Siirry sisältöön

Luonnollista hyvinvointia

Julkaistu 16.6.2017 12.16
Seison tiiviin puurykelmän reunalla hiljaa ja katselen. Käden mitan päässä oravapariskunta käy hakemassa telineestä pähkinöitä ja istuu puun oksalle syömään. Sinitiainen, talitintti ja varpunen ruokailevat viereisessä puussa. Kesykyyhky kävelee jalkani vierestä ja kujertaa hiljaa. Mieleni täyttää rauha ja kiitollisuus.

Saan olla pienen hetken osa luontoa ja jakaa tämän hetken oravien ja lintujen kanssa. Tuntuu hyvältä pysähtyä ja olla tässä ja nyt. Kuulen vislauksen ja tiedän, että on aika palata takaisin ryhmän luo. Meneillään on Luonnosta virtaa -ryhmä, jonka tavoitteena on edistää työhyvinvointia luontokokemusten avulla.

Muutamaa viikkoa myöhemmin kuljen toisen ryhmän kanssa metsäpolulla. Olen ohjaamassa Luonnollista hyvinvointia -ryhmää, johon osallistuu masennuksesta toipumassa olevia ryhmäläisiä. Ilmapiiri on leppoisa, kävellessä on helppo keskustella ja jakaa kokemuksia. Hakeudumme rauhalliselle paikalle ja jokainen voi hakeutua itselleen sopivaan luontopaikkaan. Yksi kaipaa suojaa, toinen haluaa nähdä kauas, kolmas haluaa liikkua. Jokaiselle löytyy sopiva tila katsella, kuunnella ja kokea. Lopuksi jaamme kokemuksia: mieli rauhoittuu, olo virkistyy ja löytyy itselle sopiva rytmi jatkaa päivää.

Valokuva: Järvenranta.

Luonnon hyödyntämiselle hoitotyössä on olemassa pitkät perinteet. Aikanaan psykiatriset sairaalat rakennettiin kauniille paikoille ja niitä usein ympäröi puistomainen ympäristö. Myös puutarhaterapia on ollut jo kauan käytössä mielenterveyspotilaiden hoitomuotona. Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluissa aloitettiin vuonna 2014 Luonnollista hyvinvointia -ryhmät, joissa osa ryhmäkerroista liikutaan rauhallisesti viherympäristössä. Ensimmäisistä ryhmistä tehtiin myös tutkimus yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa.

Tutkimukseen osallistui kahden ryhmän potilaat, yhteensä 16 osallistujaa. Ryhmät kokoontuivat yhteensä kahdeksan kertaa. Neljä kertaa tapaaminen oli psykiatrian poliklinikalla, näillä kerroilla käytiin keskustellen läpi masennukseen liittyviä teemoja. Neljä tapaamista oli kävelykertoja, joiden aikana osallistujat kävelivät rauhallisesti luonnossa ja tekivät elpymistä tukevia mielikuvaharjoitteita.

Tulokset osoittivat, että intervention aikana masennusoireet vähenivät. Suotuisa vaikutus säilyi myös kolmen kuukauden ajan ryhmän päättymisen jälkeen. Positiivinen mielenterveys ei lisääntynyt ryhmän aikana, mutta kolmen kuukauden seurantaan mennessä myös positiivinen mielenterveys oli vahvistunut. Lisäksi positiivinen mielenterveys oli masennusoireiden vähentymistä välittävä tekijä. Luontokerroilla elpymiskokemukset olivat vahvempia kuin sisäkerroilla ja ne puolestaan lisäsivät positiivisen mielenterveyden eli mm. toiveikkuuden, omakohtaisen hyödyllisyyden ja päätöksentekokyvyn kokemuksia. Tutkimus vahvisti oletusta siitä, että luontoympäristöä hyödyntävillä interventioilla voi olla masennusoireita vähentävä ja elpymiskokemusten kautta voimavaroja, kuten positiivista mielenterveyttä lisäävä vaikutus.

Luonnossa liikkuminen parantaa tutkimusten mukaan koettua mielialaa ja hyvinvointia, jopa enemmän kuin sisäliikunta tai liikkuminen rakennetussa ympäristössä. Etenkin puistoissa ja kaupunkimetsissä kävely parantaa mielialaa sekä laskee stressaantunutta, korkeaa vireystilaa. Lisäksi luonnossa liikkuminen lisää rentoutumista ja elämäntyytyväisyyttä, jotka puolestaan vähentävät työstressistä palautumisen tarvetta.

Nautitaan kauniin kaupunkimme viheralueista koko kesän ajan! Se on yksi helpoimpia keinoja edistää omaa hyvinvointia ja terveyttä.

Tämän blogikirjoituksen on kirjoittanut:
Johtava psykologi
Eija Stengård
sähköposti

Kirjoittaja Mielen liikettä -blogin kirjoittajat