Lapsi on luontaisesti kiinnostunut kaikesta uudesta – myös kielistä. Motivaatiota ei tarvitse hakea. Kielet tarttuvat lapseen leikin ja toiminnan kautta. Kielet ovat myös avain maailmankuvan laajentamiseen; monikielisyys tukee eri kulttuurien ymmärtämistä ja antaa mainioita mahdollisuuksia globaalikasvatukseen. Lapsena on otollisin aika oppia kieliä kielellisen herkkyysiän vuoksi.

Kieliä oppii leikiten, jos tilaisuus ja tarve ovat kohdillaan. Lapsi on avoin oppimiselle ja uskaltaa kokeilla uutta. Niin kotona kuin päiväkodissa on hyvä tietoisesti antaa lapsen kielenoppimiselle tilaisuus. Lapsen luontaista kiinnostusta voi ruokkia olemalla itse kiinnostunut lapsen "kieleilystä" ja tukemalla lapsen tietoisuutta eri kielten olemassaolosta. Kielelliseen hassutteluun voi aikuinenkin lähteä mukaan ja ilo on molemminpuolinen.

Kielen oppimista tukee tieto lapsen kielellisistä herkkyyskausista. Joidenkin tutkimusten mukaan jo sikiövaiheessa lapsi saa kielellisiä virikkeitä puheen rytmistä. Puolivuotiaana lapsen huomio kiinnittyy juuri hänelle puhuttuun kieleen. Kaikki arkipäivän puhuminen tukee lapsen kielellistä kehittymistä. Tutkimusten mukaan lapsella on neljävuotiaana meneillään seuraava herkkyyskausi ja 7 - 12 vuoden iässä kolmas herkkyyskausi. Toki kielet kuuluvat koko elämään; rohkeus, kannustava ilmapiiri, motivaatio ja omalle ikäkaudelle sopivat harjoittelumuodot siivittävät kielen oppimista eteenpäin. Kielten oppiminen on elinikäistä oppimista.

Monipuolinen kielitaito on lahja lapselle

Eri kielten kokeilemisessa ei ole tärkeää kielen oikeakielisyys, vaan kielellisen kiinnostuneisuuden tukeminen lapsen ikäkauteen sopivia toimintamuotoja käyttämällä. Kielillä voi tanssia, laulaa, leikkiä; kielillä voi lorutella, askarrella, näytellä jne. Kieliä voi harjoittaa mitä moninaisimmilla tavoilla kaikkia moniaistisia keinoja hyödyntäen.

Vieraita kieliä kannattaa ottaa mukaan luontevaksi osaksi päiväkodin arkea; kiitos, hei ja heippa eri kielillä on hauskaa ja helppoa tuoda mukaan kielillä leikittelyyn. Aikuisen luonteva heittäytyminen mukaan antaa rohkeutta lapsellekin. Ei turhaan tarvitse pelätä omaa osaamistaan; oikeakielisyyttä tärkeämpää on rohkeus ja ilo ottaa kielet osaksi arkipäivän touhuja. Kielet ja eri kulttuurit antavat myös yhdessä herkullisen lähtökohdan globaalikasvatukselle. Myös omassa päiväkodissa ja ryhmässä olevat eri kulttuurit antavat mainion lähtökohdan kieliin ja kulttuureihin tutustumiseen.

Päiväkotiryhmien kielisuihkuvierailuilla olen joitakin kertoja päässyt seuraamaan kielisuihkuhetkeä, jonka kieli oli valittu ryhmässä olevan lapsen oman äidinkielen – siis muun kuin suomen kielen - mukaan. On ollut huikeaa olla mukana kokemassa tuo hetki, kun äidinkieleltään ei-suomenkielinen lapsi on ylpeänä saanut esitellä muille ryhmänsä lapsille omaa äidinkieltään. Sama innostus on ollut myös muiden lasten taholta. Lapsiryhmässä usein kysymykset siirtyvät luontevasti myös toiseen kulttuuriin liittyviin kysymyksiin.

Päiväkotiryhmille tarjotut kielisuihkut ovat olleet todella suosittuja jo viimeisten parin vuoden ajan. Toiminta on ollut myös kielisuihkuja pitäville kielenopettajaopiskelijoille hyvin mieluista.

Tampere on kielenopetuksen varhentamisessa edelläkävijä

Kielenopetuksen varhentamisen valtakunnallinen kokeilu on meneillään perusopetuksen alaluokilla. Tuo kokeilu on yksi hallituksen kärkihankkeista perusopetuksessa.

Kokemukset kielten opiskelun varhentamisesta ovat olleet hyvin myönteisiä ja varhentamisen laajentaminen myös varhaiskasvatukseen tukee tätä. Tampere on sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen kielenopetuksen varhentamisessa edelläkävijä valtakunnallisesti. Sekä Opetushallituksen että useiden kaupunkien ja kuntien edustajat ovat käyneet tutustumassa kielisuihkutoimintaamme ja perusopetuksen alaluokkien varhentamiseemme.

Varhaiskasvatuksen kielisuihkut ovat ns. kielirikasteista toimintaa. Kielirikasteisessa toiminnassa enimmillään 25 prosenttia toiminnasta päiväkodissa tai opetuksessa tapahtuu vieraalla kielellä. Kielillä leikittelyä kannattaa rohkeasti ottaa mukaan myös kielisuihkuhetkien ulkopuolella. Myös oman henkilökunnan omat äidinkielet kannattaa tehdä lapsille tutuiksi. Tämän ns. kotikansainvälisyyden vaaliminen rikastuttaa arkea ja tuo iloa koko päiväkotiyhteisölle.

Yksi päiväkodin henkilöstöön kuuluva sanoikin kerran eräässä koulutustilaisuudessamme: "Se on ihan helppoa tuo kielillä puhuminen. Ei siinä muuta kuin vain alkaa puhumaan. Me olemme tervehtineet lasten kanssa saksaksi joka aamu sanomalla Guten Morgen tai Hallo ja sitten lähtiessämme Tschüs. Meistä kaikista tuo on ollut tosi hauskaa. Päätimme, että talviloman jälkeen vaihdetaan kieltä. Lapset valitsivat kieleksi ruotsin."

Ihania ja iloisia kielihetkiä teille kaikille!