Siirry sisältöön

Elävien laboratorioiden yhteiskehittämistilaisuudet käynnistyivät Vuoreksessa ja Hiedanrannassa

Julkaistu 22.3.2018 15.48
EU-hanke Urban Nature Labissa kehitetään Vuoreksen ja Hiedanrannan luontoperustaisia järjestelmiä ”elävinä laboratorioina”, joissa tutkijoina toimivat paitsi asiantuntijat, myös paikalliset asukkaat testaamalla uusia innovaatioita arkielämässään. Vuoreksessa ja Hiedanrannassa järjestetään kevään aikana kolmen työpajan sarjat, joissa tutkitaan, ideoidaan ja kehitetään alueiden siniviherratkaisuja. Sinivihreällä verkostolla on monta tehtävää, se mm. virkistää kaupunkilaisia, viivyttää ja puhdistaa hulevesiä, puhdistaa ilmaa ja tarjoaa elinympäristön eläimille. Vuoreksessa pilotoitujen ratkaisujen kokemuksia hyödynnetään Hiedanrannan kehittämisessä.
Vuores työpaja
 

Vuoreksen luontoperustaisten järjestelmien yhteiskehittäminen on aloitettu maaliskuussa Vuoreksen koululla järjestetyssä tilaisuudessa, joilla kartoitettiin asukkaiden, vierailijoiden ja muiden käyttäjien kokemuksia ja kehitysideoita alueen siniviherrakenteesta. Tilaisuuden tuloksena syntynyt Vuoreksen luontoperustaisten järjestelmien kehittämisvisio rakentuu luontoperustaisesta toiminnallisuudesta, jossa luonto virkistää, leikittää ja uudistuu yhteisön isännöimänä, sekä yhteisöllisesti monitoroidusta luontolaboratoriosta, jonka vesielämää vaalitaan ketterällä reagoinnilla ja pitkäjänteisellä kehittämisellä.

Nykyisistä ratkaisuista erityisesti Keskuspuiston allas lämmittävine kallioineen, rikkaine lajistoineen ja rauhoittavine äänimaisemineen keräsi kiitosta. Huolta aiheuttivat puiden kaataminen, Keskuspuiston veden sameus, Tervaleppäkorven kuivuminen, jyrkkien rinteiden turvallisuus ja rakennusjätteen mahdollinen päätyminen vesistöön. Vuoreksen vesielämää tulisi seurata nykyistä aktiivisemmin ja vedenlaadun heikentymiseen olisi reagoitava nopeasti. Luonnonmukaisia alueita toivottiin lisää, mutta toisaalta myös tehostetumpaa hoitoa mm. lupiinien leviämisen estämiseksi ja alueelle tyypillisen kasvillisuuden menestymiseksi sekä uusien kasvilajien testaamista luontoperustaisissa järjestelmissä. Luonnon toiminnallisuus ja sen tarjoamat mahdollisuudet yhteisölliseen toimintaan koettiin tärkeäksi: asukkaat toimisivat liito-oravapönttöjen ja hyönteishotellien isännöitsijöinä, alueella toimivien hevostilojen hevoset osallistuisivat niittoon, koululaiset tarkkailisivat siniviherrakenteita "luontopoliiseina" ja luonto innostaisi leikkiin esimerkiksi hyppimiskivien ja luonnonmukaisten majanrakennustarpeiden muodossa. Virkistyskäyttöä tukisivat mm. pitkospuut, nuotiopaikat ja uudet luonnonmukaiset polut.

Hiedanrannan ensimmäinen työpaja järjestettiin Lielahden kartanossa Vuoreksen työpajan jälkeen. Tilaisuuteen osallistui luonnon parissa työskenteleviä tai harrastavia asiantuntijoita sekä Tampereen kaupungin edustajia. Alueen tulevaisuutta visioitiin teollisen kaupungin kasvi- ja eläinlajien “avoimena museona", joka kasvaa ja kehittyy. Konkreettisesti tämä voisi näkyä esimerkiksi Lielahden kartanon viljelyhistorian uudelleen elävöittämisenä tai teollisuusperinnön kasvilajiston siirtämisenä osaksi viherkattoja tai hulevesielementtejä. Kovista rakentamispaineista huolimatta tulisi jättää myös rakentamatonta tilaa ja kevyemmin hoidettuja tai jopa hoitamattomia ympäristöjä, joissa luonto voi omaehtoisesti kehittyä. Näsijärven pohjalle kasautuneen nollakuidun poistaminen ja käsitteleminen ovat edellytyksiä Näsijärven potentiaalin hyödyntämiselle Hiedanrannassa.

Luonnon pitäisi näkyä osana alueen kehittämisen arvopohjaa ja monipuolisesti koko alueen kehittymisessä. Rantaa ei saisi rakentaa tukkoon, jotta kaikilla säilyy mahdollisuus nauttia vedestä osana maisemaa. Hulevesien käsittelyratkaisuksi ehdotettiin lammikoita, jotka paitsi keräisivät ja pidättäisivät vesiä, myös edistäisivät monimuotoisuutta ja toimisivat maisemaelementtinä ja paikallisten asukkaiden yhteisöllisenä hoitoprojektina. Alueelle toivottiin mahdollisuuksia aktiiviseen virkistäytymiseen vesiurheilun, saunomisen, retkeilyn ja kalastuksen kautta, mutta tilaa myös omaehtoiselle olemiselle, pysähtymiselle, hiljaisuudelle ja itsenäiselle luonnosta nauttimiselle. Alueen laajuuden vuoksi helposti saavutettavissa olevat taskupuistot tai kattopuutarhat toimisivat paikkana matalan kynnyksen lähivirkistäytymiseen. Lähiluontoon toivottiin myös villejä luontokaistaleita ja mahdollisuuksia hyönteiselämän ihmettelyyn, mutta myös esimerkiksi kanoja, mehiläisiä ja kaupunkiviljelyä. Perinteisten leikkipuistojen sijaan toivottiin mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin: puumajoja, kiipeilypuita, luonnonmateriaaleista luovan leikin ja rakentelun välineitä. Lisäksi nostettiin esille mahdollisuus telttailla.

Vuoreksen yhteissuunnitteluprosessi jatkuu 9.4. koululaisille ja opettajille järjestettävässä Ideatyöpajassa. Vuores-päivänä 20.5. kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus testata Vuoreksen luontoperustaisia järjestelmiä ja kehittää niitä edelleen suunnistuksen merkeissä. Hiedanrannan luontoperustaisten järjestelmien ideointia jatketaan rakentamisen ja kaupunkisuunnittelun ammattilaisille suunnatussa seminaarissa&työpajassa 11.4. 24.4. kaikki ovat tervetulleita jalkautumaan Hiedanrannan kohteisiin Luontoperustaiset järjestelmät-kävelyllä. Tilaisuuksista ja yhteiskehittämisen tuloksista tiedotetaan tarkemmin UNaLabin nettisivuilla.

Kopioi ainakin nämä – Vuoreksen terveisiä Hiedanrantaan
- Lupiineihin varautuminen – toimenpiteet jo etukäteen
- Luonnontilaista luontoa ihmisille – "luonto kaupungin kainalossa"
- Katetun maapinnan hyödyntäminen

Kirjoittajat: työpajojen fasilitaattorit Inna Ampuja, Ramboll ja Leeni Herrala&Laura Ojanen, RegioHub



Kirjoittaja Unalab-projektin asiantuntijat