoitajan luona asuu ikäihmisiä pysyvästi pitkäaikaisessa perhehoidossa ja lisäksi hänen luonaan käy asiakkaita tilapäisillä perhehoidon jaksoilla.

Kirjoittaja Mainiot maakunnalliset -blogin kirjoittajat