Siirry sisältöön

Häpeä joka vääristää elämää

Julkaistu 6.4.2017 15.21
Koulukiusaaminen lisää psyykkistä pahoinvointia ja riskiä mielen sairauksiin. Kiusaamista ei tunnisteta kunnolla ja puuttumisen keinot vaihtelevat suuresti. Hyviä avauksia ovat erilaiset nollatoleranssin koulukohtaiset suunnitelmat. Ne eivät kuitenkaan vastaa jo kiusatuksi tulleiden jälkihuollollisen tuen tarpeeseen.

Mielenterveys- ja päihdepalveluissa on tehty hoito-ohjelma koulussa väkivaltaa kohdanneille. Hoito-ohjelman avulla voidaan auttaa elämässä eteenpäin niitä, joita on kiusattu koulussa ja joiden taustalla on psyykkistä sairautta.

Pahimmillaan pitkään jatkunut koulukiusaaminen sairastuttaa ihmisen henkisesti ja sosiaalisesti. Toimintakyky, itseluottamus ja itsearvostus laskevat. Elämän tavoitteet hämärtyvät. Yhtäkkiä ei enää pärjääkään, oikeastaan kyse on hätätilasta. Kiusatuksi tullut ei koe olevansa yhtä hyvä kuin muut, opiskelu tai työ häiriintyy, suhteet muihin ihmisiin vääristyvät ja henkinen kuormitus ja häpeä johtavat ei-toivottuihin ketjureaktioihin. Opinnoista ja töistä jäädään pois ja oloa helpotetaan usein päihteillä ja eristäytymällä toisista ihmisistä.

Kiusaaminen saa aikaan tuhoa yksilötasolla ja lähisuhteissa. On huomattu, että nuoruudessa koettu kuuden kuukauden työttömyysjakso on yhteydessä myöhempään heikkoon mielenterveyteen. Mahdollisimman varhain toteutettu jälkihuolto vaikuttaa myönteisesti elämään.

Valokuva: Musta joutsen.

Meistä jokainen voi puuttua kiusaamiseen. Perehdytään kiusaamisilmiön dynamiikkaan ja ymmärretään, että kiusaamisesta jäävät jäljet eivät aina parane itsellään. Kiusatuksi tullut ei ole loppuelämänsä uhri kuten kiusaajakaan ei ole kiusaaja koko elämäänsä. Ystävän, perheenjäsenen ja läheisen kanssa asiasta puhuminen on hyvä avaus kohti elämää, jota kiusaamisen jäljet eivät hallitse.

Tämän blogikirjoituksen on kirjoittanut:

Kehittäjäsosiaalityöntekijä
Katri Pihlaja
sähköposti [email protected]

Kirjoittaja Mielen liikettä -blogin kirjoittajat