Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Palvelutiedot varastoon vai hyötykäyttöön?

Julkaistu 15.8.2018 14.54
Suomi.fi-palvelutietovaranto on Suomessa saatavilla olevien julkisten palvelujen hakemisto. Kaksi vuotta sitten voimaan astunut laki velvoittaa julkiset toimijat kuvaamaan palvelutietonsa sinne. Tässä artikkelissa kuvataan yksi tapa saada palvelutiedot hyötykäyttöön. Lisäksi pohditaan mitä uusia käyttömahdollisuuksia palvelutietojen keskittäminen kansallisesti voisi tarjota.
 

Kunnille yhteinen palvelutietovaranto (PTV) mahdollistaa päällekkäisten rönsyjen leikkaamisen. Kun tiedot ylläpidetään keskitetysti yhdessä paikassa, tietojen laatu paranee ja työn määrä vähenee. Kuitenkin kuvatut säästöt ovat mahdollisia vain, jos päällekkäisistä tekemisistä aidosti luovutaan. Pahimmillaan PTV on "lakisääteisenä pakkona" lisännyt kunnan työmäärää tuomalla yhden tietojen tallennuspaikan lisää.

Käytännössä ensimmäinen askel päällekkäisyyksien poistamisessa on tehdä päätös siitä, että PTV on ainoa paikka, jossa kunnan palvelutietoja asiakkaan näkökulmasta ylläpidetään. Monille työntekijöille se tarkoittaa tutuista toimintamalleista luopumista ja omaa organisaatiota laajemman näkökulman huomioimista. Valitettavasti myös kansallisen tason hankkeiden välillä on synkronointihaasteita: valtiovarainministeriön kuntien taloustiedon tilastoinnin ja tietohuollon kehittämisohjelma "Kuntatieto" ei ole PTV-yhteensopiva. Kuntien on siis talouden raportointia varten joka tapauksessa ylläpidettävä erilaisia palvelutietojen rakenteita.

Toinen askel on kuvata ja resursoida palvelutietojen ylläpitoprosessi. Tarvitaan prosessin omistaja ja tietojen ylläpitäjä(t). Seuraavaksi palvelutiedot tulisi kuvata niin, että asiakas ymmärtää ne ja sisältö sopii myös verkkoviestintään. Yksinkertaistettuna palvelu on se, mitä asiakas ostaa tai käyttää. Tietoja ei kannata vain kopioida sellaisinaan olemassa olevista järjestelmistä, koska ne ovat pahimmillaan tehty hallinnon näkökulmasta kapulakielellä yhteen käyttötarkoitukseen. Palveluiden kuvaaminen asiakaslähtöisesti onnistuu ottamalla asiakkaita mukaan niiden määrittelyyn. Kuka palvelun tuottaa ja järjestää on asiakkaalle vähemmän tärkeää. Toimivaan lopputulokseen tarvitaan yhteistyötä ja eri näkökulmien huomioimista.

Myös yritysten ja yhdistysten palvelut tulisi saada mukaan palvelutietovarantoon

Sopivan tarjolla olevan palvelun löytäminen on asiakkaalle oleellista. Kaikki palvelut eivät kuitenkaan ole viranomaisten tarjoamia. Jos kunnat saisivat PTV:n käyttäjiksi kaikki alueellaan toimivat yhdistykset, järjestöt ja seurat, niin palvelutarjonta laajenisi melkoisesti. Käyttöönottoa voisi vauhdittaa kytkemällä sen ehdoksi kunnan jakamiin avustuksiin. Yhdistykset, seurat ja järjestöt saisivat näkyvyyttä, ja asiakkaat tietoa erilaisista mahdollisuuksista.

Ketkä sitten hyötyisivät ajantasaisesta ja kaikille maksuttomasta palvelutietovarannosta? Kuntalaiset, asiakkaat ja matkailijat haluavat tiedot mahdollisimman helposti ja nopeasti. Tietoja haetaan paljon netistä hakukoneiden avulla tai käyttämällä erilaisia mobiilisovelluksia. Mitä jos hakukoneet ja sovelluskehittäjät ottaisivat palvelutiedot suoraan PTV:stä? Uskon, että tällöin tietojen käyttäjämäärä kasvaisi räjähdysmäisesti ja se lisäisi myös varsinaisten palvelujen käyttäjiä. Esimerkiksi kiinteistövälittäjä voisi hyödyntää palvelutietoja kertomalla kohteen lähipalveluista ja näyttämällä ne mobiilisovelluksessa kartalla. Asiakas voisi hakea perheelle sopivan kohteen helpommin, jos sille tärkeät palvelut on haussa mahdollista huomioida.

PTV on mahdollisuus, joka oikein hyödynnettynä avaa palveluiden hallintaan aivan uusia ulottuvuuksia. Nyt kuntien on vain päätettävä, tehdäänkö varastoon vai hyötykäyttöön?

Tiia Ojala
[email protected]

Kirjoittaja työskentelee Tampereen kaupungilla tietoarkkitehtuurin parissa.

Lisää luettavaa #digitre-blogissa:

Digi hiekkalaatikolla

Kirjoittaja Digiohjelman asiantuntijat