Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Taide kävi kylässä

Julkaistu 1.8.2017 12.46
"Neljä asiakasta!!! Peltolammi, kaikki meni loistavasti. Ihana, innostunut hoitaja irrotettu tähän koko päiväksi. Kiirettä piti klo 10–14 koko ajan asiakkaita, ei wc- tai kahvipausseja, mutta hyvin jaksettiin. Nyt vain hieman tupakanhajuisia… Aikataulu piti loistavasti, ohjaus ja yhteistyö sujui hienosti. Asiakkaat vastaanottavaisia ja ilahtuneita. Oli kyllä huippua vihdoin päästä “tositoimiin"."

Tämän kirjoitimme yhdessä työparini, sellisti Elina Honkosen kanssa Taidekylätiimimme päiväkirjaan 16.1.2017. Näin käynnistyi Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen ja Tampereen kaupungin yhteinen hanke kahden kuukauden suunnittelujakson jälkeen. Hankkeen tavoitteena oli vähentää ikäihmisten mahdollista yksinäisyyttä tanssin ja musiikin avulla. Se toteutettiin Tampereella Multisillan ja Peltolammin alueella yhdessä Tampereen kaupungin kotihoidon kanssa. Taide kylässä -tiimissä työskentelivät tiiviissä yhteistyössä taiteilijaparin lisäksi koordinaattori Tuula Linnusmäki ja alueen kotihoidon työntekijät, joista kyläilytoimintaan nimettiin neljä hoitajaa.

Valokuva: Taiteilua höyhenillä

Saimme tutustua mahtavaan joukkoon ikäihmisiä, joiden elämänkokemuksista ja muistoista meille tarjoutui aikaikkunoita ihailla ja ihmetellä heidän elämänpolkujaan. Heidän ammattinsa olivat mm.: koneenhoitaja, kioskin myyjä, meijerityöntekijä, ruokatavarakaupan myyjä, veturinkuljettaja, kähertäjä, postin työntekijä, maataloustyöntekijä, kirjakaupan myyjä, paperilangan kehrääjä, napinvalmistaja ja pumpulitehtaan työntekijä.

Suurin osa heistä oli jossain kohden elämäänsä muuttanut perheineen asumaan uuteen lähiöön Peltolammille tai Multisiltaan kuka pienempään kuka isompaan asuntoon. Lapset muuttivat aikanaan toisaalle ja tuli eläkkeelle siirtymisen aika. Puolison kuoleman jälkeen he jäivät asumaan yksin. Kodista lähteminen tuli monille vaikeaksi erilaisista syistä eikä kohta enää ollut voimia, rohkeutta eikä usein haluakaan astua kotioven kynnyksen yli.

Masentunut, turvaton ja yksinäinen olo, etenkin kaatumisen jälkeen. Pelkää kaatumista, miettii palvelutaloon muuttamista. Kokee, että on "pudonnut kelkasta": nettimaailma.

Nyt vanha ja väsynyt, sormet silti syyhyää, olisi kiva jotain tehdä vielä. Ei käy kaupassa. Muuttanut Peltolammelle silloin, kun ne on rakennettu. Sohvalla istuu ja katselee tv:tä.

Tutustuimme myös kotihoidon työhön, mikä herätti kunnioitusta, hämmästystä, ihailua ja kiukkua. Mahtava naisten joukko kulki valtavalla kiireellä kodista kotiin huolehtien ikäihmisten lääkkeistä, ruokailuista, hygieniasta jne. Heille lankesi myös tehtävä houkutella ikäihmiset kiinnostumaan meidän kyläilyistämme niin, että saimme luvan soittaa ovikelloa. Hyvin he sen tekivätkin. Kaikki eivät halunneet kyläilyjä, suurin osa halusi. Joillekin riitti ensimmäinen kerta, jotkut arastelivat ensivierailua ja odottivat heille sopivaa kyläilypäivää.

Hoitaja kertoi, että eilisen Peipontuvan yksi asiakas kehui yhdelle kotihoidon asiakkaalle, että ota ihmeessä vastaan nämä vieraat, sellisti ja tanssija. Siellä oli mukavaa, tykkäsin ja he tulevat jopa kotiin. Tämä asiakas sanoi: “Kuka nyt sellaisia kotiinsa haluaisi!!"

Kohtaaminen

Neljä ihmistä kokoontui kiireisen saapumisen jälkeen istumaan rinkiin kuka ketäkin vastapäätä. Kolme ihmistä kohdattavana ja jokaisella oma roolinsa: ikäihminen, hoitaja ja taiteilija. Tässä tapahtui se kuuluisa, paljon puhuttu kohtaaminen. Tai pitäisi tapahtua.

Olin monta vuotta sitten tanssittamassa erään poliklinikan henkilökuntaa, jonka esimies antoi minulle tiukan neuvon: "Älä sitten vaan puhu mistään kohtaamisesta, mieluummin ihan jostain muusta."

Kyetä luomaan ilmapiiri, jossa voi olla oma itsensä eikä tarvitse suorittaa tai osata mitään. Voi vaan olla ja hengittää yhdessä. Katsoa silmiin. Liikkeen kautta voi oppia kuuntelemaan omaa kehoaan ja toisia ihmisiä. Osata pysähtyä, keskittyä, kuunnella ja katsoa. Osata olla hiljaa, osata puhua oikeassa kohden, osata koskettaa. Usein se onnistui, joskus ei. Aina ei vaan pystynyt. Neljännellä päivän kyläilykerralla se oli kaikista vaikeinta. Kyllä olisi pitänyt pystyä silloinkin.

Tanssi

Ei aluksi muistanut, että tämä kyläily on nyt. Hoitajan houkuttelulla nousee sängystä. Kehtolaulussa kuunneltiin hengitystä ja pientä liikettä. Pilvikädet. Joutsen: kuva. Paritanssi, Marjo ohjaa, ikäihminen istuu sohvalla. Hän nautti selvästi, oli iloinen.

Työni tanssin parissa on yhteisötanssilähtöistä. Siinä uskotaan jokaisen kykyyn tanssia. Fyysiset tai sosiaaliset rajoitukset eivät ole esteenä. Tanssi nähdään taiteena, ei terapiana. "Jos osaat hengittää, osaat tanssia".

Siis me hengitimme. Ainakin kohtaamisten ihan alussa. Hengitys, musiikki, mielikuva tai oma ajatus siivitti liikettä silmät kiinni tai auki. Oma turvallinen koti ympäristönä antoi mahdollisuuden kuunnella oman liikkeen suuntaa ja tuntua. Aivojen peilisolut olivat mukana pyytämättä. Ne tutkivat mikä toisessa liikkuu ja miten. Ne selvittävät liikkeen yksityiskohtaiset piirteet, kuten sen, kuinka korkealle pilvikäsi nousee. Kun näimme kosketuksen, peilisolut käynnistyivät. Kuka istui vastapäätä, kuka vieressä, kenen liikkeen näin, kuka kosketti – kaikella oli merkitystä. Hoitajakin tanssi. Tila, toiset, musiikki ja kosketuksemme solmiutuivat parhaimmillaan yhteen. Olimme hetken yhtä.

Olihan ne hienoja hetkiä. Saimme kuulla jännittäviä ja koskettavia tarinoita. Saimme naurua ja itkua, väsymystä ja intoa, alakuloisuutta ja aurinkoa, ylenpalttista positiivisuutta ja mahdotonta itsensä vähättelyä, laulua ja soittoa, tanssia ja liikettä, silkinpehmeiden käsien kosketusta ja papiljottikiharien avautumista.

Oli kyllä rankkojakin hetkiä. Tiedän ja ymmärrän elämästä näiden kohtaamisten myötä enemmän. Kiitos paljon!

Tämän blogikirjoituksen on kirjoittanut:

Marjo Hämäläinen
yhteisötanssitaiteilija

Kursiivilla kirjoitetut osat ovat otteita Taide kylässä -tiimin päiväkirjasta.

Taide kylässä -hanke on yksi neljästä hankkeesta, jotka valittiin toteuttavaksi keväällä 2016 Tampereen kaupungin ja Taiteen edistämiskeskuksen ideakilpailussa. Kilpailussa etsittiin uusia toimintamalleja ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kirjoittaja Vanhemmiten-blogin kirjoittajat